Blogit

Syytän teitä!

Kuva Max Pixel.
Juha Sipilä, Petteri Orpo, Alexander Stubb, minä syytän teitä!

Haluaisin kiinnittää huomionne erääseen asiaan, sillä se on liannut aiemmin niin onnellisesti säteilevän kunnian tähtenne ja saattanut teidät äärimmäiseen häpeään.

Olette kulkeneet tähän saakka terveinä, hyvinvoivina ja taloudellisesti loppuelämäksenne turvattuina. Olette valmistautuneet saattamaan vuosisadan urotyönä Euroopan unionin juhlalliseen päätökseen.  Olette ottaneet maahamme kymmeniätuhansia pakolaisiksi itseään kutsuvia muukalaisia – teko, joka mielestänne kruunaa saavutuksenne.

Kerron teille nyt totuuden, koska en muuta voi. Historia tulee muistamaan, että teidän kaudellanne kaikki tämä tapahtui, tai te annoitte sen tapahtua. Sanon totuuden, koska olen itselleni luvannut sen sanoa. Minun velvollisuuteni on puhua.

Te ajoitte maatamme monikulttuuriseksi helvetiksi. Te päästitte maahan kymmeniä tuhansia muukalaisia. Sanoitte, että heidän motiiviensa kyseenalaistaminen on rasismia. Lupasitte antaa heille omakotitalon Kempeleestä, ja näin houkuttelitte tuhansia muukalaisia lisää keskuuteemme. Sanoitte, että tiedätte, keitä he ovat. Kukaan ei lopulta tiedä, keitä he ovat. Miksi ette laittaneet heitä turvasäilöön siksi, kunnes joku ehkä saisi selville, keitä he ovat?

Nyt yksi heistä teki maamme ensimmäisen terrori-iskun. Iskussa kuoli viaton nainen, jonka kurkku viillettiin auki. Hän oli vielä ennen murhaa yksilö, ihminen, jolla oli ajatuksia, unelmia, toiveita – ja tulevaisuus. Hän menetti kaiken. Elämänsä. Eikä hän ollut ainoa.

Ja teidät, Juha Sipilä, Petteri Orpo, Alexander Stubb ja kaltaisenne, julistan teidät syylliseksi tähän. Te, te yksin olette syyllisiä. Vaikka murhamies kantoi veistä, te toitte murhamiehen tänne, ja annoitte veitsen hänen käteensä.

Vain te olette syyllisiä, ei kukaan muu, sillä te päätitte asettaa muukalaiset oman kansan edelle.

Syytän teitä, ja rangaistuksenne on tietoisuus syyllisyydestänne. Sillä sisimmässänne te tiedätte olevanne syyllisiä.

Olkoon unenne levotonta loppuelämänne ajan. Olkoon Turun tapahtumat mielenne päällä loppuelämänne ajan. Säilyköön tietoisuutenne syyllisyydestänne loppuelämänne ajan.

Vaikka mikään rangaistus ei korvaa Turussa menetettyjä elämiä, olkoon kärsimyksenne pieni sovitus tekosistanne.

ÉMILE ZOLAn J’accuse-kirjettä väljästi mukaellen.

 

Kansalaisen verkkokauppa