Blogit

YK:n maahanmuuttosopimuksesta tulee ruotsiin laki

Ruotsi on äskettäin äänestänyt YK:n yleiskokouksessa uudesta raamisopimuksesta maahanmuuttoon, Global Compact for Migration. Hallituskanslia korostaa, että se ei ole ”oikeudellisesti sitova”.

Se on aina näin, miten se toimii. Esimerkiksi kuten silloin, kun Ruotsi äänesti lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen puolesta. Se ei ollut aluksi oikeudellisesti sitova, mutta myöhemmin siitä tuli moraalisesti sitova. Tarkoituksena on juuri se, että YK:n yleissopimus sisällytetään aikanaan omaan lainsäädäntöön ja silloin siitä tulee oikeudellisesti sitova. Näin kävi myöskin lapsen oikeuden kanssa ja niin tulee ilmeisesti tapahtumaan tämän sitoumuksen kanssa.

Tänä päivänä on se ilmeistä, että maahanmuutto aiheuttaa suuria ongelmia vastaanottajamaissa. Tämä ei ole vain ruotsissa, vaan suurelta osalta kaikkialla. Raamisopimus ummistaa täysin silmänsä tältä näkökannalta ja väittää, että maahanmuutto on siunaus, ja todellinen win-win. Sen ainoa haittapuoli on, että maahanmuuttajat voivat joutua ikävyyksiin ja se on siksi, miksi tämä yleissopimus on kirjoitettu. Vastaanottajamaat tarvitsevat siis vähän ohjeita sille, kuinka ottaa vastaan maahanmuuttajat parhaimmalla tavalla.

Kun hallitus kirjoitti alle GCM-sopimuksen Marokossa joulukuun alussa, oli se vielä vähemmän sitova, mutta se, kun se sai 2/3 enemmistön yleiskokouksessa 17. joulukuuta, on se jo tullutkin sitovammaksi. Haku termille ”me sitoudumme” osoitti, että sanmuto oli 38:ssa kohdassa, eli noin kerran asiakirjan jokaisella sivulla. Asiakirjalla on selkeä luonne siten, että siltä odotetaan sitä, että ne maat, jotka allekirjoittavat sen, osallistuvat myöskin ”to walk the talk”.

Yksi Saksan parlamentin jäsen kysyi kansleri Merkeliltä, joka väittää, että sopimus ei ole sitova, miksi Saksan valtuuskunta ei protestoinut, kun kokouksen marokkolainen isäntä enne kokousta väitti, että säännöt ovat sitovia. Tähän Merkel vastasi, että sopimuksesta ei tule sitova, ennen kuin YK:n yleiskokous on äänestänyt siitä. Jos se saavuttaa 2/3 enemmistön niin siitä tulee sitova, niin sille enemmistölle kuin myöskin vähemmistölle, Merkelin mukaan.

Raamisopimuksessa on 23 tavoitetta ja jokaisessa on suuri lukumäärä puolispesifisiä sääntöjä, kaikkiaan noin 200 kappaletta. Jos ne hyväksytään useissa maissa, tulemme saamaan lopuksi käytännön sille, mitä sillä tarkoitetaan. Kuuliainen hallitus, kuten ruotsin, pyrkii noudattamaan sellaista politiikkaa, jonka etusijalla ei ole kaikkien näiden asetusten rikkominen.

Yksi tapa lainsäädäntöä on aloittaa probleemista. Kokemuksen jälkeen, voit säätää lakeja tai ottaa käyttöön uusia lakeja, jotka lisäävät mahdollisuuksia ratkaista probleemat. Tätä voidaan katsoa pragmaattisena tapana johtaa maata. Tätä kutsutaan filosofisissa yhteyksissä johdonmukaisen etikkana. Poliisin ei tule käyttää enempää väkivaltaa, kuin tilanne vaatii. Mutta jos väkivaltaa tarvitaan, niin voimakas hallitus ei epäröi muuttaa lakia. Se ei ole myöskään vierasta, että tuodaan onnistuneita sääntöjä muista maista.

Mutta he voivat myöskin aloittaa ulkopuolelta, enemmän opillisesta näkökulmasta. Tiettyjä toimia ei pitäisi suorittaa, jos ne katsotaan pahoiksi tai huonoiksi. Usein ne ovat uskonnollisia sanomisia tai jokin spontaani moraalinen intuitio, joka erottaa eettisesti mahdolliset toimet mahdottomista. Säädökset katsotaan itsessään hyviksi tai pahoiksi ilman, että huomattaisiin seuraamuksia. Tätä kutsutaan deontologiseksi etiikaksi.

Itsenäinen maa, pyrkii luomaan omia lakejaan ulkomaisten esikuvien ja varoittavien esimerkkien jälkeen. Maa voi myöskin päättää tehdä raamisopimuksen yhdessä muiden maiden kanssa. Ne kansainväliset säännöt on toki eurokraten ja YK-virkamiesten kehittämät, niin kaukaa yksittäisistä maista, että heidän kansalaistensa mielenkiintoa ei lainkaan ole huomioitu. Demokratia ja itsenäisyys ovat tekijöitä, jotka tekevät ratkaisun järkevämmäksi kansalaisten näkökulmasta. Kansainvälisissä ehdotuksissa on täysin erilaisia motiiveja, jossa samanakaltaisuutta priorisoidaan tyyliin, yksi koko sopii kaikille.

