Blogit

Trump saattaa olla mies paikallaan

Kuva Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Minä olin ja jossain määrin yhä olen pettynyt Donald Trumpiin Yhdysvaltain presidenttinä. Koska en ole äänioikeutettu Ameriikassa, eivät heidän sisäiset asiansa kuulu, enkä siksi ota kantaa muureihin tai verouudistuksiin. Sen sijaan eurooppalaisesta näkökulmasta minäkin olen ladannut jonkin verran odotuksia hänen kauteensa, ja alun pettymyksestä huolimatta hän on parantanut juoksuaan.

Yhdysvaltain presidentinvaalien alla kirjoitin Trumpista ja tulkitsin hänen edustavan tiettyjä pinnan alla amerikkalaisiin yhä vaikuttavia poliittisia virtauksia. Tärkeimpinä näistä ajattelin Ross Perotin tyylisen taloudellisen protektionismin ja Franklin D. Rooseveltin aikanaan romuttaman ulkopoliittisen isolationismin, eli eristäytymispolitiikan. Kummassakin Trump on nyt kunnostautunut jokseenkin sanojensa mittaisena miehenä, vaikka alkuun näyttikin varsinkin jälkimmäisen osalta epävarmalta.

Trump on hiljattain ilmoittanut amerikkalaisten vetäytyvän Syyriasta ja ilmoitti Irakissa vieraillessaan Yhdysvaltain lopettavan ns. ”maailmanpoliisina” toimimisen, toisin sanoen sotimisen ympäri maailmaa mukamas hyvällä asialla. Syyriaan amerikkalaisten ei koskaan olisi pitänyt mennäkään – on perustellusti epäilty amerikkalaisten sotilaallisen ja aseellisen avun päätyneen ISIS-terroristien käyttöön, kun koulutetut ja aseistetut taistelijat ovat loikanneet islamistien puolelle. Maailmanpoliisioperaatiot, joihin Syyriaankin sekaantuminen kuuluu, taas ovat olleet lietsomassa epävakautta ympäri maailmaa ja ovatpa ne kasvattaneet myös pakolaisaaltoja ja terrorismia, joista mekin kärsimme.

Kautensa alkajaisiksi Trump myös pisti käytännössä jäihin ns. TTIP-vapaakauppasopimuksen, joka tietäisi suuryritysten vallan lisääntymistä entisestään. Eurooppalaisesta näkökulmasta Trump olikin Hillaryyn verrattuna lottovoitto. Toisin ajattelevat tietysti ne, jotka toivovat amerikkalaisten kalistelevan toistuvasti sapeleita Venäjän kanssa.

On ollut hauskaa seurata niin sanottujen liberaalien, siis amerikkalaisessa kontekstissa vihervasemmistolaisten, suhtautumista Trumpin politiikkaan. Yhtäkkiä ne, jotka Euroopassa ja Amerikassa ovat toistuvasti arvostelleet sekaantumista maailman konflikteihin ja esiintyneet rauhankyyhkyinä, syyttävät Trumpia Putinin käsikassaraksi kun Trump viimein toteuttaa rauhanpuhujien toiveet. Kyse ei ole nykymaailmassa enää politiikan sisällöstä vaan siitä, kuuluuko tekijä ”meidän” vaiko ”heidän” leiriin. Nähtäväksi tosin jää, lopettaako Yhdysvallat todella maailmanpoliisin toimensa – Trump voi puhua lämpimikseen, viitata pelkästään Syyriasta vetäytymiseen tai todella vähentää amerikkalaisten läsnäoloa ympäri maailman. Ja siitähän emme tiedä, istuuko Trump kaksi kautta ja sitä, millaista politiikkaa seuraava presidentti harjoittaa.

Minussakin on sen verran foliohatun eli salaliittoteoreetikon vikaa, että olen alkanut epäillä Trumpin Venäjä-tutkinnan motiiveja. Josko kyseessä onkin saada aikaan tilanne, jossa Trumpin olisi pakko todistaa suhtautuvansa Venäjään vihamielisesti? Naurettavaahan on ajatella, että Yhdysvaltain kalliit ja valtavat presidentinvaalit ratkeaisivat venäläisillä resursseilla. Lisäksi on kysyttävä, miksi ei olla kyselty sitä, kuinka paljon amerikkalaisten presidentinvaaleihin ovat vuosikymmenien ajan vaikuttaneet vaikkapa Israelin aseavun puolesta lobbaavat tahot? Nämä kuitenkin ovat ajatuksia, jotka viipyvät vain hetken.

Jäädään odottelemaan, mitä tuleman pitää. Muuten olen kuitenkin sitä mieltä, että Suomen tulisi erota eurosta ja EU:sta.

Akseli Erkkilä

28.12.2018

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa