Blogit

Vapun kunniaksi: Anderssonille eivät työpaikat kelpaa?

Olen ollut työväenhenkinen koko sen ajan, kun olen ollut ylipäätään politiikasta kiinnostunut. Nimenikin olen saanut Väinö Linnan romaanin innoittamana Akseli Koskelan mukaan. Liekö nimi minua pahentanut, kun tämä on tällaista kapinoimista ollut niin kauan kuin muistan.

Joka tapauksessa, olen odottanut vappua jo muutaman kuukauden. Tämä johtuu siitä, että kun en ole minkään vakiintuneen puolueen toiminnassa, olen voinut melkoisen vapaasti osallistua esimerkiksi työväenyhdistysten vappujuhliin. Niissä on hyvä tunnelma. Pidän paljon enemmän ns. ”punaisesta vapusta”, jolloin lauletaan työväenlauluja ja puhutaan työelämän kysymyksistä, talouden rakenteista ja muusta. Karnevalisoitu serpentiininaamiaisvappu, jolloin juodaan itsensä sekaisin, on minulle nykyään kovin vieras.

Aioin kirjoittaa vappuna Juha Sipilän valtionyhtiöiden myyntivimman saldosta ja muistuttaa viime hallituksen luonteesta, mitä tulee vappuna esillä oleviin teemoihin. Mutta tänään tuli silmille parempi aihe. Vastikään Metsä Group ilmoitti aikovansa investoida Kemin sellutuotantoon siten, että tuotanto laajenee ja työpaikkoja syntyy kaikkiaan noin 1500 lisää.

Antti Rinne lupasi suoralta kädeltä tukea investoinnille, mutta sitten lensin tuoliltani, kun Vasemmistoliiton Li Andersson ilmoitti, että Kemin investointi tulee olemaan hallitusneuvotteluissa ”vaikea kysymys”. Tätä vaikeutta Andersson perusteli hiilinielujen pienenemisellä, eli sillä, että puu alkaa mennä kaupaksi kun sille on kysyntää.

Ei ole kovin vasemmistolaista

Rinne on roisto (terveiset Kittilästä) ja SDP vaihtaa väriä tuon tuosta, mutta kyllä Vasemmistoliitolla on aate nyt pahasti hukassa. Vasemmistoliitto on ollut puhuvinaan työttömien ja pienituloisten ja työväen puolesta, mutta on rupeamassa jarruttamaan, kun työpaikkoja olisi tulossa Suomeen ja vieläpä kaupunkiin, jossa Vasemmistoliitto on vahvimmillaan. Tällaista ei olisi voitu ajatellakaan vanhassa SKDL:ssä, niin ainakin uskon. Kävin muutamia vuosia sitten Kittilän työväentalolla siivoustalkoissa. Tutustuin siellä varaston aarteisiin, eli vanhoihin SKDL:n julisteisiin ja vappumarsseilla käytetyihin banderolleihin. Otin itsestäni kuvan pitelemässä punaista banderollia, jossa luki keltaisilla kirjaimilla ”TEOLLISUUTTA POHJOIS-SUOMEEN”. Kauas on tultu.

Yksi suurimmista vedenjakajista vasemmistolaisen ja oikeistolaisen talousajattelun välillä on kysynnän ja tarjonnan suhde. Oikeistolaiset uskovat ns. tarjontaperusteiseen talousoppiin – työttömyyden syynä on työvoiman vähäinen tarjonta, ja siksi Keskusta, Kokoomus, Perussuomalaiset ja myöhemmin Siniset, harjoittivat politiikkaa jonka perusolettama oli, että työttömiä pitää patistaa töihin ja sillä Suomi nousee. Sama tarjontaperustaisuus näkyy myös kauempaa katsottaessa: oikeistolainen uskoo, että laskemalla veroja ja työllistämisen kuluja työpaikkoja syntyy enemmän, mikä tietysti on osaksi totta, mutta paljon suurempi työllisyystekijä on työntekijöiden valmistamien tuotteiden ja tarjoamien palvelujen kysyntä. Viime hallitus siirsi yritysten kustannuksia veronmaksajille ja työntekijöille, mutta työllisyysvaikutus näillä toimilla oli vähäinen ja sen sijaan yritykset alkoivat maksaa omistajilleen osinkoja ja johtajilleen bonuksia.

Talouden perusteet hukassa

Vasemmistoliiton jos minkään puolueen pitäisi katsoa taloutta kysynnän kautta. Mikäli Suomeen aiotaan rakentaa uusi tehdas, työvoiman kysyntä lisääntyy. Työmarkkinoillahan ainakin teoriassa yritys on ostaja ja työläinen myyjä. Kun työvoiman kysyntä lisääntyy suuressa mittakaavassa, palkat ja muut edut nousevat työvoiman houkuttelemiseksi, kun kilpailu työvoimasta kovenee. Samoin työolojen on oltava hyvät, jotta työvoima pysyy saman sorvin äärellä. Ylipäätään työvoiman neuvotteluasema paranee. Kun työvoiman kysyntä taas vähenee ja tehtaita suljetaan, joutuu työntekijä tilanteeseen, jossa hänen on suostuttava pienempään palkkaan ja huonompiin työehtoihin ja -oloihin välttääkseen työttömyyden ja sen tuomat vaivat.

Siksi Vasemmiston pitää aina olla lähtökohtaisesti iloinen työvoiman kysynnän lisääntymisestä. Oikeistolaiselle taas on ominaista pyrkiä kasvattamaan työvoiman tarjontaa heikentämällä työttömyysturvaa, pakottamalla ihmisiä karenssin uhalla muuttamaan taloistaan kaupunkeihin ja vastustamalla julkisen sektorin tai valtionyhtiöiden työpaikkoja – nehän luovat työntekijälle tilanteen, jossa työmahdollisuuksia on useita, ja huonolla palkalla ja ehdoilla ei töihin tarvitse mennä.

Kuka puoltaisi työntekijää?

Tilanne, jossa perinteisesti työväenpuolueiksi mielletyt vasemmistopuolueet ovat kokonaan unohtaneet työntekijän luontaisen tarpeen saada työtä, on kerta kaikkisen surkea. Meillä ei tällä hetkellä ole ainoatakaan johdonmukaista työväenpuoluetta – oikeistolaisten puolueiden kosiskelu veronalennuksilla on pelkkää huijausta, sillä työntekijä häviää siinä kahta kautta: verotuksen painopiste siirtyy kulutusveroihin, jotka ovat tasaveroja progressiivisen sijaan, ja toisaalta verotulojen pienentyessä joudutaan leikkauksiin, jotka heikentävät työntekijän turvaa siinä tilanteessa, jossa hän joutuu työttömäksi. Vasemmistopuolueet taas ovat muuttuneet vihreiksi puolueiksi, ja ne jopa myyvät valtion omaisuutta aina tilaisuuden tullen.

Sisäisesti johdonmukainen työväenpuolue pitäisi suomalaisten työntekijöiden ja työhön pyrkivien puolta kaikissa tilanteissa ja kaikilla politiikan sektoreilla. Se kannattaisi työllistäviä yksityisiä ja julkisia investointeja, se verottaisi ennemmin sileä- kuin känsäkätistä, se kannattaisi hyviä palveluja ja työttömyysturvaa ja puolustaisi työntekijän asemaa työmarkkinoilla. Tähän kaikkeen tietysi kuuluu yhteen se, että oikea työväenpuolue ei kannattaisi halpatyövoiman tuontia Suomeen, eikä sosiaalipalvelujen kuormittamista ylettömällä maahanmuutolla. Samoin myös talouden rakenteet, jotka pelaavat työtä vastaan ja pääomapiirien puolesta kuten eurojäsenyys, olisivat oikean työväenpuolueen parissa ennemmin kirosana kuin siunaus.

Hyvää vappua nyt kuitenkin.

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa