Talsinki-ratatunnelin joutaisi jo haudata

YLE uutisoi tänään, kuinka Helsinki-Tallinna tunneli, tai “Talsinki”-tunneli etenee. Kirjoitin aiheesta noin vuosi sitten, ja katsoin parhaaksi julkaista sen uudelleen Kansalaisessa. Nyt tunnelin rakennusmahdollisuuksia ja vaikutuksia selvittävät, niin uskomatonta kuin se onkin, rakennusyhtiöt ja konsultit. Rakennusyhtiöiden etu on tietysti se, että tunneli joskus rakennetaan tai sitä pidetään esillä, ja konsultit taas hyötyvät asioiden loputtomasta selvittelystä.

Suomi on hassu maa, varsinkin ristiriitaisuuksiensa takia. Samalla, kun puhutaan säästöistä ja velkaantumisen katkaisemisesta ja siitä, kuinka elvytys tulee lopettaa, rakennetaan ratoja ja suunnitellaan lisää. Ei sillä, että siinä itsessään mitään pahaa olisi. Mutta samalla, kun Etelä-Suomeen, eritoten pääkaupunkiseudulle, osoitetaan tierahoja ja rakennetaan milloin minkäkinlaista kehärataa, Pohjois-Suomea pidetään maan kalleimpana kivirekenä, eikä uusista ratalinjoista ole tietoakaan.

Päättäjien kalloon ei näy mahtuvan, että Lapin ja Pohjois-Suomen kurjistuminen on luonnollista seurausta siitä, että valtio on vetäytynyt syrjäseuduilta lähes tyystin. Valtion työpaikat ovat vähentyneet muualla Suomessa ja lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Toisin sanoen palkansaajien määrä on vähentynyt, mikä taas on vähentänyt paikallista palvelujen ja tavaroiden kysyntää, mikä on vähentänyt työpaikkoja ennestään.

Tietysti voidaan sanoa, että markkinataloudessa pärjätköön lappilaiset omillaan, mitäpäs niitä elättämään. Mutta samalla tulee muistaa, että pääomaköyhässä maassa markkinavetoinen kasvu tarvitsee puitteet, kuten vaikkapa infran eli tiestön ja rautatiet – Levin matkailun kehittyminenhän on lentokentän ansiota. Kuitenkin, viimeksi uusia rautateitä Lappiin rakennutti presidentti Kekkonen. 1990-luvulta lähtien politiikan suunta on muuttunut täysin – samalla kun valtio vie suoria työpaikkoja alueelta, se keskittää investointinsa Etelä-Suomeen. Tämän Helsingin keinotekoisen paisuttamisen uusin suuruudenhullu suunnitelma on Helsinki-Tallinna-ratayhteys Suomenlahden ali.

Maailman typerin idea

Helsinki-Tallinna-rautatietunnelin kustannukset ovat arvioiden mukaan noin 9-13 miljardia euroa. On selvää, että koko tuota summaa ei yksityisten lompakosta löydy, joten leikitään, että Suomen valtio joutuisi kustantamaan ainakin 5-7 miljardia euroa koko komeudesta. Kallishan urakka on, luonnollisesti – mutta hyödythän ovat suunnattomat, mikäli uskomme esiselvitystä.

1. Työmatkaliikenne tulee helpottumaan huomattavasti. Kuinkahan moni uskoo, että työmatkaliikenne olisi käytännössä mitään muuta kuin virolaisten työntekijöiden kulkeutumista Suomeen, eikä toisinpäin? Toisin sanoen, virolaisten kulkeutuminen Suomen työmarkkinoille ja suomalaisten kulkeutuminen kortistoon tehtäisiin vielä helpommaksi.

2. Tavaraliikenne Eurooppaan helpottuu, kun Suomikin linkittyy Euroopan rataverkkoon. Tallinna-Varsova-yhteyshän valmistunee ensi vuosikymmenellä. Suomi siis sitoutuu jätti-investoinnein euroalueeseen, jonne Suomen vienti on laskenut koko eurojäsenyyden ajan, ja jolla Suomen kilpailijamaana on Saksa ja muut korkean teknologian tuottajat.

3. Ihmisten liikkuvuus ylipäätään helpottuu huomattavasti – eli kaljaralli Tallinnasta kiihtyy, ja pian on odotettavissa muidenkin ostosten keskittyminen pääkaupunkiseudulta Viroon. Helsinkiläiset pääsevät siis pakenemaan korkeaa arvonlisäverotusta etelänaapuriin samalla, kun muu Suomi tekee ostoksensa kotimaassa.

Pakkoavioliitto verokilpailijan kanssa on masokismia EU:n hyväksi

Viro on sanalla sanoen huono naapuri. Se on aggressiivinen verokilpailija, joka työntää työvoimansa ylijäämän Suomeen, ja vetää verokilpailullaan suomalaista rahaa omaan talouteensa mm. yritysten verokikkailun (kirjat Virossa, toiminta Suomessa) ja kulutuksen kautta. Minkä ihmeen takia me helpottaisimme tätä virolaisten harjoittamaa Suomen hyvinvointivaltion nakertelua maksamalla itsemme kipeiksi muutaman kymmenen kilometrin rautatietunnelista?

