Eurosta on ennen sen käyttöönottoa ja sen jälkeen sanottu paljon. Kaikkein fanaattisimmat puheenvuorot ovat tulleet luonnollisesti eurofederalistien piiristä.
Yhteisvaluutta itsessään on vanha ajatus, mutta sen todellinen esiinmarssi tapahtui 13.3.1979, jolloin euron edeltäjästä ecusta tuli Euroopan yhteisöjen tilivaluutta. Euro korvasi sen 1.1.1999.
Suomen europrosessi oli itsessään valheellinen, sillä Suomi liitettiin euroon tiedonantomenettelyllä. Tällä tarkoitetaan sitä, että eduskunta äänesti 17.4.1998 ainoastaan valtioneuvoston tiedonannosta VNT 1 / 1998 , jossa väitettiin, että
”Suomen osallistuminen euroalueeseen ei tule uutena asiana, vaan se on ollut esillä ED-jäsenyyden valmisteluista lähtien. Jo EY-jäsenyyttä koskevien neuvottelujen alkaessa vuonna 1993 Suomi ilmoitti, että ”hallitus pyrkii määrätietoisesti tilanteeseen, jossa edellytykset kolmanteen vaiheeseen siirtymiseen ensimmäisessä vaiheessa täyttyvät”.
Kuinka moni Suomen EU-jäsenyyden puolesta äänestänyt ymmärsi tai tiesi, että hän samalla tulee äänestäneeksi euron puolesta? Kuinka moni ymmärsi, että eurosta ei erikseen päätetä millään kansanäänestyksellä? Sitä voi jokainen itseltään kysyä. Kreikan liittymisen hyväksymisestä euroalueeseen ei taidettu eduskunnassa keskustella ollenkaan. Eikö ole sinänsä erikoista, että Suomi vaihtaa valuuttaansa ilman hallituksen esitystä ja eduskunta ei ota mitenkään kantaa, kun rapakuntoinen Kreikka lopuksi ynnätään eurolaivaan? Asiasta vastuussa ollut Mario Draghi, Goldman Sachsin pomo, on nyt EKP-pomo, erikoista, eikö?
On moniakin syitä, miksi euro on huono asia. Asian syvin olemus on, että oma rahayksikkö on suvereenin kansallisvaltion syvintä ydintä. Suomi sai sen 1860, taisteli sen puolesta, kuvasi seteleihinsä kansallista tarinaamme ja luopui kaikesta ilman silmän räpäytystä 1998 (tai siis jo 16.10.1994). Millainen kansakunta antaa vetää itseään näin höplästä? Kuinka kyyryselkäisiä suomalaiset oikein ovat? Onko tällä nöyristelyllä mitään rajaa?
Oikeus laskea valuuttaa liikkeeseen on olennaisimpia asioita. Sellainen valtio ei voi olla koskaan maksukyvytön, jos sen velka on sen omassa valuutassa. Itsenäinen rahapolitiikka eli korkojen säätely sekä valuuttakurssin säätely ovat tärkeitä keskuspankin työkaluja, mutta Suomella ei enää sellaista ole. Ääritilanteessa oma valuutta antaisi mahdollisuuden revalvoida tai devalvoida valuuttaa. Kyse on vaikeasta ratkaisusta, mutta sen tulisi silti olla keinovalikoimassa. Tämän lisäksi, Keskeinen osanen suvereenin valtion talouspolitiikalle on kyky kuluttaa rahaa taloudessa ja pyörittää vajetta ilman tarvetta ottaa velkaa ulkomaisessa valuutassa.
Kypsässä ja kilpailukykyisessä teollisuusmaassa kelluva valuuttakurssi on normaalisti parhaana pidetty valuuttaregiimi, koska se on vakauttava ja ehkäisee spekulaatiota. Valuutoilla on tapana heijastaa eroja inflaation tahdissa.
Yhteenvetona voi todeta, että:
Suomella ei ole
– kontrollia korkotasoihin tai rahan määrään (ei itsenäistä rahapolitiikkaa tilanteessa jossa vallitsee kiinnitetty valuuttakurssi vapaiden pääomaliikkeiden kanssa samanaikaisesti)
– mahdollisuutta devalvoida valuuttaa kriisitilanteessa .
– mahdollisuutta pyörittää vajeellista budjettia paikkaamatta sitä ulkomaisen valuutan velalla.
– vakauttavaa korkotasoa jolla korjata inflaatio-eroja.
On surullista, että – jälleen kerran – ollaan menossa päistikkaa kohti lisäyhteisvastuuta muuttamalla Euroopan vakausmekanismi EU:n valuuttarahastoksi. Harvinaista kyllä, jopa valtioneuvoston U-kirje U 5/ 2018 varoitteli valuuttarahaston riskeistä, eritoten, jos mennään enemmistöpäätösmenettelyyn.
Suomessa tämä ei kuitenkaan saanut Jan Hurrin 17.2.2019 kirjoitusta enempää huomiota. Syykin on ilmeinen, eurofederalistinen media keskustelee mieluimmin sähköautoista, Suomen promillen suuruisista hiilidioksidipäästöistä sekä tietenkin kasvisruokapäivistä. Niillä saa rivit mukavasti täyteen ja ihmiset syyllisyydentunteeseen napajäätiköistä.
Olli Kotro on ehdolla Euroopan parlamenttiin keväällä 2019 perussuomalaisten listalta. Hän on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja on työskennellyt pitkään perussuomalaisten palveluksessa Euroopan parlamentissa ja sitä ennen ulkoasiainministeriössä. Voit seurata Olli Kotroa Twitterissä ja Facebookissa.
