Blogit

Haastattelussa Johannes Scharf

Johannes Scharf on Nova Europa-yhdistyksen puheenjohtaja ja valkoisen separatismin kannattaja, sekä yksi tulevan Awakening-konferenssin puhujista.

1.) Tervehdys herra Scharf! Haluaisitko esitellä itsesi suomalaiselle yleisölle?

Tottahan toki. Olen 31-vuotias mies ja syntynyt Virginian Richmondissa. Isäni on saksalainen ja äitini amerikkalainen, jolla on brittiläiset ja saksalaiset sukujuuret. Muutin Saksaan vanhempieni kanssa ollessani vuoden vanha ja olen elänyt sen jälkeen Euroopassa, tarkemmin ottaen Saksassa, Romaniassa ja Alankomaissa. Jopa silloin, kun listauduin Yhdysvaltain armeijaan, olin sijoitettuna Baijeriin Georgiassa suoritetun alokaskauden jälkeen. Maisemoijan tutkintoon liittyvien harjoittelujen jälkeen työskentelin saksalaisella konttilaivalla moottorin huoltajana ja sain mitä ainutlaatuisimman mahdollisuuden vierailla monissa ns. ”paskastanioissa”. Armeijasta lähtemisen jälkeen opiskelin historiaa ja arkeologiaa Heidelbergin yliopistossa, josta valmistuin vuonna 2018. Olen tällä hetkellä ilmoittautunut alani jatko-opintoihin. Aloin kirjoittamaan oikeistolaisiin verkkolehtiin vuonna 2007 ja ensimmäinen kirjani julkaistiin vuonna 2011. Kirjani myynti kiellettiin Saksassa muutama vuosi julkaisun jälkeen. Uusin kirjani on nimeltään Kampf ums Dasein (Taistelu olemassaolosta), joka julkaistiin Europa Terra Nostran toimesta viime vuoden marraskuussa.

2.) Olemme yrittäneet saada saksalaisia puhujia konferensseihimme muutamiakin kertoja, mutta he ovat vaikuttaneet olevan hieman, noh, varautuneita tämän kaltaisia tapahtumia kohtaan. Miten Saksassa yleensä ottaen menee tällä hetkellä? Olemme kuulleet Pegidasta ja Chemnitzin mellakoista, mutta meitä kiinnostaisi tietää enemmän!

Voin hyvin kuvitella kuinka suuri kynnys monelle maltillisemmalle saksalaiselle olisi osallistua Awakeningin kaltaisiin konferensseihin. Henkilökohtaisesti olen varmaankin eri mieltä monen muun puhujan kanssa esimerkiksi juutalaiskysymyksestä. En kuitenkaan usko assosiaatiolla syyllistämiseen, enkä siksi pyri etäännyttämään itseäni yksittäisistä ihmisistä, ainoastaan yksittäisistä ideologioista. Uskon vakaasti ideoiden markkinoihin, jossa aikuisella ihmisellä on oikeus valita itseään parhaiten puhutteleva mielipide!

Asiat eivät mene Saksan suhteen kovinkaan hyvin. Pegida on taantunut zombiksi viimeisen parin vuoden aikana. Heidän mielenosoituksiinsa osallistuvien määrä romahti nopeasti yli 30 000:sta vain muutamaan sataan. Oli aika, jolloin luulin vilpittömästi, että kyseinen liikehdintä saattaa laukaista samankaltaisen yhteiskunnallisen muutoksen kuin 1980-luvun lopussa, mutta tämä mahdollisuus tuli ja meni.

3.) Kuinka ihmiset ymmärtävät nykyään sanan ”saksalainen”? Viitataanko sillä valkoihoiseen, saksaa puhuvaan väestöön vai onko kyseisen termin merkitys muuttunut ajan saatossa?

Se riippuu siitä, keneltä kysytään. Otetaan yksittäinen esimerkki: vuoteen 1999 asti vähintään toinen vanhemmista tuli olla saksalainen, jotta lapsi olisi syntyessään oikeutettu Saksan kansalaisuuteen (ius sanguinis). Asiat ovat sen jälkeen muuttuneet siten, että nykyään kuka tahansa Saksan maaperällä syntynyt on automaattisesti kansalainen (ius soli). Yksityisissä keskusteluissa ihmiset kuitenkin hyvin harvoin viittaavat afrikkalaisiin tai turkkilaisiin saksalaisina, vaikka monet yliopisto-opiskelijat saattaisivat näin tehdäkin.

4.) Olemme nähneet kuvia saksalaisten antifasistien julisteista, joiden mukaan pommittaja-Harrisin tulisi suorittaa Dresdenin pommitus uudestaan, kuin myös tekaistuja karttoja, joissa Saksa on jaettu naapurimaidensa kesken ja lakannut käytännössä olemasta. Monet saksalaiset tuntevat voimakasta syyllisyyttä toisen maailmansodan aikaisista tapahtumista, joihin he eivät ole itse syyllistyneet. Miten tämä ongelma tulisi ratkaista ja kuinka saksalainen identiteetti saataisiin jälleen nostettua aiempaan loistoonsa?

Sitä tuskin tapahtuu. On kaikin puolin totta, että Saksassa esiintyy paljon itseinhoa. Tämä johtuu osittain saksalaisen nationalismin ja militarismin kuvauksesta koulutuksessa ja viihteessä, jossa korostetaan erityisesti ensimmäistä maailmansotaa edeltäneitä hetkiä sekä toisen maailmansodan aikana tehtyjä sotarikoksia, kuten holokaustia. En usko, että nämä ongelmat olisivat kuitenkaan täysin ratkaistavissa pelkästään opetussuunnitelmaa muuttamalla. En myöskään koe, että edes sitä olisi mahdollista tehdä, sillä selvä enemmistö saksalaisista tulee äänestämään jatkossakin niitä puolueita, jotka ylistävät kansallista masokismia.

5.) Millä tavoin sinun kaltaisesi nationalistit mieltävät saksalaisuuden rodullisesta näkökulmasta? Kannatatko ajatusta jollain tavoin ainutlaatuisesta saksalaisuudesta, vai näetkö saksalaisten olevan osa suurempaa indoeurooppalaista perhettä?

En näe saksalaisia erillisenä rotuna. Saksalaiset ovat kansa (Volk) koska he puhuvat samaa kieltä ja jakavat joukon yhteisiä tapoja ja perinteitä. Heillä on ollut lyhyt mutta intensiivinen yhteinen historia, joka on hitsannut heidät yhteen ja ruokkinut heitä yhteenkuuluvuuden tunteella. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Ala-Saksin asukkaat ovat mahdollisesti yhtä läheisiä hollantilaisten ja englantilaisten kanssa, kuin he ovat idässä asuvien maanmiestensä kanssa.

6.) Historiallisesti saksalaiset ovat pyrkineet usein erottamaan itsensä itäeurooppalaisista ja kuvailemaan näitä saksalaisia alkeellisemmiksi. Mitä mieltä itse olet tästä vanhasta jakolinjasta sivistyneen lännen ja barbaarisen idän välillä? Onko se mielestäsi vanhentunut näkökulma, vai alitajuntainen osa saksalaista maailmankatsomusta?

Mielestäni tämä myrkyllinen asenne on suuresti haitannut valkoista rotua. En usko, että ajatus idästä saatavasta elintilasta (Lebensraum) olisi saanut kannatusta ilman tunnetta saksalaisten ylivertaisuudesta. Voi olla hieman hyväuskoista sanoa näin, mutta mielestäni ei ole täysin mahdotonta, että toinen maailmansota olisi saattanut jäädä tapahtumatta, mikäli tätä alpiinisen roturyhmän ylenkatsomista ei olisi esiintynyt. On kuitenkin mahdollista, että puolalaisten yltiöisänmaallisuus olisi silti voinut sytyttää maailmansodan kaikesta huolimatta. Jälkeenpäin katsottuna sovinismi on ollut syöpä, joka on levinnyt kaikkiin 20. vuosisadan poliittisiin suhteisiin (Sarajevosta Sarajevoon, niin sanoakseni). Aggressiivinen nationalismi on vihaa valkoisia kohtaan. Ironista on sekin, että slaavilainen vaikutus on itäisessä Saksassa hyvin näkyvää ja iso osa itäisen Saksan asukkaista voitaisiin laskea alpiiniseen ryhmään kuuluvaksi, eikä siten pohjoisen rodun edustajiksi.

7.) Voisitko kertoa meille lisää kulttuurillisista ja poliittisista eroista Länsi- ja Itä-Saksan välillä? Kuinka on mahdollista, että AfD on monissa itäisissä kaupungeissa suurin puolue kaikesta saksalaisvihamielisestä propagandasta huolimatta?

Romanialaisen ystäväni mielestä kyseinen jako selittyy idän slaavilaisella vaikutuksella. Ymmärrän kyllä, mihin tämä ajatus perustuu. Samaan aikaan kun kaikki ”puhtaan germaaniset” alueet maailmassa, kuten Luoteis-Saksa, Alankomaat, Skandinavia ja suurin osa anglosfääristä näyttävät toteuttavan rodullista itsemurhaa, alpiiniset alueet idässä ja Keski-Euroopassa, kuin myös Italiassa, ovat halunneet jättäytyä tämän kehityksen ulkopuolelle. Ei kuitenkaan kannata unohtaa sitä, että monet näistä alpiinisista maista jakavat yhteisen kokemuksen kommunismista, joka voi toimia monenkin mielestä perusteluna näille eroille. Itä-Saksaa kohdeltiin ikään kuin toisen luokan kansalaisena Saksojen yhdistymisen hetkellä, joka on jättänyt syvät jäljet ihmisten kollektiiviseen muistiin. Tämä on erityisen selvästi nähtävillä työväen keskuudessa. Ahneus on myös usein rotutietoisuutta suurempi perusta monen aktivismille, ja AfD keräsikin ison joukon uusia kannattajia juurikin Die Linken (sosialistipuolue) äänestäjistä, joilla on perinteisesti ollut todella vahva kannatus itäisessä Saksassa.

8.) Osaisitko kertoa meille jotain antisaksalaisesta (antideutche) liikkeestä? Kuinka voimakkaasti se on kytkeytynyt juutalaiseen radikaalivasemmistoon ja mikä on heidän toimintansa päämäärä? Kuinka vahvana pidät juutalaisten kulttuurillista vaikutusvaltaa nykypäivän Saksassa?

Antisaksalaiset eivät ole yksittäinen ryhmä, vaan yleistermi kuvaamaan pienempien ryhmien ja yksilöiden muodostamaa mosaiikkia poliittisen kentän vasemmalla äärilaidalla, joka vihaa ajatusta saksalaisesta kansakunnasta ja haluaa tehdä kaikkensa sen tuhoamiseksi. Vaikka heidän joukossansa onkin mulatteja ja useita juutalaisia, iso enemmistö aktivisteista on etnisesti saksalaisia. Jälkimmäisestä ryhmästä varmaankin kaikki ovat täysin syyllisyyden rampauttamia ja ottaneet sen kuuluisan viimeisen askeleen kohti puhdasta hulluutta. Olen kuitenkin yhdestä asiasta heidän kanssaan samaa mieltä: antikapitalistisella ja anti-imperialistisella äärivasemmistolla todellakin on tietty mieltymys antisemitistisiin ajatuskuvioihin, jonka takia heidän retoriikkansa on usein antisemitististä tai antisionistista. Tämä on huomio, jota pidän itse viihdyttävänä, ja aivan kuten Stephen Miller teki vähän aikaa sitten eräässä haastattelussa, haluan nostaa tämän huomion esiin mahdollisimman monessa eri tilanteessa.

9.) Toimit Nova Europa-kollektiivin puhemiehenä, jonka olemassaolo pohjautuu ainakin osittain Arthur Kempin esittämiin ideoihin. Voisitko kertoa meille enemmän tästä kollektiivista ja suhteistasi Arthur Kempiin?

