Huomionarvoinen virstanpylväs taas EU:n epäonnistumisten joukossa: EU:n ja Afrikan Unionin (AU) johtajat tapasivat näemmä oheisen, EU-uutisointiin erikoistuneen, Brysselistä toimivan mediatalon artikkelin mukaan viime marraskuun lopulla. Tästä ei kuitenkaan juuri uutisoitu. Syynä se, ettei mitään tuloksia ilmeisesti saatu aikaiseksi Afrikan kehitysongelmien ratkaisemiseksi ja Eurooppaan suuntautuvien muuttovirtojen saamiseksi hallintaan:
Tens of millions of Africans will try to come to Europe. What’s the EU policy?
Tuloksettomuuden voi päätellä johtuvan osaltaan siitä, että AU:n pääedustaja ainakin on aikamoinen vedättäjä: ”On selvää, että me afrikkalaiset emme voi hyväksyä, että eurooppalaiset kertovat meille, että meidän tulee ottaa lapsemme takaisin.” (“It’s obvious we Africans cannot accept that Europeans should tell us to take back our children.”)
Olipa tässä kyse sitten oikeista Afrikasta Eurooppaan virtaavista ”lapsista” tai kuvainnollisista ”Afrikan lapsista”, lähinnä Afrikasta virtaavista miehistä, niin tällainen esitys on tietenkin röyhkeä. Afrikan mailla itsellään on tiukat rajapolitiikat ja Afrikan tulee ottaa itse ”Äiti Afrikkana” vastuu omista lapsistaan.
Afrikan maat hyötyvät kuitenkin merkittävästi Eurooppaan muuttaneiden siirtolaisten rahalähetyksistä, joten on selvää, ettei Afrikasta löydy kiinnostusta pyrkiä pitämään liikavästöä omalla manterella. Onhan se mukavaa, jos taloutta pystytään pyörittämään suurelta osin näiden lähetysten turvin edes joten kuten.
Seuraavien 25 vuoden aikana afrikkalaisten määrä tulee siis kaksinkertaistumaan noin kahteen ja puoleen miljardiin ihmiseen, mikä on paljon enemmän, mitä Afrikan heikkotuottoiset tilat pystyvät tuottamaan tai sen haasteissa kamppaileva yritystoiminta työllistämään. Vuonna 2100 Afrikan väkiluvun on ennustettu kasvavan edelleen neljään miljardiin.
Artikkelin mukaan Euroopan hallitukset näyttävät tuudittautuvan turvallisuuden tunteeseen, kun turvapaikanhakijamääriä on saatu leikattua. Väestön kehityksen valossa voidaan kuitenkin ennakoida, että nyt olisi laadittava nopeasti suunnitelmia. Artikkelin ennusteiden mukaan ei ole kaukana se hetki, kun afrikkalaisia pyrkii Eurooppaan miljoonia tai ehkä jopa kymmeniä miljoonia. Jo nykyisellään vain yhdellä kuudesta afrikkalaisella nuorella on säännöllistä palkkatyötä. Vaikka on puhuttu paljon, kuinka Afrikka on nousussa, koska joidenkin maiden BKT:t ovat olleet vahvassa, 8 %:n kasvussa, niin se ei riitä. Afrikan ongelmat ovat niin valtavat, että suuressa osassa Afrikkaa tarvittaisiin vähintään 7 %:n vuotuista kasvua jo ainoastaan tilanteen pitämiseksi nykyisenlaisessa tasapainotilassa.
EU:n keskeisimpänä saavutuksena tässä Abidjanin kokouksessa kerrotaan olevan suunnitelman, jonka puitteissa kanavoidaan 44 miljardia euroa uusiin, afrikkalaisiin start-up yrityksiin. 3,3 miljardia euroa suunnataan siemenrahoiksi hankkeisiin, joita yksityiset tahot rahoittavat viisitoistakertaisesti. Jotkut ovat kutsuneet tätä Marshall-suunnitelmaksi Afrikalle. Tämä on arvioitu kuitenkin täysin riittämättömäksi; kanavoitavan avun ja Afrikan todellisten tarpeiden välisen eron arvioidaan olevan jopa 2,3 triljoonaa euroa vuosittain (2,3 tuhatta miljardia).
Muuten kiinnostavan ja asiallisen artikkelin loppu on kuitenkin täystyrmäys jokaiselle tolkun ihmiselle; artikkelissa ajatellaan, että afrikkalaiset tulevatkin tarpeeseen, koska tarvitsemme heidät elättämään meitä. Heidät tarvitaan tänne maksamaan eläkkeemme. Afrikkalaisia onkin jo paljon tälläkin hetkellä elättämässä meitä, joten mikä ettei lisää hyvinvointimme mahdollistavaa väestöä!
