Ei sen puoleen, että merkityksettömät kuntavaalit olisivat kiinnostaneet, vaan kahdesta konkreettisesta syystä. Ensinnäkään, yritystoiminnan tai edes henkilökohtaisesta tulonmuodostuksesta ei voi loputtomiin kustantaa muiden holtitonta rahankäyttöä tai ideologista haihattelua. Toisekseen, jos poliittisia vaikutusmahdollisuuksia ei ole, miksi hakata päätään seinään ja kantaa taakkanaan muiden tekemien poliittisten virheiden seurauksia?
Halusin siis turvata oman kilpailukykyni ja rajusti laskeneen kustannustason avulla nostaa omaa hyvinvointiani, mikä Suomessa osoittautui mahdottomaksi. Lähes yhtä suurena motiivina oli osoittaa konkreettisesti, että poliittisilla päätöksillä on aina seurauksensa ja jonkun niistä olisi kannettava vastuu. Minä se en ole, koska en ole päätöksiä tehnyt ja kuuden vuoden aktiivisella kirjoittelulla tai poliittisia vaihtoehtoja tarjoamalla mikään ei ole muuttunut. Uusi osoitteeni on siten Pärnu, Viro, mihin myös uusi yritykseni Finwin OÜ on rekisteröity.
Firman nimi valikoitui oikeastaan sattuman kaupalla, mutta olen siitä päivä päivältä tyytyväisempi, koska pystyn sen kautta tarjoamaan huomattavasti edullisempia palveluja myös niille suomalaisille, joilla ei ole mahdollisuuksia jättää Suomen verohelvettiä taakseen, tai kansainvälisessä bisneksessä tarvittavia taitoja. Minulla on, mutta Suomessa taidoilleni ei mitään järkevää käyttöä ollut enää pitkään aikaan.
Vaikeinta oli luopua isänmaallisuudestaan ja tavallaan lopullisesti hyväksyä se, ettei Suomea varsinaisesti valtiona ole enää olemassa. Jos rippeitä onkin, se on osoittautunut täysin kyvyttömäksi huolehtimaan kansalaistensa ja yritystensä eduista EUn sisämarkkinoilla. Tästä näkövinkkelistä yritykseni on vähintään yhtä kotimainen kuin mikä tahansa ylikansallinen suomalaiskonserni. En vain näe mitään järkeä pitää kiinteää toimipistettä raskaasti ylihinnoitellussa Suomessa, vaan odottelen sen kustannustason laskua edes hieman tolkullisemmalle tasolle, jos sinne on koskaan edes tarvetta palata. Historia tuntuu toistavan itseään, onhan Suomella takanaan valtavat muuttoaallot erityisesti Amerikkaan ja Ruotsiin.
Yrityksen perustamisen ja muuton valmistelun pohjalta on käynyt kiusallisen selväksi, miten suuret erot ovat niin taloudellisesti kuin toiminnallisesti Viron hyväksi. Kansalaisoikeudet ja sähköinen ID-kortti hoitui alle viikossa. Yritys hyväksyttiin kaupparekisteriin samana päivänä kun kaupat tehtiin. Arvonlisäverovelvollisuudesta tuli kolme lisäkysymystä sähköpostilla ja paikallisen kirjanpitäjäni vastattua niihin, rekisteripäätös tuli myös samana päivänä.
Niin Pärnun suomalaiset kuin paikalliset ovat olleet ylenpalttisen ystävällisiä ja auttamishaluisia. Koko proseduuri on sujunut niin ällistyttävän kivuttomasti, että tuntuu kohtuuttomalta verrata sitä Suomen painajaismaiseen hitauteen ja kankeuteen. Kaikki tarvitsemani palvelut olen saanut hoidettua sähköisesti ja lähes reaaliajassa. Suomessa tyypilliset viikkojen tai kuukausien odotusajat ovat vain kauhea muisto.
