Blogit

Aikana jolloin suomalaisuudesta on tullut rasismia

Pakostakin tulee miettineeksi, että mikä Suomea riivaa, kun isänmaallisuudesta ja perinteisisä arvoja vaalivista ihmisistä on tullut taakka tälle yhteiskunnalle.

Statiineilla sairaaksi syötetyt suuret ikäluokat pelotellaan hengiltä lietsomalla sodanpelkoa. Uutiset ovat vuosikausia jatkaneet systemaattista Venäjällä ja Putinilla pelottelua. Viimeisimmät kampanjat valtamedia kohdisti Brexit-äänestykseen ja USA:n presidentin vaalikampanjaan. Molemmat valtamedia hävisi. Sota ja sekasorto loistavat poissaolollaan. Uskoakseni tiedostavat ihmiset näkevät uutisten taakse. Heille ei tullut yllätyksenä Brexit eikä Trumpin valinta mutta eläkeläinen on ihmeissään.

Päivittäin uutisankkurit kertovat EU:n hienouksista, Putinin vaarallisuudesta ja monikulttuurisuuden valloittavasta ihanuudesta vaihtoehtona umpimieliselle ”impivaaralaisuudelle”. Kun vielä kaikki päivälehtien pääkirjoitukset huutavat päivästä toiseen samaa mantraa, jossa kansallisvaltioiden tulee väistyä monikulttuuristuvan maailman tieltä ja heidän vihasta elävät blogistinsa kaivavat omista mielistään mielenkieroutumia kansallismielisiä vastaan, on tilanne todellakin sairas. Mutta heillä on kohde, joka on opetettu uskomaan kaikki lehteen kirjoitettu; eläkeläiset.

Kun lapset tulivat Trumpin valintaa seuranneena päivänä itkien kotiin peläten 3. maailmansodan syttymistä, päivälehdet kertoivat ohjeet, kuinka kertoa lapsille Trumpista. Kerrottiinko uutisissa suurille ikäluokille, miten asiat oikeasti ovat? Eipä kerrottu, vaan systemaattinen näkymättömillä uhkilla pelottelu on jatkunut päivästä toiseen.

Jokin on todella pahasti pielessä tässä maassa

Lisäksi valkoinen roskasakki suippohattuineen ja hakaristeineen omivat Suomen lipun, Maamme-laulun ja leijonavaakunan. Ei suoda perusduunarille tai mökin mummolle edes sitä iloa, että voisi istua pöydän ääreen juhlakahville Suomen lipun koristaessa pöytää ilman rasistiksi leimautumisen pelkoa.
Miksi valheen annetaan jatkua? Miksi meille kerrotaan asioista tiedossamme olevaa totuutta vastaan? Oikeastaan oikea kysymys kuuluisi; mikä on totuus ja mikä on valhetta? Valtamedian yksisuuntaiset uutiset ovat haastaneet ihmiset ottamaan itse selvää asioista ja moni onkin löytänyt totuuden -ainakin itseään tyydyttävän- joka poikkeaa valtavirtakäsityksestä. Näin ei kuitenkaan saisi Suomessa toimia, vaan kaikki normit tulisi niellä kyseenalaistamatta.

Todellisuutta emme voi kuitenkaan paeta. Lukutaidoton roskasakki on saanut tarpeekseen Suomen lisäksi ympäri länsimaista maapalloa. Suomen media ei valitse USA:n presidenttiä eikä se myöskään päätä EU:n tulevaisuudesta. Tulevat vaalit Ranskassa ja Saksassa näyttävät EU:n kohtalon. Koko Eurooppa on käännekohdassa.

Sen sijaan, että Suomessa aloitettaisiin avoin yhteiskunnallinen keskustelu tosiasioiden tunnustamisella, Suomessa ollaan keskitytty kaikin voimin eriävien mielipiteiden tukahduttamiseen. Suomen kansalaisia tullaan syrjimään ja jopa vangitsemaan mielipidevainon seurauksena.
Tänä päivänä, jolloin kansallismielisyydestä on tehty rasismia, on mahdotonta nähdä Suomessa sellaista tahoa, joka lopettaisi tämän itsetuhoisen touhun. Niin pitkään kuin suomalainen media on todellisuudesta irrallaan, voimme vain tyytyä seuraamaan maailman tapahtumia etsimällä totuutta muualta.

Kerran vuodessa koittaa kuitenkin päivä, jolloin kaikki ylistävät Itsenäistä Suomea. Paatuneinkin globalisti herkistyy hetkeksi. Muistelemme yhdessä Itsenäisyytemme eteen uhrauksia tehneitä. Saattaapa jokunen federalisti kajauttaa Maamme-laulunkin. Linnanjuhlissa juhlivan elitistin viinin pehmentämät aivot saattavat reagoida Veteraanin iltahuutoon nykivällä leualla ja muutamalla kyyneleellä. Olemme Itsenäinen Suomi! Hurraa! Ja seuraavana päivänä vanhainkodissa vaipoissaan makaava veteraani on taas yksin.

Valheella ja vaientamalla jatkamme. Globalisaation puolustajat jatkavat ilman kunnollisia argumentteja isänmaataan rakastavien sättimistä. Heille mikään ei ole niin pyhää, etteikö sitä voisi uhrata monikulttuurisuuden alttarille.

Sen sijaan, että he myöntäisivät tosiasiat, he kertovat meille, että maailma on liian monimutkainen valkoisen roskasakin ymmärrettäväksi. Lisäksi he kertovat meille, että EU on demokratia ja euro pelastaa meidät. Mutta he eivät kerro, että kaikki on niin pitkään hyvin, kun kukaan ei nouse vastarintaan. He eivät myöskään kerro, että he eivät halua naapuriinsa somaleita.

Tietoa julkaisijasta

Jouni Räsänen