En ole Nova Europa-yhdistyksen puhemies/tiedottaja, vaan yksi sen perustajajäsenistä sekä tämän hetkinen puheenjohtaja. Vuonna 2013, jolloin Arthur Kemp julkaisi kirjansa Nova Europa. A European Survival Strategy in a Darkening World, minä julkaisin novellin, joka käsitteli samaa aihetta: varasuunnitelmaa valkoisen rodun pelastamiseksi. Tässä novellissa (Das Kreuz des Südens. Exodus aus Europa) identitaarinen puolue voittaa Uuden-Seelannin vaalit ja maan uusi ulkoministeri, entinen eteläafrikkalainen nimeltään van Buren, toivottaa kaikki maailman valkoiset tervetulleeksi maahan. Tämä on se, mitä etnovaltio käytännössä tarkoittaa: valkoisen turvasataman luomista eurooppalaisille, joka mahdollistaa sivilisaatiomme selviytymisen. Samalla tavoin kuin aikoinaan pyörän keksimisen kanssa, eri ihmiset vaan sattuivat päätymään samoihin johtopäätöksiin yrittäessään avata Gordionin solmua. Minä tai Arthur Kemp emme kumpikaan olleet ensimmäisiä tämän idean keksijöitä. Edes edeltäjämme, kuten Wilmot Robertson, Richard McCulloch, Harold Covington ja Richard Girnt Butler, olivat tuskin ensimmäisiä rauhanomaisen ja demokraattisen erkaantumisen suunnittelijoita. Heidän sijastaan huomion voisi kiinnittää sen kaltaisiin ihmisiin, kuin senaattori Bilboon tai James Monroeen, jonka mukaan myös Liberian pääkaupunki on nimetty, ja kyllä, Abraham Lincolniin.

Tällä hetkellä yhdistyksemme ei ole vielä muuta kuin pieni ajatuspaja. Me järjestämme konferensseja ja julkaisemme verkkolehteä, mutta taloudelliset resurssimme ovat silti hyvin vähäiset. Ennemmin tai myöhemmin rahoituksen täytyy astua toimintaamme mukaan. Maailman sionistijärjestön rinnalle tulisi luoda meidän oma vastineemme. Nova Europa-yhdistys voisi toimia Theodor Herzlin The Old New Landin ”juutalaisyhteisön” vastineena, joka ohjaisi suuremman valkoisen joukkoliikkeen aktiviteetteja, toimien ensimmäisenä ja etummaisena siirtokuntia luovana yrityksenä, joka voisi mahdollisesti toimia jopa taloudellisen hyötynäkökulman pohjalta. Keskustelen tästä asiasta enemmän Arthur Kempin kanssa, joka on hyvä ystäväni. Minä en itse ole oikea ihminen rahastojen tai joukkoliikkeiden perustamiseen.

10.) Tiedän että seuraava kysymys voi olla hieman vaikea, mutta luullakseni jokainen saksalainen nationalisti on kohdannut sen satoja kertoja aiemmin: mikä on suhtautumisesi toiseen maailmansotaan, kansallissosialismiin ja holokaustiin? Kuinka tärkeä tämä kysymys on nykyajan saksalaisille nationalisteille?

Luulen, että läntiselle sivilisaatiolle olisi ollut parempi, jos kolmatta valtakuntaa ei olisi koskaan ollut olemassa. Minun isoisoisäni oli saksalaisen kylän pormestari vuodesta 1933 vuoteen 1945. Hän oli ensimmäisen maailmansodan veteraani, joka oli haavoittunut sodan aikana useita kertoja. Hän menetti toisen silmänsä sekä muutamia sormia ensimmäisessä maailmansodassa, sekä molemmat poikansa toisessa maailmansodassa. Isoisäni, joka toimi upseerina itärintamalla, menetti veljensä ja isänsä tässä tunteettomassa veljesmurhaan verrattavassa sodassa. Tiedän, ettei isoisoisäni ollut paha ihminen, vaikka hän olikin kansallissosialisti, jota minä taasen en ole. Nykyajan saksalaisten nationalistien mielipiteet holokaustista ja juutalaiskysymyksestä jakautuvat. Minä itse uskon siihen, että holokausti tapahtui, ja että se sietääkin tulla tuomituksi. Samaan aikaan pysyn kuitenkin tiukasti kiinni siinä faktassa, että kansanmurhia ovat suorittaneet kaikki rodut ja sivilisaatiot, jotka ovat olleet siihen logistisesti kykeneviä. Holokausti ei millään tavoin oikeuta saksalaisen kansakunnan tuhoamista, aivan kuten 250 vuoden takainen orjuuskaan ei oikeuta Yhdysvaltojen tuhoamista massamaahanmuuton avulla. Minä ymmärrän sen, miksi monet ihmiset jakolinjan molemmin puolin näyttävät suhtautuvan pakkomielteisesti holokaustiin, mutta itse en ole lainkaan kiinnostunut luvuista. Mielestäni oli väärin, ihan siis periaatteellisella tasolla, koota juutalaiset ihmiset yhteen ja lähettää heidät keskitysleireille, puhumattakaan aseettomien siviilien tappamisesta, oli näiden uhrien lopullinen lukumäärä sitten mikä tahansa. Tämä ei kuitenkaan millään tavoin oikeuta yhtäkään toimenpidettä, joka johtaa meidän omaan itsemurhaamme. Asia loppuun käsitelty.

11.) Valkoisten hedelmällisyys on laskenut vaarallisen matalalle tasolle kaikissa länsimaissa, Irlantia lukuun ottamatta. Kuinka tämä äärimmäisen vaikea tilanne on ratkaistavissa? Olemmeko me todistamassa ydinperheen kuolemaa?

Nähdäksemme näin todellakin on. Feminismillä ja hyvinvointivaltiolla on tämän kehityksen kannalta suuri merkitys, kuin myös uskonnollisuuden vähentymisellä.

12.) Mikä on oma suhtautumisesi uskontoon? Tulisiko meidän hyväksyä sekularismi osana modernia maailmaa, vai tulisiko meidän pyrkiä muuttamaan nykyistä trendiä?

Olen ateisti pitkälti samalla tavalla kuin Bertrand Russell oli ateisti, joka vuonna 1958 totesi ”Minulla oli tapana kutsua itseäni agnostikoksi, mutta kaikissa käytännön merkityksissä minä olin ateisti. En usko, että kristillisen jumalan olemassaolo on sen todennäköisempää mitä Olympoksen tai Valhallan jumalienkaan. On itsestään selvää, että kannatan sekulaaria valtiota, ja vastustan syvästi kaikkia teokratioita. Näen kuitenkin uskonnollisten yhteisöjen tarjoamat hyödyt korkeamman keskinäisen koheesion ja hedelmällisyyden näkökulmasta. Kuten konferenssinne toinen puhuja Edward Dutton on useasti osoittanut, konservatismi ja uskonnollisuus kulkevat käsi kädessä Yhdysvalloissa. Ne ovat kuin saman kolikon eri puolia.

13.) Olet kirjoittanut kirjan valkoisesta etnovaltiosta. Voisitko avata etnovaltion määritelmää tarkemmin? Kuinka tähän etnovaltioon käytännössä päästäisiin?

Toki. Etnovaltio on valtio, joka muodostuu joko täysin tai hallitsevissa määrin yhden etnisyyden ympärille. Monet Euroopan maista ovat tänäkin päivänä etnovaltioita. Käytetään Suomea esimerkkinä: vuonna 2017 hieman yli 90% maanne asukkaista koostui suomalaisen taustan omaavista (sisältäen tietenkin jo ihan historianne vuoksi myös ruotsalais-ja venäläistaustaiset), lähes viisi prosenttia on muuttanut maahanne muista Euroopan maista ja jäljelle jääneet sen ulkopuolelta. Se, voidaanko maata, jossa alle viisi prosenttia asukkaista on näkyviä vähemmistöjä, pitää etnovaltiona, on keskustelun arvoinen kysymys. Jotkut ihmiset voivat pitää alempaa prosenttilukua siedettävämpänä.

On tärkeää muistaa, että värillisten ihmisten hyökyaalto yltyy, eikä värillinen maahanmuutto Eurooppaan ja perinteisesti valkoisiin yhteiskuntiin tule päättymään. Sen lisäksi värillisillä on valkoista kantaväestöä korkeampi syntyvyys. Se, mitä ehdotamme, on rauhanomainen erkaantuminen, jossa ne valkoiset, jotka kantavat vielä huolta rotunsa ja sivilisaationsa tulevaisuudesta, erkaantuvat heistä, jotka eivät näistä asioista välitä tai joilla on elämässään muita prioriteetteja. Jälkimmäinen ryhmä olisi siunattu jatkossakin kaikella haluamallaan etnisellä monimuotoisuudella, samaan aikaan kun ensimmäisenä ryhmä rakentaisi ja ylläpitäisi turvasatamaa tai useampia turvasatamia valkoisille ympäri maailmaa. Me tarvitsemme perustuslain, joka varmistaa kansojemme olemassaolon myös tulevaisuudessa. Se, miten soveltaisimme tätä käytännössä, perustuisi osaltaan eteläafrikkalaiseen Oranian siirtokuntaan, joka perustettiin 1990-luvun alussa. Orania on nykyään kukoistava kylä, jossa afrikaanereiden kulttuuria ja historiaa ei ainoastaan pidetä elossa, vaan juhlistetaan.

14.) Monet suomalaiset konservatiivit hyväksyvät maahanmuuton, kunhan se vain on taloudellisesti kannattavaa. Saksalaiset avasivat rajansa 1950-luvulla eteläeurooppalaiselle ja turkkilaiselle työvoimalle ja nykyään heidän lukumääränsä lasketaan miljoonissa. Miksi konservatiivit kannattavat tätä itsetuhoista politiikkaa lähes kaikissa länsimaissa?

Tavanomaiset konservatiivit ovat aina olleet alttiita halvan työvoiman houkutuksille. Vaikka minä kutsunkin itseäni usein konservatiiviksi sanan varsinaisessa merkityksessä, termi luonnonsuojelija (conservationist) saattaisi kuvata liikettämme paremmin. Ihmisiä, jotka koettavat puolustaa ympäristöä ilmastonmuutokselta tai suojella tiettyjä eläinlajeja sukupuutolta, pidetään nykyään sankareina. Kuitenkin samaan aikaan ihmistä, joka haluaa säilyttää yksittäisen ihmisrodun omaleimaisuuden ja täten suojella ihmislajin biodiversiteettiä, pidetään luonnostaan pahana. Jos nämä sattuvat vielä olemaan valkoisia, heitä kutsutaan natseiksi ja valkoisen ylivallan kannattajiksi, vaikka nämä syytökset eivät voisi olla kauempana todellisuudesta. Me ainoastaan haluamme säilyttää sen, minkä evoluutio on kymmenien tuhansien vuosien aikana luonut. Ennen toista maailmansotaa jopa valtavirtamedia tunnusti sen arvopohjan, joka on nykyisenkin aktivismimme perusta. Kun vaikutusvaltainen eugeniikan ja luonnonsuojelun kannattaja Madison Grant, joka kirjoitti kirjan The Passing of the Great Race, kuoli vuonna 1937, New York Timesin muistokirjoituksessa todettiin ”punapuut, biisoni, alaskankaribu, valkopäämerikotka…amerikkalaisen siirtokuntalaisen henki…sekä pohjoisen rodun puhtaus olivat kaikki hänen henkilökohtaisia huolenaiheitansa, jotka kielivät yhtenevästä tarpeesta säilyttää jotain arvokasta”.

15.) Mikä on oma mielipiteesi EU:n ja Venäjän nykyisistä jännitteistä? Tulisiko meidän nähdä Venäjä uhkana omalle elämäntavallemme, ja jos tulisi, miten meidän tulisi reagoida tähän uhkaan? Mikä on oma mielipiteesi Natosta?

Monet ihmiset Euroopan uudesta ja vanhasta oikeistosta näkevät Putinin johtaman Venäjän mahdollisena liittolaisena, sillä heitä ärsyttää jatkuva miehitys. On totta, että Yhdysvalloista on tullut maailmanpoliisi ja imperiumi, jollaiseksi he eivät koskaan halunneet tulla. Humanistinen tasavaltalainen traditio on jo luonteeltaan imperiumeja vastaan. Perustajaisät kierisivät haudoissaan, jos vain tietäisivät. Vaikka ymmärränkin monien eurooppalaisten vihamielisyyden Yhdysvaltoja kohtaan, en silti näe oikein hyötyä vaihtaa yhtä hegemoniaa toiseen vastaavaan.

Nato on aivokuollut, kuten Emmanuel Macron asian esitti. On melko viihdyttävää nähdä, kuinka he ovat liian peloissaan saadakseen edes yhtä paskaa puhuvaa Erdogania kuriin. Vaikka YK ja turkkilaiset tukevat Tripolin virallista hallintoa Libyassa, monet Euroopan maat tukevat Kenraali Haftaria ja hänen Libyan kansanarmeijaansa. Lopulta Yhdysvaltojen ja Venäjän tulee liittoutua Kiinaa vastaan, sillä Kiinan eristäminen on molempien valtioiden intresseissä. Muuten Kiinasta tulee tulevaisuudessa täysin ylivoimainen supervalta, ja se on viimeinen asia, mitä vapautta rakastava ihminen voi toivoa. Ja tämä tulee siis eristäytymispolitiikan kannattajan suusta…

16.) Mikä on mielipiteesi monarkismista ja historiallisesta Saksan imperiumista? Loistokas ajanjakso, vai ainoastaan arkaainen vaihe maasi historiassa?

Mitä tähän voisi sanoa? Bismarckin erottaminen oli valtava virhe. Wilhelm II oli mielestäni hyvä mies, muttei tarpeeksi kauaskatseinen. Keisari oli altis yltiöisänmaallisuudelle, joka tuohon aikaan myrkytti kaikki ulkopoliittiset suhteet, vaikkakin ainoa mitä hän todella halusi oli tunnustus muilta suurvalloilta, kuten Britti-imperiumilta, jota hän suuresti ihaili. Minun tulee kuitenkin tässä välissä huomauttaa, etten ole missään määrin monarkisti. Ajatus siitä, että joutuisin polvistumaan jonkin ihmisen edessä vain siksi, koska hänellä on päässään kruunuksi kutsuttu kultainen hattu, on mielestäni täysin naurettava. Olen tasavaltalainen siinä mielessä, että vastustan kaikkia harvainvallan muotoja. John Adams näyttää tukeneen samankaltaista määritelmää tasavallalle, sillä hän on todennut, että tasavalta on ”hallitus, jonka suvereenisuus perustuu useampaan kuin yhteen ihmiseen”. Ei kuitenkaan pidä vähätellä sitä tosiasiaa, että toisessa Saksan valtakunnassa oli parlamentti, joten kyseessä ei ollut puhdas monarkia, vaan eräänlainen monarkian ja parlamentarismin sekoitus.

17.) Tulevan konferenssimme teema on ”Nova Europa”, joka viittaa uuteen eurooppalaiseen järjestykseen nykyisen yksilöllisyyteen ja liberalismiin pohjautuvan demokratian romahtaessa. Haluaisitko kertoa meille jotain tulevasta puheestasi?

En usko, että nykyinen liberaalidemokratia tulee romahtamaan, enkä itsessään vastusta demokratiaa. En ole puhtaasti kollektivisti enkä individualisti, vaan pikemminkin molempia yhtä aikaa. Jos emme kykene vakuuttamaan enemmistöä äänestämään heidän kansallisen olemassaolonsa puolesta, meidän täytyy muodostaa uusi enemmistö, joka tulee tekemään niin. En haluaisi pakottaa politiikkaani haluttomalle tai vastahakoiselle enemmistölle. Sen kaltainen asennoituminen tekisi pilkkaa demokraattisen tasavaltalaiselle minäkuvalleni. Vapaaehtoinen eroaminen on mielestäni ainoa vaihtoehto. Tämä on myös edustamani Nova Europa-yhteisön tulokulma aiheeseen, sillä tähän mennessä jokainen yritys vakuuttaa suuri enemmistö taaksemme on epäonnistunut, ja tulee epäonnistumaan jatkossakin. Suurimmalla osalla ihmisistä näyttää olevan aivan muut prioriteetit. Me hyväksymme tämän asiantilan, mutta pyrimme siitä huolimatta suojelemaan ihmisen biodiversiteettiä. Tulen käsittelemään tätä strategiaa myös huhtikuun puheessani.

18.) Onko olemassa mitään rauhanomaista keinoa ratkaista Saksan nykyistä demografista kriisiä? Tulisiko Saksa kenties jakaa eri etnisyyksien kesken, vai tulisiko ei-saksalaiset karkottaa maasta pois?

Olisi varmaankin ollut parempi Itä-Saksalle, mikäli se ei olisi koskaan liittynyt osaksi Länsi-Saksaa. Saksalaisten tulevaisuus Saksan maaperällä on mahdollista vain silloin, jos ne alueet, jotka aiemmin muodostivat Itä-Saksan, erkaantuisivat Saksan liittotasavallasta ja sulkisivat rajansa kaikilta Euroopan ulkopuolisilta maahanmuuttajilta, jotka tulevat Eurooppaan Afrikasta ja Lähi-idästä. Tässä tilanteessa ne Länsi-Saksassa asuvat saksalaiset, jotka haluaisivat nähdä lapsensa kasvavan etnovaltiossa monikulttuurisen ympäristön sijasta toivotettaisiin luonnollisesti tervetulleiksi itäisten maanmiestensä toimesta.

19.) Kuka on mielestäsi Saksan historian suurin sankari ja miksi?

Suurin saksalainen sotasankari on mahdollisesti Hans-Ulrich Rudel. Hän on palkituin saksalainen sotilas toisessa maailmansodassa, joka tuhosi sotilasuransa aikana 519 panssarivaunua, taistelulaivan ja risteilijän, kuin myös 70 maihinnousualusta ja 150 tykistöasemaa. Hän väitti ampuneensa alas 51 lentokonetta ja tuhonneensa 800 ajoneuvoa. Kun hän haavoittui vakavasti helmikuussa 1945, hänen oikea jalkansa amputointiin. Hän kuitenkin palasi kuukautta myöhemmin taistelukentille ja ehti tuhota vielä 26 panssarivaunua ennen sodan loppumista. Muita nimiä, jotka tulevat välittömästi mieleeni, ovat Heinrich Severloh, joka aiheutti amerikkalaisille jopa 2000 miehen tappiot Omahan rannalla käyttäen MG42-konekivääriä sekä kahta pulttilukkokivääriä, kuin myös Manfred Freiherr von Richthofen sekä Ernst Jünger. Haluaisin myös erikseen mainita Dietrich von Choltitzin, joka toimi Pariisin viimeisenä saksalaisena komentajana, sillä hän esti kaupungin tuhoutumisen jättämällä noudattamatta Hitlerin käskyä tuhota Pariisi maan tasalle. Tämän vuoksi Louvre, Notre Dame ja Eiffelin torni selvisivät sodasta. Hitlerin käskyn mukaan kaupunkia ei tule jättää vihollisen käsiin muuna kuin raunioina.

20.) Kerro meille kolme henkilökohtaista asiaa itsestäsi, jota yleisö ei todennäköisesti sinusta tiedä!

Lauloin kirkkokuorossa ollessani pieni lapsi. Peruskoulussa suosikkikirjailijani oli Karl May. Kymmenen vuotta sitten suunnittelin Ranskan muukalaislegioonaan liittymistä, mutta kun saavuin värväystoimistoon Strasbourgissa, minulle todettiin ettei sinä päivänä oteta enää uusia ilmoittautuneita.

_________

Ilmoittaudu konferenssiin osoitteessa
awakeningfinland@protonmail.com

Tuukka Kuru

  • 36
    Shares

Tietoa julkaisijasta

Tuukka Kuru

Tuukka Kuru

Olen vuonna 1990 syntynyt rovaniemeläislähtöinen koneinsinööri, joka tunnetaan erityisesti Awakening-konferenssista, 612-marsseista ja Monokulttuuri FM-nettiradiosta.

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa

Advertisement