Blogit

Vastine Tossavaisen Venäjä-kirjoitukseen 25.2.

Reijo Tossavainen kirjoitti 25.2. otsikolla ”Venäjä pysyy parhaiten aisoissa tiukoilla pakotteilla”. Koska hänen kirjoituksensa käsitteli Venäjän politiikkaa valitettavan yksipuolisesti, aion nyt hieman haastaa hänen tulokulmaansa tässä tapauksessa.

Ensiksi on tartuttava itse otsikointiin. Mitä ”aisoissa pitäminen” tarkoittaa? Miksi juuri erityisesti Venäjää tulisi pitää aisoissa ja kenen etu se oikein on? Entä ovatko talouspakotteet keino tähän ”aisoissa pitämiseen”?

Tossavainen käsittelee aihetta esitellen lyhyin lausein tapahtumaketjuja yksipuolisena toimintana. Venäjä hyökkäsi Georgiaan. Venäjä kaappasi Krimin. Venäjä jatkoi Ukrainassa. Näinhän asia ei ole. Venäjä on kieltämättä käyttänyt voimaa naapureidensa kanssa toimiessaan. Mutta ei se ole suorittanut provosoimattomia hyökkäyksiä, vaan puolustaa geopoliittista asemaansa ja pyrkii sitä tietysti myös edistämään, kuten suurvalloilla on tapana tehdä.

Aisoissa pitäminen ilmeisesti tarkoittaa Venäjän toimintakyvyn lamauttamista siten, että se ei kykenisi reagoimaan lähialueellaan tapahtuvaan länsimaiden toimintaan. Verrataan Ukrainaa vaikkapa Meksikoon: mitä tapahtuisi, mikäli Meksikossa valta vaihdettaisiin torilla Venäjälle myötämieliseen hallintoon? Katsoisiko Yhdysvallat tätä sivusta? Kyllä ei katsoisi.

Mutta miksi juuri Venäjä? Tossavainen toteaa ”Venäjän katsoneen länteen ja tehneen täyskäännöksen”. Mitä Venäjä lännessä näki? Yhdysvaltojen ja Naton pommittavan Serbiaa omin lupinensa, Kosovan itsenäistämisen välittämättä Venäjän mielipiteestä, lähialueilleen laajenevan Naton sekä viimeistään arabikevään aikana sen, että jokainen amerikkalaisille epämieluisa hallitus pyritään länsiavun turvin kaatamaan. Venäjä on aloittanut siilipuolustuksen lähialueellaan, ja alkanut jopa aktiivisen toiminnan kauempanakin. Mikäli tässä on jotain pahaa on hyvä kysyä, miksi amerikkalaisilla tulisi olla yksinoikeus toimia maailmalla?

Jos nyt kuitenkin alamme pitää ”Venäjää aisoissa”, ovatko talouspakotteet siihen paras keino? Tossavainen kirjoittaa aivan oikein, että Venäjän talous on keskittynyt raaka-ainesektorille. Talouspakotteet ovat antaneet Venäjälle tilaisuuden vastapakotteisiin, joilla se on voinut estää länsimaisten tuotteiden pääsyn Venäjälle ja maataloustuotteiden osalta se onkin tuottanut tulosta. Kotimainen tuotanto on kasvanut. Muutoinkin Venäjän talous toipui shokista melko nopeasti, joskin teollisuuden jalostusaste on edelleen alhainen.

Venäjän hallinto ei ole talouspakotteista järkkynyt. Päin vastoin venäläiset ovat siitä erikoinen kansa, että ulkoisen painostuksen alla he tiivistyvät johtajiensa ympärille. Talouspakotteet ja kansainvälinen politiikka ovat niin helppoja kansalle näytettäviä ulkoisen aggression esimerkkejä, että johtajat varmaankin kiittävät länttä näistä pakotteista.

Mikäli Venäjä halutaan saada säyseäksi, tulee sitä kohdella reilusti. Sen kummempaa lääkettä ei tähän tilanteeseen ole, ja se ei varsinkaan suurvalta-asemastaan mustasukkaisille amerikkalaisille käy. Pakotteista sen sijaan on haittaa yhtä lailla, ellei enemmänkin, pakotteen asettajille itselleen. Suomi kärsii Venäjän talouspakotteista eniten Euroopassa, ja ahdistus koskee varsinkin jo ennestään heikossa hapessa olevia Suomen itäosia.

Pakotteet tulisi purkaa ja kaikkien tulisi toimia siten, että kansainvälinen oikeus kohtelisi kaikkia valtoja samalla tavalla.

Akseli Erkkilä

27.2.2018

Jakoa