Blogit

Vaihtoehto Ruotsille – entä Suomelle?

Gustav Kasselstrand, Alternativ för Sverige.

Gustav Kasselstrand on viime vuonna perustetun Alternativ för Sverige-puolueen johtaja. Hän on opiskellut taloustieteitä Göteborgin yliopistossa ja hänellä on MBA-tutkinto Helsingin Aalto-yliopistosta. Hän on opiskellut myös Saksassa ja Singaporessa. Kasselstrand on 30-vuotias ja ollut mukana politiikassa vuodesta 2006 lähtien, jolloin hän liittyi tuolloin muutaman prosentin kannatuksen omaaviin ruotsidemokraatteihin. Tänä päivänä ruotsidemokraatit ovat kasvaneet Ruotsin toiseksi suurimmaksi puolueeksi.

Kasselstrand ja koko hänen johtamansa viisituhatta jäsentä käsittävä ruotsidemokraattien nuorisojärjestö erotettiin emäpuolueesta vuonna 2015. Kyseessä oli Kasselstrandin mielestä noitavaino, jolla puolueesta haluttiin savustaa ulos vähänkin “poliittisesti epäkorrektit henkilöt” ruotsidemokraattien hallituskelpoisuuden tieltä.  Ruotsidemokraatit myös valheellisesti väittivät sen nuorisosiipeä äärijärjestöksi. “Tämä oli täyttä hölynpölyä, mutta ainakin se sai ihmiset näkemään, että ruotsidemokraateista oli kuoriutunut liberaali puolue, joka ei ollut enää uskollinen aiemmille periaatteilleen”, Kasselstrand on todennut.

Vaihtoehto Ruotsille-puolue rekisteröitiin puolueeksi viime vuoden maaliskuussa. Kansallismielisen puolueen ohjelma on monin verroin radikaalimpi kuin ruotsidemokraattien. Kasselstrand pyrkii saamaan kansanedustajia parlamenttiin syyskuun alkupuolella pidettävissä vaaleissa. Vaihtoehto Ruotsille-puolue otti nimensä Saksan vastaavanlaisesta Alternative für Deutschland-puolueelta (AfD), joka yhdessä Itävallan vapauspuolue FPÖ:n ja Ranskan Kansallisen Liittouman kanssa on toiminut esikuvana ruotsalaisille.

Vaihtoehto Ruotsille epäilee, etteivät edes ruotsidemokraatit tarjoa enää muutosta nykyiseen tilanteeseen. “Kaikki mitä kerrotaan Ruotsista vaihtoehtoisissa medioissa on täyttä totta”, sanoo Kasselstrand suoraan ja jatkaa, “ruotsalaiset ovat vähemmistönä omassa maassaan 20 vuoden sisällä, ellei radikaaleja ratkaisuja tehdä. Johtavat poliitikot kieltävät myöntämästä, että mitään ongelmaa on edes olemassa”. Vaihtoehto Ruotsille on sitä mieltä, että “samat poliitikot, jotka saivat aikaan nykyiset ongelmat, eivät voi olla osa ratkaisua. He ovat itse ongelma.”

Vaihtoehto Ruotsille vaatii “maastamuuttoviraston” perustamista Ruotsiin sekä nykyisten  turvapaikanhakijoiden aktiivista palauttamista sinne, mistä he ovat tulleet. Kasselstrandin mukaan Ruotsissa on käynnissä matalan intensiteetin sisällissota, joka kiihtyy päivä päivältä. Se mikä vaikeuttaa tilannetta on tietysti äärimmäinen poliittinen korrektius, joka on vainonnut ruotsalaisia vuosikymmeniä ja alkaa vasta nyt murtua.

Joidenkin suomalaisten mielestä Ruotsi on jo mennyttä, mutta Kasselstrand on eri mieltä. “Mikään maa ei voi täysin kadota, jos siinä asuu ihmisiä, jotka ovat valmiita vastarintaan ja tarjoavat uuden vaihtoehdon päästä eteenpäin. Totuus on, että monet ruotsalaiset alkavat vasta nyt ymmärtää, mitä maassa tapahtuu”. Nyt onkin näytön paikka ja vaihtoehto nykymenolle on tarjolla. Eri asia on, ymmärtävätkö ruotsalaiset muuttaa äänestyskäyttäytymistään; ruotsalaisen yhteiskunnan kasvavia ongelmia on ainakin jo vaikea sivuuttaa.

Vaihtoehto Ruotsille haastaa paitsi vanhat valtapuolueet, myös ruotsidemokraatit, jotka ovat nyt vuosien työn ja salonkikelpoistamisen jälkeen nousussa. He ovat Kasselstrandin mukaan kuitenkin antaneet monessa asiassa periksi. Ruotsidemokraatit ovatkin valmiita muodostamaan hallituksen jopa entisen vihollisen, Moderaterna-puolueen (eli ruotsalaisen Kokoomuksen) kanssa. Ruotsidemokraatit äänestivät myös Naton isäntämaasopimuksen puolesta. Vaihtoehto Ruotsille suhtautuu pragmaattisesti myös Venäjään, toisin kuin muut ruotsalaiset puolueet, jotka vannovat “transatlantisen yhteyden” ja liberaalidemokratian nimiin.

“Pohjoismainen yhteistyö” EU:ssa on alkanut kiinnostaa myös perussuomalaisten Jussi Halla-ahoa. Ruotsidemokraatit ovat nykyään samassa EU:n puolueryhmässä perussuomalaisten kanssa. Halla-aho hehkuttikin Facebookissa, kuinka ruotsidemokraatit on 3. heinäkuuta hyväksytty Euroopan parlamentin ECR-ryhmään (“European Conservatives and Reformists Group”), jossa ovat tähän asti toimineet perussuomalaiset ja Tanskan kansanpuolue. Toinen EU-parlamentin puolueryhmä, jota Halla-aho ei mainitse, on ENF-ryhmä, (“Europe of Nations and Freedom”), jossa ovat mm. Italian sisäministeri Salvinin johtama Lega, Itävallan hallituksessa oleva vapauspuolue FPÖ ja Ranskan Kansallinen Liittouma (ent. Kansallinen rintama).

Ryhmien suurimmat erot tulevat esiin suhtautumisessa Venäjään, johon Halla-aho suhtautuu kielteisesti. Halla-ahon mukaan “Euroopan parlamentissa meitä on selvästi erottanut suhtautuminen Venäjään ja Vladimir Putiniin”. Ranskan vaaleissa Halla-aho ei halunnut, että Marine Le Pen tulisi valituksi Ranskan presidentiksi. “Monessa suhteessa Le Penin valinta Ranskan presidentiksi pitäisi sisällään riskejä, varsinkin ulkopoliittisia riskejä. Le Pen voisi olla hieman arvaamaton presidenttinä”, Halla-aho sanoi Kauppalehdessä tuolloin. Kansallinen rintama oli myös Halla-ahon amerikkalaistyyppiselle, liberaalille talouspolitiittiselle linjalle “liian vasemmistolainen”. Ovatko perussuomalaiset perillä puheenjohtajansa kokoomuslaisesta linjasta talous-, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa?

Jos ruotsidemokraattien hallitussuunnitelmat onnistuvat, antaako tämä kipinän myös Suomen tulevien hallituskuvioiden pohdinnalle? Halla-ahon perussuomalaiset eivät niinkään hyökkää atlantistista yhteistyötä haluavaa Kokoomusta vastaan, he kritisoivat mieluummin sosiaalidemokraatteja. Samoin perussuomalaisten ruotsalainen veljespuolue, ruotsidemokraatit, kritisoi esimerkiksi Venäjää, mutta kanta Nato-jäsenyyteen on tarkoituksella epäselvä samoin kuin perussuomalaisten johdolla. Hallitusyhteistyö rahavaltaa edustavan ja avoimesti Nato-jäsenyyttä kannattavan Kokoomuksen kanssa sopisi varmasti halla-aholaisille.

Toivottavasti Kasselstrandin Vaihtoehto Ruotsille pääsee syksyllä eteenpäin ja kykenee vielä vaikuttamaan Ruotsin tulevaisuuteen, sillä Jimmie Åkessonin johtamista ruotsidemokraateista tuskin on siihen. Vaihtoehto Ruotsille onkin saanut jäseniä myös entisistä ruotsidemokraateista. Myös Suomessa tarvittaisiin vastaavaa asennoitumista, mutta meillä pönkitetään puoluerintamalla vieläkin lännen liberalistista hegemoniaa. Perussuomalaisten aiempien vaiheiden ja sen johdon esittämien kannanottojen jälkeen suomalaisilta populisteilta ei ehkä ole muuta odotettavissa.

Shares

Kansalaisen verkkokauppa