Tietysti taka-ajatuksena on, että kun Suomi lopulta saadaan kahlittua euroalueen talouksiin, on Suomen pakon edessä tehtävä samat johtopäätökset ja antauduttava täysin verokilpailulle. Se tietää verokertymän rajua putoamista ja hyvinvointipalvelujen alasajoa – toisin sanoen, me emme enää voi aidosti valita, haluammeko me ylläpitää pohjoismaista hyvinvointivaltiota, sillä me emme käytännössä pysty sitä rahoittamaan, mikäli avaamme teitä euroalueen talouksiin. Päin vastoin, meidän tulisi hankaloittaa ulkomaisen työvoiman ja yritysten maahantuloa esimerkiksi tienkäyttömaksuin.

Suomen kytkeminen euroalueen rataverkkoon on myös geopoliittinen kysymys, halusimme sitä tai emme. Mikäli Suomesta vielä joskus löytyy itsesuojeluvaistoa, joka saa meidät eroamaan eurosta ja EU:sta, on meidän taloutemme silloin jo niin sulautunut osaksi euroaluetta, että EU-maiden uhkaus erottaa suomi Euroopan Talousalueesta (ETA) olisi valtava uhkakuva. Tullimuuri etelään vievällä reitillä, johon on panostettu miljardikaupalla, tulisi olemaan juuri sellainen pelote, jolla suomalaiset voidaan säikytellä pysymään iankaikkisesti osana tätä sairasta liittovaltiota.

Vaihtoehtona Norja ja Jäämeri

Mikäli Suomi haluaisi parantaa kulkuyhteyksiä maailmalle, on meillä toinenkin vaihtoehto. Jäämeren rata, joka rakennettaisiin Rovaniemeltä Sodankylän ja Ivalon kautta Norjan Kirkkoniemeen, olisi kuin lottovoitto paitsi aluepolitiikalle ja Lapille, myös itsenäisyydelle. Jäämeren radan kustannukset olisivat korkeimpien arvioiden mukaan noin 3 miljardin euron luokkaa, ja hyödyt olisivat moninaiset.

1. Jäämeren avautuminen suomalaisille olisi loistava tilaisuus kiertää Itämeren rikkidirektiivin vuoksi kallistuneet kuljetuskustannukset. Koillisväylän avautuessa matka Kiinaan lyhenisi yhdellä kolmasosalla – toisin sanoen Suomen kilpailukyky paranisi palkkoja polkematta.

2. Aluepoliittiset vaikutukset hyödyttäisivät koko Suomea. Halki Lapin kulkeva rata luonnollisesti tekisi yritystoiminnasta pohjoisessa kannattavampaa, aina metsä- ja bioteollisuudesta kaivostoimintaan ja matkailuun. Tämä tarkoittaisi elävämpiä ja taloudellisesti itsenäisempiä kuntia ja pienempää muuttopainetta kaupunkikeskuksiin, mikä taas tarkoittaisi väljempiä kaupunkeja ja alempia vuokria.

3. Lähentyminen Norjaan tiivistää pohjoismaista yhteistyötä. Norja on EU:n ja euron ulkopuolinen, meille tuttu ja turvallinen yhteistyökumppani. Norja on myös yhteiskuntana kuin Suomen rikas serkku – pohjoismainen hyvinvointivaltio, joka ylläpitää öljyvaroistaan huolimatta korkeaa verotusta ja kieltäytyy verokilpailusta. Juuri sellainen sukulainen, jonka kanssa haluaisi olla tekemisissä. Norja on myös esittänyt useaan kertaan kiinnostuksensa Jäämeren rataa kohtaan, ja se on investoinut valtavasti Kirkkoniemen satamaan. Miksi me emme löisi hynttyitä yhteen avaten uusia mahdollisuuksia, menettämättä itsenäisyyttämme?

Norja vai EU

Suomen politiikassa asioita ajetaan usein läpi väittämällä, että tämä on nyt pojat ainoa vaihtoehto, jopa pakko. Nyt asia ei ole niin, vaan meillä on todellakin vaihtoehtoja: kehitämmekö vain yhtä osaa Suomea, vai luommeko edellytykset koko Suomen kukoistukselle? Ja kumman kanssa haluamme leikkiä: meidän verokilpailijamme Viron ja kaikkea itsenäisyyttä vihaavan EU:n, vaiko sävyisän ja yhteistyöhaluisen naapurimme, Norjan?

Jäämeren rata olisi itsenäisen ja tasapuolisen Suomen vaihtoehto, joka jättäisi oven auki EU:n ulkopuolelle. Sillä muutenhan olen sitä mieltä, että EU:sta on erottava.

Akseli Erkkilä
13.2.2017

Jakoa

Kommentit

Kommenttia

Julkaisija: Akseli Erkkilä

Akseli Erkkilä
Kansallismielinen, maaseutuhenkinen ja EU-vastainen kansalainen Kittilästä.

Katso myös

Reaalimonikulttuuria Manchesterissa

Manchesterissa eilen illalla 22 kuolonuhria ja vähintään kymmeniä loukkaantuneita vaatinut pommi-isku rock-konsertissa muistuttaa meitä reaalimonikulttuurista. …

VUOTANUT DOKUMENTTI PALJASTAA: EU-KOMISSIO AIKOO PAKOTTAA RUOTSIN LIITTYMÄÄN EUROON

Vuotanut dokumentti Brysselistä paljastaa, että EU-komissio aikoo ensi viikolla katsoa, että asettavat esille ehdotuksen, joka …