Blogit

Taisteluun naisrauhan puolesta


Rolf Malmin kronikka

Vähintään 85% ruotsin naisista eivät tunne itseään turvalliseksi kaduilla ja toreilla. Yksi neljästä tulee raiskatuksi. Tämä on käsittämätöntä, että tämä saa jatkua sivistyneessä yhteiskunnassa. Tuore tutkimus Uppsalassa osoittaa tämän surullisen kehityksen. Vuonna 2013 tunsi 45% naisista itsensä turvallisiksi kaupungilla. Jo tämä on alhainen luku. Vuonna 2017 tuntee vai 19% itsensä turvalliseksi! Vain kaksi kymmenestä tytöstä keskikouluiässä tuntee itsensä turvalliseksi kaupungilla! 2016 ilmoitettiin 20 300 raiskausta ja pimeäluku on suuri, moni ei jaksa ilmoittaa. Lukumäärä tuomituista tekijöistä oli 689!

Minun kronikkani ”Raiskausruotsi on häpeä” jälkeen, kommentoi monet minun ehdotustani ruotsalaisille miehille siitä, että aloittaisivat protestikampanjan. Enemmistö oli samaa mieltä, mutta en usko, että tällä olisi mahdollisuutta vaikuttaa raiskauksen tekijöihin tai niihin poliitikkoihin, jotka omalla laiskuudellaan antavat näiden hillua maassamme. Huolimatta meidän poliitikkojemme laajasta pimityksestä, ilmenee vapaista tutkimuksista se, että ylivoimaisesti suurimman osan raiskauksista tekevät miehet ulkomaalaisella taustalla. Käytännössä kaikki törkeät raiskaukset tekevät ulkomailla syntyneet.

Mutta aiommeko me todella antaa periksi ja hyväksyä sen
, että ruotsalaiset naiset joutuvat elämään jatkuvassa kauhussa näille sivistymättömille, mitään kunnioittamattomille väkivallan tekijöille. Aiommeko alistuneina olemaan pakotettuja luopumaan tuhatvuotisesta ruotsalaisesta kulttuurista siksi, että hyväksymme sen, että monikulttuuriruotsi yrittää olla humanitäärinen suurvalta. Päätös, joka epädemokraattisesti on pakottanut meidät johonkin utooppiseen uneen arvottomista, historiattomista kansan valitsemista, jotka uskottomasti kantavat vastuuta meidän maastamme. Poliitikoilla, jotka eivät pysty pitää yllä toimivia poliisivoimia, jotka eivät pysty säilyttämään sotilaallista puolustusta, jotka eivät voi nähdä sitä, että turvallisuusluokiteltu tieto ei joudu vieraisiin käsiin.

Valtion johto, joka ministerit ja virkamiespäällystö, välttyvät kaikelta vastuulta. Jotkut pahimmassa tapauksissa pääsevä pälkähästä miljoona summat mukanaan erorahoina, uusilla korkeapalkkaisilla tehtävillä ja mahdollisilla päiväsakoilla, jotka vastaavat sitä, mikä tuomitaan veitsenkantamisrikoksesta. Suurvalta, joka ei pysty suojelemaan naisiaan, joka ei voi antaa lapsillemme hyvää koulutusta, joka ei voi huolehtia vanhuksistaan, joka ei voi tarjota maahanmuuttajille asuntoja, joka ei voi tarjota turvallista lastensynnytystä ja kaikkea muuta, jonka me maksamme maailman korkeimmalla verolla.

Ei ole olemassa virallista tilastoa siitä, kuinka monta homoseksuaalia on olemassa ruotsissa. Mutta kansainvälinen arvio osoittaa sitä, että he muodostavat noin 5% kansasta. Mitä voidaan verrata siihen 85% ruotsalaisista naisista, jotka nykyisin tuntevat itsensä uhatuiksi raiskaajilla. Tämän monivuotisen työn RFSL:n ja Prideliikkeen myötä, on onnistuttu mobilisoimaan suuren joukon ruotsin kansasta ja vastuunalaisista politiikoista uhkaa, väkivaltaa ja syrjintää vastaan HBTQ-henkilöille. Näinä päivinä näemme, yhtä monta sateenkaarilippua kuin sinikeltaista lippua. Joka on jotain mihin toki voi esittää mielipiteensä. Se, että jatkuvasti ja kaikissa tilanteissa kohtaamme ilmaisun HBTQ-taistelusta, on suhteetonta ja väsyttävää.

Jos taistelu naisvapaudesta suoritettaisiin samalla intensiteetillä, samalla hallituksen tuella jne. voitaisiin raiskauksia rajoittaa. Mutta HBTQ-ryhmän, suhteellisen pieni osa kansasta, on siis väsymättömällä ja järjestetyillä protestoivalla lobbaustyöllä onnistunut herättämään koko yhteiskunnan sitoutumaan omiin kysymyksiinsä. He ovat saaneet aikaan lakimuutoksia, suurta tukea poliittisilta puolueilta, virastoilta, elinkeinoelämältä, medialta, kirkolta ja suurelta joukolta kansalaisia. Tämä pieni ryhmä kansalaisia, on siis onnistunut tekemään omat kysymyksensä joksikin niistä tärkeimmistä yhteiskuntakysymyksistä, joita meillä kaikilla on omiksi murheiksemme. Kaikista suurista kohtalonkysymyksistä huolimatta, ruotsin hengissä säilymiselle, mikä eniten pitäisi asettaa kansan enemmistön, sekä näiden kansan valitsemien kiintopisteeksi.

Voiko pieni ryhmä aikaansaada tämän, niin olisi se kummallista, jos enemmistö ruotsin kansasta – eikä vähiten ruotsin miehistä – ei voisi pystyä saamaan näitä vastuussa olevia päätöksentekijöitä siihen, että radikaaleilla metodeilla saadaan stoppi raiskausaallolle. Myöskin silloin, jos se tulisi vaatimaan pitkälle meneviä päätöksiä, kuten stoppi pakolaisvastaanotolle ja muulle, joka sotii vasten unta siitä humanitäärisestä suurvallasta. Me olemme uhranneet meidän kulttuurimme, meidän perinteemme, meidän kansankotimme, meidän turvallisuutemme ja meidän hyvinvointiyhteiskuntamme tälle, jo alkuunsa kuolemaan tuomitulle utopialle. Meidän ei tarvitse paikallaan maaten uhrata meidän naiskatsomustamme tämän lisäksi.

Nouskaa taisteluun uuden ajan naissortoa vastaan! Takaisin se naistenrauha, joka kovalla lailla, ensimmäisenä maailmassa, sääti Birger Jarl monta sataa vuotta sitten. Tässä ruotsissa, joka historiattoman herra Reinfeldt mukaan, on ainoastaan elänyt barbaarisessa ajassa.

Rolf Malm
Avpixlat

Jakoa

Kommentit

Tietoa julkaisijasta

Markku Lindström

Olen ruotsissa asuva, realisesti ajatteleva, isänmaallisesti asioita tarkkaileva kirjoittaja. En ole rasisti enkä myöskään nazisti. Tarkkailen ja tutkailen mitä maailmalla tapahtuu, joista sitten etupäässä käännän kirjoitukset ja uutiset alkuperäisessä muodossaan. Linkit löytyvät jokaiseen käännettyyn uutisjuttuun.