Blogit

Tutkija kriittinen koulujen digitalisoinnista: ”Aivomme eivät ole muuttuneet kymmenessä tuhannessa vuodessa”

Paul Kirschneriä kuvaillaan yhtenä maailman vaikutusvaltaisempana tukijana koulupsykologiassa ja oppimistutkimuksessa. Muutama päivä sitten hän oli Tukholmassa luennoimassa tulevaisuuden kyvyille ResearchEd-konferenssissa. Huolimatta koulujen halukkuudesta digitalisoida, uskoo hän, että perinteinen opetusohjattu koulutus todellisuudessa kuuluu kouluun vuonna 2019.

Niin sanottu katedraaliopetus, joka on saanut pejoratiivisen soinnun viime vuosina, on Kirschnerin metodin mukaan se, joka toimii erittäin hyvin, kun opetetaan sellaista ainetta, josta kuulijat eivät tiedä yhtään mitään. ”Se on se kaikkein tehokkain tapa, jolloin minä luennoitsijana voin säädellä sitä aikaa, joka minulla on käytettävissäni”, toteaa hän.

Vain siksi, että elämme digitaalista aikakautta, ei tarkoita automaattisesti sitä, että lisääntyvä digitalisoitu opetus olisi parempi.
-Kyllä, elämme digitaalista aikakautta, mutta meidän aivomme eivät ole muuttuneet kymmenessä tuhannessa vuodessa. Sen me tiedämme tutkimalla vanhoja pääkalloja. Koska meidän kognitiiviset toiminnot toimivat samalla lailla kuten aikaisemmin, niin en rehellisesti sanottuna ymmärrä sitä, miksi meidän pitäisi tehdä jotain eri lailla vain siksi, että elämme ”uudessa ajassa”.

Youtube-oppitunnit eivät toimi

Siinä tapauksessa, jos luulet, että se toimii niin, että laitat jotain purkkiin ja sen jälkeen annat sen pois – siis, että etsit jotain internetistä – aliarvioit hyvän opettajan merkityksen, joka pystyy puolestaan inhimillisesti tavoittamaan oppilaat, sanoo Kirschner. Oppituntien laittaminen Youtubehin ei toimi.
-Jos luet jotain internetistä, josta sinulla ei ole mitään tietoa, kuinka sinun pitäisi tulkita se ja arvioida, onko lähde luotettava vaiko ei? Uskotko sinä, että sinä olisit onnistunut ratkaisemaan ongelman kvanttifysiikassa puolessa tunnissa puhelimessa? Onnea vaan, vastaukset ovat siellä! Mene ja tee se!

Asiantuntijaopettajalla on hyvä ainetuntemus ja ymmärrys sille, miten tietoa voidaan välittää, mikä taas puolestaan edellyttää opetuksen mukauttamista oppilasryhmän mukaan, jatkoi Kirschner.

Läksyt ja kokeet

Ruotsalaisissa keskusteluissa kyseenalaistetaan läksyjen ja kokeiden hyöty.
-On olemassa jotain, jonka nimi on ”rerieval practice”. Kyse on siitä, että palautamme jälleen sen opitun tiedon, jonka olemme oppineet aikaisemmin, niin sillä vahvistamme muistiamme. Kotiläksyt ja kokeet on yksi valtavan hyvä työkalu sille, että mahdollistetaan tämä.
-Säännöllisten kokeiden avulla, voimme torjua unohduskäyrän vaikutuksen. Se on teoria, joka osoittaa, että unohdamme sen, mitä opimme, hyvinkin nopeasti, jos emme palauta opittua tietoamme jatkuvasti.

Keskittyminen todelliseen tietoon

Kirschnerin mukaan, pitäisi opettajien aina, kaikilla tasoilla, keskittyä tosiasiallisiin tietoihin ja menettelytietoihin – ”talon rakentaminen on aloitettava rungosta”. Ruotsalaisen koulun pakkomielle opettaa oppilaita olemaan ”luovia”, ei ole mitään sellaista, jota voidaan oppia ilman, että olisi luonteen piirrettä, hänen mielestään. Luonteenpiirrettä, jota voidaan stimuloida sen mukaan, miten ympäristö on muotoutunut.

Se, että ollaan yhteen liitetty oppilaita ja käytetty miljardeja siihen, että ostetaan aina vain enemmän näyttöjä luokkahuoneisiin siinä uskossa, että tämä johtaa parempaan oppimiseen, mihin Kirscher ei usko lainkaan. ”Tietokone on työkalu eikä sen enempää”, sanoo hän ja toteaa, että oppilaat oppivat huomattavasti enemmän, jos he saavat käsin tehdä muistiinpanoja, jolloin heidän on pakko kirjoittaa hitaammin ja pitää samalla ajatella, mitä he ovat kuulleet.

Samnytt

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa