Blogit

Trump ja EU:n epävarma tulevaisuus

Kuva EC Audiovisual Services.

Euroopan unionissa odotetaan ja pelätään Britannian EU-eroa. Samaan aikaan Yhdysvalloissa katsotaan jo seuraaviin presidentinvaaleihin. Brittiläisen The Express-lehden mukaan EU kammoksuu myös Trumpin hyvin todennäköistä uudelleenvalintaa.

Washingtonin ja Brysselin välit ovat olleet kireät koko Trumpin presidenttiyden ajan. Suhteita hiertävät niin arvomaailmaan, kaupankäyntiin, ilmastopolitiikkaan, kuin Lähi-itään liittyvät kysymykset. Asiaa ei helpota se, että presidentti Trump on esiintynyt äänekkäästi brexitin puolustajana ja euroskeptikkona. Myös sotilasliitto Nato on vaikuttanut Trumpista turhalta rahareiältä.

Politiikan tutkija Marcel Dirsus kirjoittaa Politico-lehdessä, että ”harva asia pelottaa eurooppalaisia hallituksia yhtä paljon kuin Donald Trumpin vaalivoitto vuonna 2020”. Alle kolmessa vuodessa Trump on tehnyt jo miltei selvää kokoomuspoliitikkojen arvostamista ”transatlanttisista suhteista”. Jos hän saa lisävuosia virassa, Yhdysvaltojen ja euroeliitin välinen suhde on Dirsusin arvion mukaan ”raunioina”.

Trump ei tunnetusti salaile mielipiteitään. Antamassaan puhelinhaastattelussa Brexit-puolueen Nigel Faragen radio-ohjelmaan, Trump yllytti muitakin EU-maita seuraamaan Britannian esimerkkiä ja jättämään ”vaikean” EU:n. Trumpin mielestä EU ”vain hidastaa Britanniaa”. Trump oli pettynyt, ettei ero astunutkaan voimaan heti lokakuun 31. päivä.

Trump ihastutti tai vihastutti Faragen ohjelman kuulijoita toteamalla myös, että ”Italia ja muutkin maat” tulisivat ”suoraan sanoen paljon paremmin toimeen ilman Euroopan unionia”. Diilimiehellä lienee omatkin aikeensa Britannian ja euromaiden suhteen.

Trump ei pidä EU:sta, koska hän näkee unionin Yhdysvaltojen kauppa- ja geopoliittisena kilpailijana. EU:n nöyristelevä vasalliasemakaan ei tunnu riittävän Trumpille. Hän toki markkinoi mielipiteensä sillä, että EU on haitaksi Euroopan maille (niin kuin toisaalta onkin). EU:n johtoa Trump pitää ”hankalana porukkana”.

”Kerroin tästä Borikselle”, Trump sanoi Faragen haastattelussa ja lisäsi, ”mielestäni [EU-johdon] kanssa on hyvin, hyvin vaikea tulla toimeen”. Trumpia vaivaa erityisesti se, että Boris Johnsonin tekemä erosopimus EU:n kanssa hidastaa brittien kahdenvälistä kaupankäyntiä Yhdysvaltojen kanssa.

Tällaisia kommentteja Trump heitteli ilmaan vain muutama päivä ennen kuin Yhdysvallat ilmoitti virallisesti vetäytyvänsä Pariisin ilmastosopimuksesta. Trumpin hallinto on todennut sopimuksen olevan ”epäreilu taloustaakka” amerikkalaisille. Irtisanominen astuu voimaan vuoden päästä. Jos Trump saa jatkokauden, Yhdysvallat jättänee ilmastosopimuksen heti presidentinvaalien jälkeisenä päivänä.

Yhdysvaltojen nykyinen linja on saanut Ranskan presidentti Macronin uskomaan, ettei Eurooppa voi enää luottaa Yhdysvaltoihin. Näin ollen myös sotilasliitto Naton tulevaisuus on vaakalaudalla. Macronin mielestä Euroopan täytyy ”herätä vastaamaan omasta puolustuksestaan ja geopoliittisesta asemastaan”.

The Economist-lehden haastattelema Macron toteaa, että Eurooppa ei voi enää luottaa siihen, että Yhdysvallat puolustaisi Nato-liittolaisiaan. ”Se, mitä koemme tällä hetkellä, on Naton aivokuolema”, Macron sanoo suoraan. Jos Yhdysvallat ei enää halua sitoutua Naton toimintaan, koko organisaatio on vaarassa. Macronin mielestä Eurooppaa uhkaa ”geopoliittinen katoaminen ja ajautuminen muiden armoille”.

Macronin ulostulo on ärsyttänyt Washingtonin valtakoneiston voimaan yhä uskovia euroatlantisteja. Washingtonin poliittisissa ajatushautomoissa ja euromaiden Atlantti-seuroissa ollaan huolestuneita. Myös Saksan Angela Merkel ja Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ovat tuominneet Macronin puheet ”liioitteluna”.

Ranskalainen politiikan tutkija Bertrand Badie on kuvannut nykyisiä tapahtumia kirjassaan L’Hégémonie Contestée: Les Nouvelles Formes de Domination Internationale. EUObserver-lehdessä siteeratun Badien mielestä sodan jälkeen rakennettujen instituutioiden aika on ohi. Vanha maailmanjärjestys vetelee viimeisiään.

Kolonialismin päätyttyä, Euroopan suurvalloista tuli pikku hiljaa tavallisia maita. Ne eivät enää kyenneet hallitsemaan maailmaa, hyvä jos edes omia lähialueitaan. Silti ne takertuvat kuvaan maailmanjärjestyksestä, jota ei kohta enää edes ole, Badie sanoo reaalipoliittisella suoruudella. Yhdysvalloissa ymmärretään jo lännen ylivallan olevan mennyttä. Vain eurooppalaiset ovat sokeita muutokselle, Badie väittää.

Joidenkin mielestä Yhdysvallat pyrkii hajottamaan Euroopan kahtia, kuten toisen maailmansodan jälkeen tehtiin Saksalle. Nähtäväksi jää, onnistuuko Trump taustavoimineen tässä projektissa. EU:n johdolla luulisi olevan jo enemmän tietoa asiasta. Elämme vanhan kiinalaisen kirouksen mukaisesti ”mielenkiintoisia aikoja”. Onko maailma jaettavissa vielä uusiin ”etupiireihin”?

Jos unionille käy huonosti, osa Euroopan maista pyrkii varmasti solmimaan kahdenvälisiä sopimuksia Washingtonin kanssa (kuten Puola on jo tehnytkin). Toiset maat päätynevät yhteistyöhön esimerkiksi Venäjän kanssa. Jo nyt Serbia on suututtanut sekä Washingtonin että Brysselin venäläisillä asehankinnoillaan ja kauppasopimuksellaan Euraasian talousunionin kanssa.

Jotta kaikki ei päättyisi ”hobbesilaiseen kaaokseen”, Badie kehottaa Euroopan maita päivittämään asennettaan, lopettamaan takertumisen vanhaan, Yhdysvalloille alisteiseen maailmanjärjestykseen, ja rakentamaan jotain uutta ja omaa. Vai onko jo liian myöhäistä?

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa