On liian löysän turvapaikkapolitiikan syytä, että Suomeen on tullut paljon perusteettomia turvapaikanhakijoita. Tästä on seurannut, että myös aidot poliittiset pakolaiset ovat joutuneet kärsimään, mikä ei ole ihmisoikeuksia kunnioittavaa. He ovat jääneet monisyisen turvapaikanhakurallin aiheuttaman kiireen ja hätärekrytointien jalkoihin. Turvapaikkapolitiikkaa on jouduttu kiristämään, eikä tiukennuksia ole tehty oikein.
Behdadin, iranilaisen kurdin puolesta vedotaan, jotta hänen kielteinen turvapaikkapäätöksensä kumottaisiin:
https://www.adressit.com/behdadia_ei_saa_palauttaa_iraniin
Tässä on vihdoin tapaus, jossa on kyse ainakin kontekstinsa puolesta aidosta poliittisesta pakolaisuudesta. Islamistihallitus vainoaa poliittisia kurdiaktivisteja ja eri maiden raporttien mukaan Iranissa voi joutua vankilaan kidutettavaksi erittäin vähäisestäkin ”aktivismista”, kuten lentolehtisen pitämisestä kädessään.
Oman maansa hallituksen vainoama ihminen ei voi paeta minnekään oman maansa sisällä, eikä taistella vastaankaan. Tällaisia ihmisiä ei voida lähettää takaisin – eikä edes pakolaisleireille. Toki herää vielä kysymys, että eikö voisi paeta naapurimaihin vai miksi hakeudutaan kauas Suomeen? Ehkä tähänkin löytyy hyvä selitys. Ainakin Euroopasta käsin on varmasti sujuvampaa jatkaa poliittista työtä maansa hyväksi kuin yhteiskunnallisesti heikosti kehittyneestä maasta, jossa islam on vallitseva katsomusjärjestelmä.
Turvapaikkoja tulee myöntää vastaisuudessa ainoastaan hallituksen taholta suuntautuvan vainon perusteella. Siten turvapaikkojen myöntäminen esimerkiksi irakilaisille, somalialaisille ja afganistanilaisille tulisi lopettaa lähes kokonaan.
Irakissa kurdien tilanne on aivan erilainen kuin Iranissa. Heillä on Irakissa laaja itsehallinto ja poliittista toimintaa voi harjoittaa vapaasti. Rasistiselta sodankäynniltä shiojen ja sunnien välillä ei toki sielläkään ole vältytty, mutta tämä ei saa olla syy tulla Suomeen elätettäväksi.
Jos terroristiryhmät ahdistelevat, on kyettävä muuttamaan muualle omassa maassaan tai naapurimaihin. Hyvä vaihtoehto on myös jäädä puolustamaan maataan aseellisesti tällaisilta ryhmiltä, jotka pääsevät murhaamaan ja raiskaamaan sitä enemmän naisia ja lapsia, mitä enemmän puolustuskykyisiä miehiä lähtee ongelmia pakoon Eurooppaan. Naiset ja lapset eivät kovin helposti pakoon pääse – eivät etenkään köyhät.
Olen tutustunut Behdadin tapaukseen hyvin pinnallisesti, joten en voi ottaa siihen varsinaisesti kantaa. Kuitenkin hänen kielteisen päätöksensä takana on se, ettei hänen katsota olevan riittävän vahvasti profiloitunut poliittinen aktivisti, jotta Suomen viranomaiset näkisivät hänen olevan hengenvaarassa. Toisekseen hänellä ei ole ollut esittää dokumentteja poliittisesta aktiivisuudestaan. Kuten sanottu, Iranissa voi joutua vankilaan tai jopa saada kuolemantuomion hyvin mitättömästäkin poliittisesta toiminnasta. Tällaista saatetaan suurennella oikeusprosessissa tekaistuin syytöksin, jollaiseksi kelpaa vaikka ympäripyöreä ”Allahin vastustaminen”. Dokumenttien, kuten puoluekirjan tai poliittisesta aktiivisuudesta kertovien valokuvien puutteeseen voi löytyä selitys siitä, että on varmaan vaarallista ottaa paetessaan dokumentteja mukaan, koska jos joutuukin viranomaisten haaviin tällä matkalla, niin siinähän sitä onkin näille todistusaineistoa.
Iranista on kuitenkin lähtenyt paljon turvapaikanhakijoita Eurooppaan myös sellaisin syin, jotka eivät oikeuta turvapaikkaan. Suuri osuus nuorista kokee olevansa vankeina islamilaisessa yhteiskunnassa, koska elämä on niin rajoitettua naurettavin säännöksin. Miten sitten erottaa keksityt ns. kurpitsavankkuritarinat oikeista kertomuksista, jos dokumentteja ei ole?
Olen jo pitkään ehdottanut, että luotaisiin sujuvat yhteydet sortohallitusten johtamien maiden ihmisoikeusaktivisteihin Suomen ja EU:n taholta. Paikalliset ihmisoikeusaktivistit taustoittaisivat jo etukäteen pakenijoiden tilanteen kohdemaille, jotta saadaan varmistus, että kyse on ihmisistä, jotka todella ovat vaarassa maan hallituksen vuoksi.
Entä, jos vainotaan uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella? Jos ihmiselle on tekaistu syytteitä hallituksen taholta, koska hän kuuluu uskonnolliseen vähemmistöön on hänkin poliittiseen pakolaiseen rinnastettava. Tästä tulee mieleen Pakistan ja ”Asia Bibin” tapaus, joka oli äärimmäisen järkyttävä kaikissa yksityiskohdissaan. Yleisesti ottaen ihmisen on kuitenkin mahdollista harjoittaa sydämessään ja hiljaa kotonaan mitä tahansa uskontoa, eikä omasta maailmankatsomuksestaan ole syytä tehdä julkisesti numeroa. Turvapaikkaa ei tule myöntää uskonnollisen kääntymyksen perusteella.
Vähemmistöseksuaaleja taas on maiden väestöstä ehkä noin 7 %. Tämä tietää valtavaa potentiaalista määrää turvapaikansaajia, koska valitettavasti vähemmistöseksuaaleihin suhtaudutaan yhä todella primitiivisesti suuressa osassa maailmaa. Seksuaalisuutensakin voi mielestäni pitää hyvin omana tietonaan. Työperäinen maahanmuutto tarjoaa mahdollisuuden muuttaa sellaiseen maahan, jossa voi toteuttaa hyvin väljästi seksuaalisuuttaan. Internetin treffipalvelut tarjoavat myös väylän etsiä kumppani ns. vapaista maista ja sitä kautta voi päästä muuttamaan puolison statuksella pois ahdasmielisistä maista. Mutta tietenkin, jos on jäänyt kiinni homoseksuaalisesta aktista neljän silminnäkijän todistaessa tapahtumaa ja on saamassa näillä perusteilla islamin mukaisen kuolemanrangaistuksen, niin onhan pakenijaa autettava. Tällöin ei ole perheenyhdistettäviäkään tulossa perästä, jotka moninkertaistavat tulijamääriä.
Ei vedota enää siihen, mitä Suomen ja Euroopan lait ja kansainväliset sopimukset sanovat asioista ja odoteta passiivisina taloudellisen ja yhteiskunnallisen tilanteen kärjistymistä, josta me kaikki; sekä kantasuomalaiset, että Suomessa asuvat maahanmuuttajat tulemme kärsimään. Lait ja sopimukset ovat muutettavissa. Päättäjiemme on työskenneltävä oikeudenmukaisen ja kaikin puolin kestävän kehityksen mukaisen Suomen puolesta – pahimpaan varautuen, eikä katteettomin odotuksin.
