Olen tuore persu ja olen kielitieteilijä; puolueemme presidenttiehdokas Laura Huhtasaari puolestaan on tunnustuksellinen kreationisti eli uskoo Raamatun sanaan ja sen seurauksena luomisoppiin tieteellisen evoluutioteorian ylitse. Tällaisessa tilanteessa epäilemättä monelle nousee mieleen kysymys, voiko tieteilijä äänestää kreationistia?
Olen sattumoisin nuorempana joutunut vastaamaan vähän vastaavanlaisiin kysymyksiin, koska löysin opiskeluaikoinani uuspakanuuden. Tyypillinen ihmettely koski nimenomaan sitä, eivätkö tieteilijyys ja uskonnollisuus ole keskenään ristiriidassa?
Vastaus on helppo: eivät ne ole, eivätkä teoriassa mitenkään edes voisi olla ristiriidassa. Usko ja järki ovat kaksi täysin erillistä, toisiinsa mitenkään liittymätöntä tasoa. Miten ne edes teoreettisesti voisivat olla ristiriidassa yhtään enempää kuin esimerkiksi rakkauden tunne voisi olla ristiriidassa älykkyyden kanssa? Täysin irrallisilla tasoilla ei yksinkertaisesti ole minkäänlaista vaikutusta toisiinsa. Ei se niin mene, että korkea järki korreloisi matalan uskon kanssa tai korkea usko matalan järjen kanssa.
Minä pystyn uskomaan asioihin, joita ei (ainakaan toistaiseksi) voida tieteellisesti todistaa – ja väitän, että kaikilla meillä on tämä sama ominaisuus, myönsimmepä sitä tai emme. Samanaikaisesti voin kuitenkin ”uskoa” tieteellisesti perusteltuun näkemykseen; tässä tosin kieli rajoittaa ajatteluamme, koska ”usko” tieteessä ei ole täysin sama kognitiivinen prosessi kuin usko uskonnossa. Näille olisi hyvä olla eri sanat, mutta joudun tyytymään käyttämään tässä nyt yhtä ja samaa usko-sanaa.
Erona välillämme on toki se, etten minä ole koskaan sitoutunut uskomaan siihen, että maailma olisi syntynyt sotkan munasta. Sen sijaan Laura Huhtasaari on hartaassa uskossaan sitoutunut uskomaan siihen, että maailma on luotu niin kuin Raamatussa kerrotaan. Tämä on kuitenkin uskonnollista uskoa – toistan jälleen, että se on erilaista uskoa kuin usko tieteellisesti perusteltuihin hypoteeseihin tai teorioihin.
Olen varma, että ihmisten pöyristys johtuu siitä, että he ajattelevat Lauran uskovan luomisoppiin samalla tasolla kuin keskimääräinen suomalainen ”uskoo” tieteelliseen evoluutioteoriaan, mutta näinhän ei välttämättä ole: kielemme rajallisuus vain estää meitä huomaamasta, että puhumme samoilla sanoilla aivan eri asioista. Uskonnollisessa uskossa on kyse heittäytymisestä uskon varaan. Jos uskon kohteen voisi perustella järkiargumentein, eihän kyseessä enää edes olisi uskonnollinen usko vaan tieteellinen ”usko”. Uskonnollinen usko ylipäätään pääsee ilmenemään vain silloin, kun pitää hyväksyä asia, joka ei ole järkiperustein itselleen vakuutettavissa.
Se, että Huhtasaari kertoo olevansa uskomatta evoluutioon, on hänen valintansa kohdistaa uskonnollinen, järkiperusteluista erillinen uskonsa omaa vakaumustaan kunnioittaen. Tämä on epäilemättä vaikea asia sellaiselle, joka ei ole tähän aiemmin tutustunut, mutta kehotan lukemaan kärsivällisesti uudestaan tämän kirjoituksen: kyllä se sieltä oivaltuu.
En silti välttämättä nostaisi Huhtasaarta esimerkiksi opetusministeriksi. Ei siksi, ettenkö uskoisi hänen pystyvän pitämään myös konkreettisessa työskentelyssään erillään uskon ja järjen/tieteen tasot, vaan siksi, ettei hän joutuisi erilaisten eturistiriitojen paineeseen. Jälleen voin ajatella tätä omakohtaiselta kantilta: pakanana olen joissain asioissa muiden uskovien kannalla (uskonto on jotain enemmän kuin ei-uskonto), toisissa asioissa taas ateistien kannalla (erityisesti mitä tulee valtionkirkkoinstituutioon, joka asettaa uskonnolliset yhdyskunnat keskenään eriarvoiseen asemaan).
Mustavalkoisesti tätä asiaa hahmottavien ministerikollegojen ja äänestäjien voisi olla vaikea hahmottaa tällaista asetelmaa, jossa kannanotot helposti tulkittaisiin keskenään ristiriitaisiksi ja joka luultavasti suututtaisi sekä uskovaiset että uskonnottomat.
Presidentin tehtäviin ei sen sijaan kuulu uskonnonopetuksen sisällöstä päättäminen. Presidentin tehtäviin kuuluu kansakuntansa edustaminen ja kansan tuntojen kuunteleminen, suhteiden ylläpitäminen muihin valtioihin sekä ulkopoliittisten visioiden esiintuominen. Presidentin tehtävien kannalta luomisoppiin uskominen ei ole minkäänlainen ongelma.
Jokainen varmasti tajuaa, ettei Huhtasaarta valittaisi Suomen tasavallan presidentiksi siksi, että hän uskoo luomisoppiin, vaan siitä huolimatta. Mielestäni Laura Huhtasaari olisi energinen, sympaattinen, edustava ja takuuvarmasti Suomen valtion sekä kansakunnan etua ajava presidentti; voiko muista presidenttiehdokkaista rehellisesti sanoa samaa? Tällaista presidenttiehdokasta tieteilijäkin voisi vallan hyvin äänestää.
Jokainen toki vetää oman henkilökohtaisen kipurajansa mihin kohtaan sitten vetääkään. Ymmärrän kyllä, että jollekulle luomisoppiin uskominen voi olla kynnyskysymys. Uskon kuitenkin, että suurin osa äänestäjistä ei ole koskaan edes tullut ajatelleeksi niitä pointteja, joita olen tässä kirjoituksessa tuonut esille – toisin sanoen: he ovat tuominneet Huhtasaaren uskon pelkästään oman puutteellisen ymmärryksensä perusteella, ymmärtämättä todella mistä siinä tässä on kyse.
Toivottavasti tämä kirjoitus saa muutamia silmiä (ehkä jopa silmäpareja) aukeamaan. Minusta parempi vaihtoehto on presidentti, joka sanoo uskovansa ja todella on sitoutunut uskoonsa, kuin presidentti, joka sanoo uskovansa, vaikkei se missään näykään. Ei tietenkään huono vaihtoehto olisi sellainenkaan presidentti, joka ei edes sanoisi uskovansa (tai siis hyvyys tai huonous arvioitaisiin muin perustein), mutta tässä kirjoituksessa aiheena oli nimenomaan presidenttiehdokkaan usko.