Aloitetaan kustannusvertailu siitä, että yritykseni ei maksa veroa lainkaan, vaan verot maksetaan palkoista ja nostetuista osingoista. Voin siis käyttää koko kassavirran yrityksen kasvattamiseen ja omasta sekä työntekijöiden ja asiakkaiden viihtymisestä huolehtimiseen. Palkan ja osinkojen nostamiselle ei hirveitä tarpeita ole, koska elinkustannukset ovat Suomeen verraten vähintäänkin kohtuulliset:
Tilavan kaksion vuokra 200-400 €/kk + muut kulut yleensä 50-100 €/kk (sähkö, vesi, jätehuolto jne.)
Auton pakollinen liikennevakuutus noin 100 euroa vuodessa. Autoveroa ei ole. Diesel on aika lähellä Suomen hintoja, bensiini 30-40 senttiä halvempaa ja ajoneuvokaasu (CNG) noin 50 senttiä kilolta halvempaa. Hankin yritykseni käyttöön pelkästään kaasukäyttöisiä autoja, jollaisia voin välittää edullisesti myös Suomeen, missä kaasu on myös kilpailukykyinen ja ympäristöystävällinen muihin polttoaineisiin nähden.
Ravintoloista saa hyvän aamiaisen tai runsaan lounaan hintaan 2-4 euroa ainakin talvisaikaan. Kesäsesonkina hinnat ovat hieman korkeammat. Paremman illallisaterian hintahaarukka on noin 6-30 euroa paikasta riippuen, mutta esim. todella hyvän pippuripihvin sisäfileestä saa 12 eurolla lisukkeineen. Ruokaa ei juuri missään tarjota ABC-tyyppisiltä rehustuslinjoilta, vaan ne ovat pääasiassa yksilöllisesti valmistettuja annoksia. Kaupan elintarvikehinnoissa suhde Suomeen on suunnilleen samaa luokkaa, joskin kaikki käyvät paljon ulkona syömässä halpojen hintojen ansiosta. Alkoholia saa luonnollisesti kaikista kaupoista ja kioskeista runsain valikoimin. Elintarvikkeiden laatu on vähintään Suomen tasoa, keskimäärin parempaa.
Tässä lienee jo riittävästi purtavaa Suomen kolmikantanysvääjille ja kukin vapaasti arvioikoon, kuinka pahasti he ovat tehtävistään pihalla kilpailukykysuunnitelmia rustatessaan.
Valitettavasti en voi esittää vielä kutsua tutustumaan yritykseni palveluihin netissä, koska tulin tilanneeksi domainin ja palvelut Suomesta, kuten pari muutakin yksityistä palvelua. Halusin uskoa Suomen olevan edes niissä asioissa edellä, mutta toistaiseksi olen saanut vastineeksi vain kalleutta ja hitautta. Siitä puheen ollen, elektroniikka on Suomessa jonkin verran edullisempaa, joten jokin ilon aihe jää sinnekin.
Palaan tuonnempana Viron vaivoihin ja vastoinkäymisiin, mutta tällä kokemuksella niistä ei ole oikein raportoitavaa. Kyse on enemmän ominaisuuksista kuin vioista, eikä niilläkään ole elämän kannalta mitään suurempaa merkitystä, koska Viro ainakin tällä hetkellä keskittyy mahdollisuuksien luomiseen ongelmien aiheuttamisen sijaan. Toivotaan, että Virolla on malttia vaurastua, koska Suomella ei ollut.
Jo tässä vaiheessa voi kuitenkin sanoa, että ensimmäistä kertaa äänestäminen tuottaa toivottuja tuloksia ja vieläpä erittäin nopeasti. Vaikka tulevaisuus pysyykin hämärän peitossa, sai jaloilla äänestäen ainakin roppakaupalla toivoa, minkä Suomessa oli jo aikapäivää menettänyt. Toivotankin suomalaiset runsaslukuisesti tutustumaan Pärnun puolivälimerellisiin maisemiin ja hintatasoon niin omasta kuin kaikkien tuttujen Pärnun suomalaisyrittäjien puolesta!
