Blogit

Voisiko ilmastonmuutosvouhotusta käyttää Suomen hyväksi?

Olen nyt viime aikoina tehnyt paljon vaalikoneita. Jokaisessa on kysytty, pitäisikö lihaa verottaa ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi sun muuta humppaa. Olen johdonmukaisesti vastannut ”ei” ja vastaan edelleenkin. Olen kuitenkin miettinyt, voisiko tätä ilmastonmuutosvouhotusta käyttää hyväksi muutamien EU:n haittapuolien kampittamiseksi.

Niille jotka ovat jaksaneet tekstejäni lukea, on tullut selväksi että ammennan hyvin paljon ajattelutapojani 1980-luvun käytännöistä. Ei sen vuoksi, että ajattelisin kaiken olleen ennen paremmin tai kaikkien vanhojen käytäntöjen toimivan nykyään, vaan siksi, että uskon meidän hylänneen ”edistyksen” nimissä paljon hyviäkin toimintatapoja. Yksi niistä on kotimaisen tuotannon suojelu.

Vaalikoneissa kysellään lihaveroista ja polttomoottorien kieltämisistä, mutta kyllä minun mielestäni olisi aivan perusteltua kysyä, voitaisiinko EU:n päästötavoitteita käyttää hyväksi kotimaisen tuotannon suojeluun tähtäävään verotukseen. Puhun siis protektionismista. Suojelemalla omaa tuotantoa ohjataan kysyntää kotimaisiin tuotteisiin, ja näin saadaan kotimaahan lisää työllisyyttä ja verotuloja.

Olen usein ihmetellyt sitä, kuinka Suomessa ei keksitä vaikkapa suomalaisille maataloustuotteille muita tukitapoja kuin suora maataloustuki, joiden leikkaamista en siis kannata. Tapoja lisätä kotimaisen tuotannon kilpailukykyä on siis kaksi. Joko halpuutetaan oman tuotannon hintoja tukemalla tuotantoa suoraan, tai sitten tehdään ulkomaisesta kalliimpaa, jolloin kuluttajan käteen tarttuu helpommin kotimainen tuote.

Suomessa voitaisiin aivan hyvin soveltaa muissa maissa toteutettua ”hiiliveroa” siten, että se iskisi vain tuotteisiin, joita Suomessakin valmistetaan, mutta jotka tuodaan esimerkiksi meritse ulkomailta. Niitä olisivat varsinkin ulkomainen liha ja kasvikunnan tuotteet, joita voidaa viljellä Suomessakin. Kun verotus kohtaantuisi vain laivaliikenteessä, ei vero nostaisi kotimaisen hintoja. Tämä vero voitaisiin toteuttaa neutraalisti siten, että vastaavasti laskettaisiin ruuan arvonlisäverotusta ylipäätään, jolloin kotimainen ruoka olisi vielä kilpailukykyisempää ja köyhää ei sattuisi niin pahasti.

Puhutaan siis veron kohtaannosta, eli siitä, mihin vero iskee. Tavoitteena siis olisi, että vero iskisi lähes ainoastaan tuontitavaraan, ja mahdollisesti kotimaiseen iskevä kohtaanto voitaisiin kompensoida arvonlisäveroa laskemalla. Kokonaisuutenahan tämä esitys on ikään kuin sivutuotteena vihreämpikin, mikä ei tietenkään ole huono asia sekään.

Tämä ajatus on pitkässä kuusessa, sillä sitä varten tulisi selvittää EU-lainsäädännön pitävyys. En kuitenkaan usko, että tämä olisi mahdotonta toteuttaa, sillä onhan meillä käytössä jo nytkin veroja, jotka iskevät käytännössä vain ulkomaiseen tuontiin, kuten autovero. Mikäli vero kohtaantuisi laivakuljetuksiin, ei sen perusteluissa olisi kotimaisen tuotannon suojelua, ja ”vihreää” tarkoitusperää olisi EU:n puolelta vaikeata tyrmätä.

Tällaista mietiskelin tänään. Vihreää minusta ei ole tullut ja vastaan edelleen lihaverokysymykseen ”ei”. Suomessa tulisi kuitenkin pyrkiä kiertämään EU:n asettamia rajoitteita kuten tehdään muuallakin.

Akseli Erkkilä (Kittilä)

Tähtiliikkeen ehdokas

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa