Marxilainen kirjallisuus-, media- ja ilmiökritiikki on ollut suosittu ajanviete monille vasemmistoaatteita omaaville itse aattteen isästä lähtien. Jonkin teoksen tarkastelu tahallaan jonkin ideologisen linssin läpi arvoneutraaliuden sijaan onkin mielestäni mielenkiintoisempaa joka tapauksessa, koska en usko lähes kenenkään olleen tai olevan kykenevä siihen, mukaan lukien itseni. Avoimen tulkintakannnan lisääminen on siis rehellisempää. Mielenkiintoisempaa on kuitenkin kääntää menetelmänä vasemmistoa vastaan, tulkita jokin asetelma hierarkian ja perinteen kautta. Tällaisia asioita päässä pyöritellen spontaanisti tviittasin hieman muumeista satunnaisena iltana aiemmin tänä kesänä ja päädyin tekemään nopeita huomioita kaikkien lasten lempparista, Muumilaaksosta ja sen asukeista pintapuolisesti.
Monta kertaa on Muumipapasta mainittu, kuinka hän oli nuoruudessaan seikkailija, näitä seikkailuja on jossain tapauksissa availtu, mutta monesti mainitaan vain ohimennen. Muumipapassa yksi oleellinen piirre on siis vanhempi mieshahmo, joka on suorittanut sankarin myyttisen matkan ja palannut, löytänyt kumppanin Muumimammasta ja asettunut aloilleen Muumilaaksoon. Muumimammankin mukaan pappa oli rauhaton seikkailijasielu, joka ei pystynyt elämään yhdessä paikassa edes avioiduttuaan. Nuoruudessaan hän on mennyt ja tehnyt, ei pelkästään löytänyt vaan suorastaan ottanut paikkansa maailmasta. Tämä vaihe ei kuitenkaan ole ikuista ja kotiinpaluuta jää väistämättä kaipaamaan. Tämä tulee varsinkin esille kirjassa Muumipappa ja Meri (1956), jonka lopuksi perhe kuitenkin palaa Muumilaaksoon, vaikka pappa hieman halusikin nuoruutta muistella.
Niin, Muumilaakso, mistä moinen nimi? Ensimmäisessä Toven muumikirjassa, Muumit ja Suuri Tuhotulva (1945) perhe ensi kertaa vasta asettuu laaksoon. Oletettavasti se sai nimensä heidän asettumisen jälkeen, sillä ennen heitä siellä kuvailtiin asuvan vain nuuskamuikkusia, meriaaveita, pikkuötököitä, hemuleita, suuria eläimiä, niiskuja ja merikissoja. Siinä kuuluisammassa 90-luvun TV-sarjassa ainakin Muumitalo kuvataan melko keskelle laaksoa korkealle kukkulalle, määräävälle sijainnille, lähelle sen läpi kulkevaa jokea, heijastaen Muumiperheen merkittävää paikallista roolia. Mielessä syntyy heti vaikutelma puolustettavasta sijainnista. Vaikutelmaa helpottaa myös talon muoto suurena tornina, linnana. Muumipappa rakensi itselleen linnan, linna on laaksossa, jonka luonne ja nimi määräytyy hänen perheensä mukaan. Muumipappa on Muumilaakson Paroni ja Muumiperhe paikallinen aatelissuku, joka kantaa huolta kaikista alueellaan.
Pappa on vakaa patriarkka, hän ei holhoa, mutta tarjoaa tukea ja ennen kaikkea suojaa. Tämä näkyy ilmiselvästi Mörön ”hyökkäyskohtauksissa”, Pappa on valmis tussarin voimin häätämään uhan kaikkia muita kohtaan. Hän pelkää, mutta tekee velvollisuutensa silti, astuu esiin ja on loistava esikuva. Mamma on lempeä, kärsivällinen, itsevarma ja ei hätiköi suuremmissakaan katastrofeissa. Hän on äidillisessä roolissa laajemmin kuin pelkästään omalle pojalleen, Muumipeikolle. Muumimamma on käytännöllinen ja maanläheinen vastakohta Muumipapan suuruudenhohtoiselle idealismille pää pilvissä, dynamiikka minkä itse koen hyvin yleiseksi naisten ja miesten kanssa ylipäätään. Monet perinteet tässä meidänkin maailmassa kuvaavat avoimen taivaan maskuliinisia jumalia tai yhtä taivaan isää kuten myös ktoonista maaemoa.
Aatelisperheen perillinen, Muumipeikko, on erityisesti isossa roolissa ainakin omissa mielikuvissani edellä mainitun TV-sarjan kautta. Sen jaksot pitkälti seuraa häntä päähahmona, ajautuen omiin seikkailuihinsa. Muumipeikko ottaa aktiivista roolia tulevana Muumilaakson Herrana, luoden ja ylläpitäen suhteita, arvostaen kaikkien erityisiä taitoja, tietämystä ja piirteitä. Hän ei ole paras kaikessa, mutta johtaa aina edestä ja esimerkillä, on urhea ja uskollinen ystävilleen. Muumipeikko ei jätä heikompia hädässä, mutta myös itse saa apua ja oppia. Koko perhettä kuvaa voimakas noblesse oblige.
Sellainen vaihtoehtoinen tulkinta Muumiperheestä, vaikka kuinka boheemeiksi näitä hahmoja on monesti kuvailtu.
Ovathan muumit valkoisia