Se, joka pahentaa sitä lisää, on, että raamisopimus on yksipuolisesti kiinnostunut maahanmuuttajista. Siinä lukee paljon siitä, että maahanmuuttajia ei saa syrjiä, mutta ei mitään siitä, että alkuperäiskansoja ei saa syrjiä. Viranomaisten tulee toimia vihaa, uhkaa ja väkivaltaa vastaan maahanmuuttajia kohtaan, mutta mitään ei puhuta siitä, että jos se onkin alkuperäiskansa, johon se kohdistuu. Ennakkoluulo sille, kuka joutuu kärsimään, on näkymätön tyhmälle ja hyväntahtoiselle; sääliksi käy maahanmuuttajia ja tämän dokumentin pitäisi parantaa juuri heidän tilaansa.

Ruotsissa ja monissa muissa maissa tehdään ero pakolaisten ja taloudellisten maahanmuuttajien välillä. Tämä raamisopimus korostaa, että näitä kahta ryhmää tulee kohdella tasapuolisesti. Tämä tulee nähdä pakolaisten oikeutena, mitä tulee käyttää myöskin muihin maahanmuuttajiin. Tämän terminologian mukaan, ei enää ole laittomia maahanmuuttajia, koska heidät on ylennetty normaaliksi maahanmuuttajiksi. Monessa kohdassa painotetaan, että maahanmuuttajia olisi kohdeltava, riippumatta siitä, miten heidät luokitellaan (regardless of their migration satatus).

Maat, jotka pyrkivät omaksumaan maahanmuuttajat, saavat monia probleemoja näiden sääntöjen kanssa. Useat kohdat nostavat esille asian, että valtion olisi kannustettava diasporayhteiskuntaa. Hallituksilla tulisi olla erityisrahastoja ja massiivisesti etnisille vähemmistöille suunniteltuja yrityksiä. Eräässä tutkimuksessa kysyttiin ruotsin väestöltä, tultaisiinko politiikassa pyrkimään monikulttuuriin vaiko assimilaatioon. 80 prosenttia valitsi assimilaation. Mutta tämän raamisopimuksen mukaan, monikulttuurisuutta olisi tuettava.

Raamisopimus noteeraa, että laittomat maahanmuuttajat eivät ole mukana systeemissä, mutta on sitä mieltä, että nämä erot olisi poistettava. ”Epäsäännöllistä” maahanmuuttajaa voidaan kohdella eri tavalla vain, jos se on ”tuettu laissa, on oikeasuhteinen, sillä on laillinen tarkoitus ja on kansainvälisten ihmisoikeuksien mukainen”.

Kuinka tulee käsitellä kotimaahansa palautettavia maahanmuuttajia? Tässä yhteydessä raamisopimus voisi ehdottaa parannuksia, mutta ehdottaa sen sijaan rajoitusta maahanmuuttajan vangitsemiseksi ennen fyysisen karkotuksen suoritamista. ”Use immigration detention onky as a measure of last resort and work towards altenatives”. Käytä maahanmuuttajan pidättämistä vain viimeisenä keinona ja työskentele vaihtoehtoja kohti.

Allekirjoittajavaltiot lupautuvat, että he tulevat ”lopettamaan julkisen virallisen rahallisen- tai materiaalisen avustuksen medioille, jotka systemaattisesti edistävät suvaitsemattomuutta, muukalaisvihamielisyyttä, rasismia tai muunlaista syrjintää maahanmuuttajia kohtaa, täydellä kunnioituksella lehdistövapautta kohtaan”. Onko syytä rauhoittelulle ”täydellä kunnioituksella lehdistönvapaudelle”, kun tarkoituksena on erottaa hyvät pahoista ja sitten niitä ei suosita, jotka ovat eri mieltä?

Itsenäiset valtiot itse päättävät, mitkä kansalaisuusoikeudet pätevät, mutta YK määrittelee käytännössä ihmisoikeudet. Ne tarkastetaan ja tulkitaan YK:ssa uudelleen. Ihmisoikeuksia pidetään moraalisesti ylivoimaisina kansalaisoikeuksista sekä velvollisuuksista ja pitkällä tähtäimellä myöskin oikeudellisesti määräävänä, globaalisten tavoitteiden mukaisesti. Jokainen kansainvälinen sitoutuminen vaikuttaa tasapainoon ja vähentää kansallista itsenäisyyttä. GCM hyökkää itsenäisyyteen sanelemalla joukon ”kuinka” maahanmuuttajien hallinnassa, mutta välttää menemästä niin pitkälle kuten EU, joka haluaa päättää kiintiöistä tai maahanmuuttajien määrästä, mikä on kiistanalainen ja, joka herättää voimakasta vastustusta. Häikäilemättömällä tavalla pyritään ottamaan käyttöön suuri määrä pieniä sääntöjä, jotka ehkä voisivat lipsahtaa poliittisen tutkan läpi.

Yleisesti deontologisia sääntöjä voidaan pitää primitiivisempinä, jotkut toimet ovat tabuja ja toiset ovat pakollisia. Itse peruta, on se, että deontologinen sääntö ei perustu sen seurauksiin, vaan on oikeassa tai väärässä, seurauksista riippumatta. Ajatuksena on, että pitkällä tähtäimellä GCM-raamisopimus katsotaan ohjeina korkeammilta viranomaisilta, deontologisina sääntöinä, joita ehdottomasti on noudatettava. Rationaalisuus, demokratia ja kansallinen itsenäisyys voitaisiin sitten pakottaa toimimaan vähemmällä vapaudella. Meidän pitäisi olla paremmin varustautuneita tulevaisuuden ”haasteisiin”, jos emme aio sitoutua sääntöihin, jotka kuulostavat hyvältä suvaitsevaisten korvissa, mutta kaiken todellisuuden mukaan, tulee osoittautumaa tuhoisaksi.

Fria Tiden
Jan Tullberg

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa