Euro tulee joka tapauksessa katoamaan jossain vaiheessa, erosi Suomi EU:sta tai sen hajotessa ylipäätään. Siinä voi kestää yksi, 10 tai 100 vuotta mutta se tapahtuu. Suomi tulee tällöin uudelleen laskemaan liikkeelle omaa markkaansa. Tässä blogitekstissä perustelen, miksi tulevan markan tulisi olla jaollinen 240 penniin, eikä sataan.
Täh? 240 eikä 100?!? Mikä järki tässä muka on? No, perustelen tätä hieman matematiikan, valuutan käyttötarkoituksen periaatteiden ja valuuttojen historian kautta. Sanotaan ensin että valuutta ei ole rahaa. Valuutta on aina poliittinen käsite, mikä voi olla käytössä kuin raha. Raha on aina hyödyke, mitä voi vaihtaa, kuten historiallisesti kulta, hopea, orvannahat tai lasikuulat. Valuutta on vaihdantaa helpottava väline, joka voi olla yksi yhteen rahan kanssa esimerkiksi kultakolikon muodossa. Valuutaksi muunto voi kuitenkin muuttaa hyödykkeen arvoa, kuuluisasti meidän euro-valuutan kolikkojen sulatus, tuhoaminen raaka-aineiksi on laitonta, koska niiden metallien arvo on korkeampi kuin kolikon kuviointi sanoisi, vaikka ne ovat vain kuparia, alumiiiniä, sinkkiä, nikkeliä ja tinaa. Euroopan keskuspankin leiman arvo on siis negattiivinen. Kuitenkin, menneisyydessä ja jopa tänä päivänä on paljon ei-desimaalisia valuuttajärjestelmiä. Antiikin Mesopotamiassa oli 60-pohjainen seksagesimaalijärjestelmä, joka oli aiemmin 20-pohjainen vigesimaalijärjestelmä.
Sivuhuomiiona että 1:20 oli yleinen jako valuuttojen tai rahojen välillä koska se oli yleensä suunnilleen kullan ja hopean historiallinen arvo toisensa suhteen, vaihdellen hieman ajan ja paikan mukaan. Eli samanpainoinen kultaraha oli kaksikymmentä kertaa hopearahan arvoinen. Keskiajan Ranskassa 1 livre (sana peräisin latinan libre, punta, käytössä Roomassa) oli yhteensä kuin 240 denieeriä (latinan denarius). Frankfurtissa 1 Reichsgulden = 240 Pfennige. Hannover, 1 Taaleri 288 paikallista penniä (Pfennige). Yksi Hampurin Taaleri = 96 Pfennige. Myöhemmin Preussissa 1 Taaleri oli 30 Silbergroschen, hopeapenniä. Euroopan ulkopuolella 1 Kakuttan rupia = 16 annas = 64 paise = 192 pies. Osmannien valtakunnassa 1 kurus = 120 akçe. Thaimaassa 1 tical = 4 salung = 8 fuang = 16 song phai = 32 phai = 64 att = 128 solot. Lista voisi jatkua hyvin pitkälle. Kuuluisin valuutta joka käytti 240-jakoisuutta oli jopa vuoteen 1971 asti tietenkin Britannian punta. Näistä esimerkeistä voi kuitenkin jo huomata miksi ei-desimaaliset järjestelmät ovat yleisempiä. Niiden jakoisuus ja täten käytännöllisyys.
240 on pienin mahdollinen äärimmäisen jakoinen luku. Yksi valuutan päävalteista vaihdannan välineenä suoran vaihdon tai vaikka arvometallien sijaan on sen jakoisuus. Kymmenjärjestelmä on huonojakoinen. Yritäppä jakaa 10 kolmella. Tai 100. Ei tule kesää. Matematiikkaa enemmän kuin minä todennäköisesti jo tajusivat heti ensimmäisestä maininnasta miksi 240 on merkittävä luku. Asia selviää kun lähtee laskemaan yksitellen ylöspäin ja tarkastelee lukuja, millä se luku on jaollinen. Otetaan kilpailuun 20, 60, 100, 120 ja 240. Pystysuorassa vasemmalla jakaja, ylhäällä pystyriveissä kilpailevat jaettavat.
|
20 |
60 |
100 |
120 |
240 |
|
|
1 |
·/· |
·/· |
·/· |
·/· |
·/· |
|
2 |
·/· |
·/· |
·/· |
·/· |
·/· |
|
3 |
✓ |
·/· |
✓ |
·/· |
·/· |
|
4 |
·/· |
·/· |
·/· |
·/· |
·/· |
|
5 |
·/· |
·/· |
·/· |
·/· |
·/· |
|
6 |
✓ |
·/· |
✓ |
·/· |
·/· |
|
7 |
✓ |
✓ |
✓ |
✓ |
✓ |
|
8 |
✓ |
✓ |
✓ |
·/· |
·/· |
|
9 |
✓ |
✓ |
✓ |
✓ |
✓ |
|
10 |
·/· |
·/· |
·/· |
·/· |
·/· |
|
11 |
✓ |
✓ |
✓ |
✓ |
✓ |
|
12 |
✓ |
·/· |
✓ |
·/· |
·/· |
|
13 |
✓ |
✓ |
✓ |
✓ |
✓ |
|
14 |
✓ |
✓ |
✓ |
✓ |
✓ |
|
15 |
✓ |
·/· |
✓ |
·/· |
·/· |
|
16 |
✓ |
✓ |
✓ |
✓ |
·/· |
|
17 |
✓ |
✓ |
✓ |
✓ |
✓ |
|
18 |
✓ |
✓ |
✓ |
✓ |
✓ |
|
19 |
✓ |
✓ |
✓ |
✓ |
✓ |
|
20 |
·/· |
·/· |
·/· |
·/· |
·/· |
Kuten voi olettaa, isompi luku on jaollinen enemmällä muita lukuja. Huomattavaa on, että 100 on erityisen huono luku jaettavaksi. Suurin tekijä matemaattisesti on jaettavuus mahdollisimman monella pienimmistä luvuista ja monet näistä on alkulukuja. Tällä kriteerillä jo 60 saavuttaa 2, 3, 4, 5 ja 6. Seitsemän on hieman vaikea alkuluku. Sen tupla 120 saa mukaan jaettavuuden kahdeksalla ja 240 on jaollinen myös kuudellatoista. Mielenkiintoisesti 210 on pienin luku joka on jaollinen neljällä ensimmäisellä alkuluvulla, 2, 3, 5 ja 7, mutta sen heikkous piilee neljän ja sen kertoimien kanssa.
Tästä suuremmat luvut ovat toki vielä jaollisempia enemmällä summalla numeroita, mutta kyseessä oli maksimoida käytännöllisyys. Ensimmäinen luku joka saa kaikki pienimmät 1-7 on vasta 420. 1-8, 840. Kaikki kymmenjärjestelmän luvut 9 asti, 2520. Tästä huomiosta jo Kaarle Suuri neuvonantajiensa suosituksesta loi pohjan valuuttajärjestelmälle, jonka perusyksikkö jakautui kahteensataan neljäänkymmeneen. Tämä järjestelmä periytyi sekä Ranskalle kunnes sen vallankumouksellinen älymystö ei pystynyt laskea mitään hakematta apua sormiltaan ja Englannille, sitemmin Britannialle siihen asti kunnes se halusi liittyä EU:hun, joka vaati desimasoinnin ensin.
Valuutan kuuluu olla käytännöllistä, ei tieteellistä, joten kymmenjärjestelmälle ei ole mitään aihetta. Perinteisesti asioita ei myydä viisi tai kymmensarjoina, vaan asiat ihan munakennoista lähtien on kuusi, tiu ja siitä eteenpäin. Mukavia jaollisia lukuja. Käytännöllisiä sellaisia. Eikä pelkästään jaolliset perusyksiiköt vaan myös isommat markan setelitkin. Tietenkin este on tottumiskysymys, mutta se pätee muutenkin siinä vaiheessa kun markka tekee paluun joten miksi ei pistää juuri silloin tätäkin muutosta mukaan? Tästä voisi jatkaa radikaalimminkin kysymällä pitäisikö koko numerojärjestelmä päivittäisen käytön osalta olla 12-pohjainen desimaalipohjaisen sijaan mutta olkoon tässä tarpeeksi tältä erää.
Ihan sama millä jaollinen, olkoon vaikka 13, pääasia että suvereenilla valtiolla on täysi päätäntävalta oman rahapolitiikan ja valuutan suhteen.
Kaikki paperiraha palaa lopulta inflaation tulipätsissä. Paperirahavaluuttojen ikä on keskimäärin ollut 40 vuotta ja kaatuvat aina siihen kun valtaapitävät lisäävät liikkeellä olevan rahanmäärää holtittomasti. Näiden muukalaisten rahanväärentäjien pöydät ja jakkarat täytyy kaataa ja palata takaisin barbaariseen kultakantaan… ja hopeamarkkaan. Se on ollut toimiva rahajärjestelmä aikojen alusta.
Muuten hyvä, mutta mennään vähän asioiden edelle. Markan käyttöönotto uudelleen ei ole tällä hetkellä ajankohtaista. 10 tai100 vuotta, kuka osaa ennustaa tulevaisuuden?
Voi, monikin tuntuu osaavan ennustaa tulevaisuuden, mutta oikein ennustaminen on harvinaista.
Yks vaihtoehto jo tällä vuosikymmenellä on rupla. Suomi suorastaan hinkuu sotaa Venäjää vastaan ja tulee sen häviämään.
En sitä ennustakaan, siksi sanoin noin. Muutokseen täytyy aina olla valmis etukäteen, muuten ne jotka ovat valmiina ehtivät ensin ja on mahdollista että se voi olla hyvin ajankohtaista aikas pian. Tällaiset asiat tulee ihmisille puskista, siksi sinne euroon saatiin Suomi huijattua alunperinkin.
”viisaudessaan” päättäjät heitti romuttamolle kaikka painokoneet tästä maasta, joten tulee olemaan kallis paikka kun omaa rahaa aletaan painamaan.
Mutta tulee halvemmaksi kuin euron käyttö. Euroon siirtyessä valtion velat yli viisinkertaistuivat. Tosin oman rahan luonti ei veloista päästä, mutta helpottanee niiden maksua.
Näinden jo nyt tehtyjen taloudellisten ja yhteiskunnallisten tuhojen korjaamiseen menee yhden sukupolven aika.
Vähintään.