Blogit

Terrorismista ja sen kasvun syistä mututuntumalta

Tänään, syyskuun 11. päivän terrori-iskujen muistopäivänä sekä Syyrian tulitauon todennäköisenä aattona, on hyvä pohtia radikaalia islamia ja terrorismia sekä sen syitä. En väitä olevani mikään islamin teologian asiantuntija, vaan heitän arvioni reilusti ns. ”mututuntumalta”.

Olen jokseenkin tympääntynyt maahanmuuttokriittisten suomalaisten, siis oman viiteryhmäni, tavan rinnastaa terrorismi ja väkivaltaisuus yksioikoisesti islamiin. On aivan totta, että islamin pyhästä kirjasta on löydettävissä tekstejä, jotka kehottavat väkivaltaan, ”pyhään sotaan” ja mihin vielä. Mutta tunnustan nyt uskovani sen suvaitseviston käyttämän vakioargumentin, että onhan kristinuskonkin nimissä tapettu ja esimerkiksi Irlannissa saatettaisiin oikeassa tähtien asennossa tappaa vieläkin.

On kuitenkin muistettava, että poliittinen islam on suhteellisesti uusi ilmiö. Olemassa se on tietysti ollut niin kauan kuin itse uskontokin, mutta muotiin se on tullut uudelleen vasta viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Vielä viisi vuotta sitten, ennen ns. arabikevättä, olivat edellä mainittu Syyria sekä nyt sekasorrossa oleva Libya rauhallisia valtioita, ja terroristijärjestöt pitivät alueellista valtaa lähinnä Irakissa ja Afganistanissa sekä joissain Afrikan valtioissa.

On mielestäni aivan oikeutettua todeta, että arabimaailman maat ovat meitä alemmalla kehitysasteella. Ne ovat ns. kolmatta maailmaa, joissa teollista vallankumousta ei tapahtunut samaan tapaan kuin meillä, yhteiskunnan erikoistuminen ei ole yhtä pitkällä, ja keskusvalta on heikko ihmisten samaistuessa mieluummin sukuihin ja juuri uskonyhteisöön kuin kansalliseen ryhmään tai valtioon. Tällöin valtatyhjiön syntyessä vahvin ryhmä ottaa helposti vallan käsiinsä, ja useimmiten tämä tarkoittaa uskonnollisten radikalistien valtaannousua.

Länsimaissa uskonnon merkitys poliittisena voimana on vähentynyt teollisen vallankumouksen, siitä seuranneen kärjistyneen luokkajaon ja poliittisen kentän muutoksen myötä. Uskonnon tuoman yhteisöllisyyden korvasi luokkatietoisuus, joka sirpaloi yhteiskuntaa näin jälkeenpäin ajatellen liiaksikin. Arabimaailmassa sen sijaan todellista valtaa pitivät pitkään siirtomaaherrat armeijoineen, usein tosin paikallisia sotaherroja ja klaaneja apunaan käyttäen. Siirtomaavallat jättivät jälkeensä valtioita, joiden rajat eivät seuranneet kansallisuuksien tai edes uskontokuntien rajoja. Jakautuneimpia lienevät shiia- ja sunnienemmistöisten maiden väliin putoava Irak sekä Välimeren rannikon valtiot, joissa uskontojen ja kansallisuuksien sekametelisoppa lienee kaupankäyntiin keskittyneen talouden tulosta.

Ylhäältä päin johdettu maallistuminen

Arabimaat kuitenkin maallistuivat yht’ äkkiä, ja niihin perustettiin jämeriä keskushallintoja. Tämän työn tekivät ns. arabinationalistit, tai vastaavasti arabisosialistit. Nämä kaksi aatesuuntaa tarkoittavat useissa tapauksissa samaa puoluetta tai liikettä. Arabinationalistien valtaannousu tapahtui yleensä armeijan vallankaappauksen kautta. Näin nousi valtaan Egyptiä hallinnut Nasser, Irakia ja Syyriaa hallinneet Baath-puolueet ja Libyan Muammar Gaddafi.

Arabinationalistit, kuten vaikkapa Baath-hallinto Irakissa, loivat maihin olosuhteisiin nähden edistyksellisen koulutusjärjestelmät ja sosiaalihuollon, sekä rakensivat öljytuloilla alueen tiestöä, kaupunkitekniikkaa ynnä muuta sekä hommasivat kansan puuroon muutoinkin lisää olkea. Reiluuden nimissä on sanottava, että varsinkin Saddam Husseinin hallinto hallitsi väkivaltaisesti Irakin onnettoman rajanvedon seurauksena periytyneitä vähemmistöjä. Nykyisten maahanmuuttokriitikkojen kovasti huutelemat huntupakot ja naisen alistaminen eivät kuitenkaan olleet yhtä yleisiä kuin nyt esimerkiksi ISISin hallitsemalla alueella.

Baath ja muut arabisosialistiset liikkeet vertautunet parhaiten Euroopan näkökulmasta fasistisiin liikkeisiin, kuten sodanaikaisiin akselivaltoihin ja sodanjälkeiseen Espanjaan tai Portugaliin sekä poliittisen järjestelmän osalta entisiin itä-blokin maihin. Toisin sanoen ne olivat poliisivaltioita, joissa sananvapaus oli rajattu, ja salainen poliisi kyttäsi oppositiovoimia sekä muita hallinnon kannalta epäilyttäviä voimia. Näihin kuuluivat tietysti myös poliittista islamia ajavat ryhmät. Totalitaarinen Baath-hallinto ei antanut yhdenkään ryhmän vallata poliittista tilaa maassaan.

Tunnustan, että en oikein välitä siitä, miten ulkomailla toteutuvat kansalaisoikeudet, sananvapaus ynnä muut. Sen sijaan olen kiinnostunut siitä, millaisia vaikutuksia heijastuu minun kotimaahani, siis Suomeen. Kun esimerkiksi Libyassa valtaa piti arabisosialisti Muammar Gaddafi urkintakoneiston ja armeijan sekä kiistattomasti huomattavan kansanosan tuella, ei Libyassa pitänyt Al-Qaida, ISIS tai mikään muukaan terroristiryhmä koulutusleirejä, eikä näiden samojen alueiden läheisyydestä virrannut Eurooppaan pakolaisveneitä, joiden kyydissä Eurooppaan on mahdollista soluttaa terroristeja.

Arabinationalistien kaatotalkoot ja sen seuraukset

Irakin Baath-hallinnon kaatoi kuitenkin Yhdysvallat, tunnetuin seurauksin. USA yllytti Irakia sotaan Irania vastaan Iranin islamilaisen vallankumouksen myötä, ja kahden maan välillä käytiin vuosia kestänyt sota, joka vertautuu asemasotineen ja ihmisaaltohyökkäyksineen meikäläiseen ensimmäiseen maailmansotaan. Irak velkaantui valtavasti sodan seurauksena, ja miehitti rikkaan Kuwaitin, jonka islamilaista hallintoa Yhdysvallat riensi tukemaan entistä suojattiaan vastaan. Persianlahden sodan jälkeen nähtiin mm. Yhdysvaltain julistama kauppasaarto, jossa irakilaisia kuoli joukoittain lääkepulan takia. Lopulta Irakin hallinto kaatui Yhdysvaltain hyökättyä maahan, ja seurauksena oli tietysti kaaos.

Irakin jälkeen Yhdysvaltain taktiikkana on arabikevään mielenosoitusten ja levottomuuksien myötä ollut maan sisäisten kapinallisten, joita muuten sanottaisiin terroristeiksi, mikäli taistelisivat vaikkapa Kanadassa vallanpitäjiä vastaan, aseistaminen. Meillä länsimaissa media nimittää näitä terroristeja ”oppositioksi”. Libyassa länsimaat suojelivat tätä ”oppositiota” julistamalla maahan sisällissodan aikana lentokieltoalueen, jota myöhemmin alettiin käyttää Gaddafin hallituksen joukkojen moukaroimiseen ilmasta. Tähän lystiin halusi mukaan myös Suomen Alexander Stubb.

Gaddafi totesi ennen kukistumistaan, että mikäli Libyan hallitus kaadetaan, terroristit pesivät maahan ja pakolaisvirta Eurooppaan alkaa. Oikeassapa äijä oli. Kun Gaddafin hallinto pysyi kotimaassaan vallassa, saatiin se lopettamaan terroristien tukeminen pommittamalla. Mutta särkemällä hallinto saatiin maa sekasortoon, jolloin ei voida tietää, kuka on terroristi, joka suunnittelee iskuja Eurooppaan.

Mitä tarkoitan?

Tällä kirjoituksella en halua millään tavalla antaa tunnustusta suomalaiselle punavihreälle porukalle, joka väittää kaikkien ihmisten olevan samanlaisia kansallisesta ja kulttuurillisesta taustastaan huolimatta, ja mollaa maahanmuuton vastustajia rasisteiksi. Sen sijaan olen sitä mieltä, että Suomen ei pidä olla millään muotoa mukana kaatamassa järjestystä ylläpitäviä hallintoja alueilla, joiden valtatyhjiön täyttävät saman tien islamistiset radikaalit, jotka suuntaavat iskunsa myös Suomeen. Ei meidän pidä tukea amerikkalaisia tai Israelia vain siksi, että ”Nehän kurittaa niitä rättipäitä, öhhöh!”, vaan irtisanoutua kaikesta sellaisesta toiminnasta, jossa mennään mellastamaan toisten tontille.

Nyt Suomi liehittelee Natoa ja USA:ta omalla toiminnallaan sekä osana EU:ta. Lisäksi olemme vielä niin tyhmiä, että kun uudet ”ystävämme” ovat hajottaneet yhteiskuntia ja tukeneet terrorismia, päästämme näiltä alueilta purkautuvan ihmisjoukon omien rajojemme sisäpuolelle. Tässä suhteessa sekä osa Suomen maahanmuuttokriittisistä oikeistolaisista sekä punavihreä vasemmisto ovat kumpikin osaltaan oikeassa ja osaltaa väärässä. Tietysti minun mielestäni minä itse olen täysin oikeassa, mitä tulee siihen, kuinka meidän tulisi toimia: ei juuri mitenkään. Meidän ei pidä juosta ulkomailla sotimassa, eikä hoitaa suurvaltapelin ongelmia oman turvallisuutemme kustannuksella.

Muuten olen sitä mieltä, että Suomen tulee erota EU:sta ja eurosta.

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa