Suomen PISA-tulokset ovat laskeneet jyrkästi. Opettajien ammattijärjestö OAJ arvioi tuoreessa uutisessa, että eräs syy tähän on se, että erityisluokkia ja pienryhmiä on lakkautettu viime vuosina rajusti. Lisäksi erityistä tukea on leikattu, vaikka sitä piti lisätä, jotta erityisluokkien oppilaat saisivat tukea riittävästi mukaan opiskellessaan tavallisissa luokissa. Tällainen politiikka on ainakin osasyyllinen siihen, että Suomen kouluissa on PISA-maista myös kolmanneksi heikoin työrauha. Työrauha on välillä niin heikko luokissa, että oppilaat todella säälittävät ja alkaa suututtaa tällainen lasten ihmisoikeuksien julma polkeminen. Afrikan maaseutukouluissakin tilanne on työrauhan osalta takuulla paljon parempi!
Suomen peruskoulun kurjistaminen johtuu leikkauspaineista ja vääristä valinnoista. Leikkaukset on kohdistettu korkeaan osaamiseen perustuvan hyvinvointivaltiomme perustaan. Toisaalta myös vastuuton humanitaarinen maahanmuuttopolitiikka syö yhä lisääntyvissä määrin perusopetuksen resursseja. Olen saanut erityisopettajilta sellaista tietoa, että jo ennestään riittämättömiä erityisopetuksen resursseja on siirretty suomi toisena kielenä opetukseen. Vastuuton maahanmuuttopolitiikka myös lisää erityisoppilaiden osuutta kouluissa. Maahanmuuttajataustaisilla oppilailla on viisi kertaa useammin tarkkaavaisuushäiriö ADHD kuin kantasuomalaisilla oppilailla.
Lisäksi vuoden valmistava opetus, jossa opetellaan etenkin kieltä on maahanmuuttajaoppilaille liian lyhyt ja tämä johtaa siihen, että monista tulee erityisoppilaita heikon kielitaidon vuoksi.
Tiedämme, että tietyistä kulttuureista tulevat oppilaat ovat tyypillisesti levottomampia kuin kantasuomalaiset oppilaat. Kantasuomalaisista ehkä 10 % on häiriköitä omien kokemusteni mukaan tunneilla, mutta haasteellisista kulttuureista tulevista ainakin puolet. Olen tulkinnut, että tuntien häiritseminen johtuu jälkimainituilla tyypillisesti siitä, että heillä on keskittymishäiriö. Toisaalta myös heikko itsetunto on syynä häiritsevään käytökseen. Tahallinen, kiusaava häiritseminen sen sijaan tulee omien kokemusteni mukaan tyypillisesti kantasuomalaisten joukosta, mutta tällainen ei ole kovin yleistä. Eräs vantaalainen, opettaja kertoi, että hänen luokassaan tilanne on jo niin paha, ettei opetussuunnitelman toteuttamisesta voida enää puhua, koska kaikki ponnistukset käytetään oppilaiden pitämiseen turvallisesti luokassa.
Osa ongelmakulttuureistakin tulevista maahanmuuttajista ja etenkin tytöistä on tietenkin rauhallisia oppilaita. Silloin, kun näin on – varauduttuani jo pahimpaan – niin pidän näitä maahanmuuttajaoppilaita erityisen sympaattisina. Esimerkiksi eräs indonesialaistaustainen, jo alaluokilla tiukasti hunnutettu tyttö oli luokan priimus, vaikka joutui käymään koraanikouluakin peruskoulun ohessa tahtonsa vastaisesti. Harrastuksia hänelle ei Suomeen muuton jälkeen oltu suotu, vaikka oli lahjakas.
Palataan kuitenkin häirikköoppilaisiin. Näissä pahinta on se, että he paitsi vievät luokasta työrauhan ja laskevat sitä myöten oppimistuloksia, niin kun työrauha on mennyttä joka tapauksessa, alkavat muutkin oppilaat helposti häiriköidä ja ryhmädynamiikka on pilalla. Tämä vaikuttaa koko luokan oppilaiden kehitykseen sekä oppijoina, että ihmisinä – kokonaisvaltaisesti.
Käytöshäiriöiset oppilaat tulisi laittaa ehdottomasti aina erityisluokille. Omana kouluaikana olikin ”tarkkikset” tällaisia oppilaita varten. Toisaalta sellaisten oppilaiden, jotka pärjäävät tuen kanssa tavallisissa luokissa aiheuttamatta häiriötä täytyisi saada erityistä tukea mukaansa tavallisiin luokkiin. Näihin lasten erityistarpeisiin vastaamiseksi on oltava riittävät resurssit. Kyse on lasten ihmisoikeuksista.
Kirjoittaja on kiertänyt opettamassa kymmenissä peruskouluissa ja toimii opetuslautakunnan jäsenenä Espoossa.
