Indentiteetti on lainasanainen käsite, mikä paljon puhuttaa tänään. Sen avulla paljon ajetaan asioita yhteiskunnassamme. Ei kuitenkaan ajankohtaisista sen enempää, haluan kertoa ajatuksistani identiteetistä ylipäätään.
Identiteetti määritellään usein yksilön käsityksenä itsestään. Kehon, muistin tai psykologisen jatkuvuuden teorioita en käy läpi, niitä on kritisoitu tarpeeksi ja etsivä löytää ne kyllä. Tässä asiayhteydessä on merkittävämpää ajatella miten identiteetti ilmenee muille. ”Oletpas sinä melkoinen lautapeli-intoilija / lumilautailija / homo!” Kaikki muut ympärillämme näkevät meidät, usein hieman eri tavoin, mutta pääsääntöisesti yleisemmin toistuvat tai vahvimmat esiin tulevat asiat mielletään identiteeteiksemme. Tällaiset asiat ovat muokattavissa monin tavoin, me elämme yhteiskunnassa ja se muokkaa meitä. Instituutionaalinen tuki joillekkin asioille voimakkaasti kannustaa ihmisiä siihen suuntaan. Me kuitenkin myös muokkaamme ympäristöämme. Itse määrittelty identiteetti voi voimakastahtoisissa yksilöissä pitää enemmän paikkaansa. Niinsanottu ”will to power”, tahto valtaan, voi ylittää esteitä ja tuoda esiin sisimmästä asioita, mitä ympäröivä yhteiskunta yrittää estää. Tämä voi ilmetä hierarkisessa yhteiskunnassa, joillekkin voi kannustimista huolimatta olla kaipuu tasoittaa kentää, horjuttaa rakenteita, tai äärimmäisen liberaalissa yhteiskunnassa haluna pistää rajoja ympärilleen loputtoman sallivuuden sijaan.
Itse en kuitenkaan pidä identiteetin käsitteestä lainkaan. Minulla ei ole identiteettejä. Minä en identifoidu miehenä, minä olen mies. Minä en identifoidu suomalaisena, minä olen suomalainen. Sinä et identifoidu Kansalaisen blogien lukijana, sinä olet Kansalaisen blogien, tai ainakin tämän blogikirjoituksen, lukija. Vegaani ei voi vain identifoitua vegaanina, hänen on oltava vegaaninen. Joukkue on joukkue kun se pyrkii pelaamaan yhdessä yhtä tarkoitusta varten. Muutoin se on sekalainen lauma. Ihmiset ei aina seuraa jotain johtajaa, vaikka hän olisi täysin sääntömääräinen tai virallinen johtaja. Johtajuutta täytyy pitemmän päälle enemmän tai vähemmän kummuta johtajasta eikä olla pelkästään sosiaalinen hyväksyntä tai instituutionaalinen päätös. Kuuntelijan on oikeasti käsiteltävä mitä kuulee, eikä antaa sen vain mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka kuinka monille ympärillä näyttäisi siltä että siinä on kuuntelija. Minä tai kukaan muukaan ei omaa identiteettejä, itse tai muiden määritteleminä. Kaikilla ja kaikkialla on metafyysisiä ilmentymiä materiaalisessa maailmassa. Jos identiteetti on jotain, se on korkeintaan ihmisen toimintaan ja sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikuttava työkalu. Metamoderni aikakausi vilpittömästi tuo eteen asiat ja toteaa ne hyväksi, tuoden yksilön sielun merkityksen uudelleen esiin sen postmodernin nihilistisen unohduksen jälkeen.
Suomalaisten, kuten muidenkin kansojen biokulttuurista — yhteisestä perimästä — kumpuaa sen ainutlaatuinen rotusielu joka jälleen heijastuu jokaisessa suomalaisessa fyysisesti. Kansallisidentiteetti voi olla helppo ja nopeasti ymmärrettävä käsite keskusteluissa, mutta todellisuudessa siinä puhutaan tästä tietystä rotusielusta. Suomalaiset hehkuu suomalaisuutta, vaikka yrittäisivät sitä kuinka peitellä. Muut eivät siihen kykene, vaikka kuinka pyrkivät esiintymään. Kukaan ei identifoidu suomalaisena.
Itse seurannut tätä saamelaisasiaa, pakko tunnustaa että en ole ennen edes ajatellut asiaa vaikka itselläkin on sukua sieltä pohjosesta.
Mutta YK sanoo että saamelaiset saa itse määritella kuka on saamelainen.
Sen sijaan suomalaiseksi tullaan muuttamalla Suomeen vaikka laittomasti.
”helsinkiläismies raiskasi lapsen” Muuttui helsinkiläiseksi ihan vaan tulemalla tänne.
Saavat itse määritellä ja niinpä alkoi kova taistelu siitä, että mitkä suvut ja ketkä henkilöt pääsevät jakamaan tarjolla olevia etuja.
Saamelaiset ei kyllä ollut mielessä lainkaan kirjoittaeessa, mutta kiva että tämä pisti soveltamaan ajatuksia heti eri asioihin.