Blogit

Järki käteen sen perustulon kanssa

Myönnän olevani perustulon innokas kannattaja, mutta hyvä idea saadaan helposti pilatuksi huonolla suunnittelulla. Siitä ollaan aktiivisesti valmistelemassa erilaisia malleja niin kotimaisin kuin kansainvälisin voimin ja onpa Suomessa eräänlainen tynkäkokeilukin menossa, mutta muuten liika into on tainnut syrjäyttää realiteetit.

Jokaiselle lienee tähän mennessä valjennut, että euroon lipsahti ns. valuvika, eli se ei palvele jäsenvaltioita lainkaan tasavertaisesti niiden kovin erilaisista taloudellisista lähtökohdista johtuen. Kyllähän vauraus hiljalleen valuu menestyneimmiltä heikoimmille, mutta silti nämä erot ovat edelleen varsin räikeitä.

Kun Unionin nettomaksajat pumppaavat kehitysrahaa alemman elintason maihin, niissä pääosin kehitys on suhteellisen tasapainoista, mutta aiheuttaa maksajapäässä jatkuvan tuottavuuden lisäyksen tarvetta maksutaakasta selviytymiseen. Tämän vuoksi kaikki hidastavat tekijät, eli ”tuottavuudeltaan rajoittuneet” on heitettävä tien sivuun, mikä puolestaan kasvattaa sosiaalimenoja. Juuri näihin kasvaviin sosiaalimenoihin harkitaan vaihtoehdoksi perustuloa.

 

No, nyt tästä euron valuviasta ja edelleen suurista alueellisista eroista johtuen, EU-laajuinen perustulo on sula mahdottomuus. Jos perustulon suuruus olisi kaikkialla sama, niin osalla se olisi alhainen ja toisaalla niin korkea. että seurauksena olisi hallitsematon inflaatio ja kuplien syntyminen. Kansallisella tasolla perustulon justeeraaminen omaa kustannustasoa vastaavaksi ei myöskään toimi eurossa, vaan silloin kytkettäisiin kaksi valuvikaista elementtiä toisiinsa.

Ajatellaanpa, että Suomessa päätettäisiin jakaa kaikille vaikkapa 650 euron perustulo kuukaudessa ja sen päälle saisi kukin ansaita mitä lystää. No, tuo summa on jo tavallisen ihmisen keskiansio Virossa. Niinpä virolaiset ryntäisivät entistäkin ripeämmin Suomeen töihin ja suomalaiset Viroon ostoksille, koska siellä samalla eurolla saa paljon enemmän. Vielä sankemmin joukoin rynnättäisiin maista, joissa ei ole olemassa minkäänlaista sosiaaliturvaa, eikä meillä ole mitään keinoja estää sitä nykyisellään. Pääomatulot ja verojen välttely ovat luku sinänsä, mutta ei sotketa niillä selvää asiaa sen enempää.

 

Mistä sitten otettaisiin rahat perustuloon? Purkamalla muita tukimuotoja, työttömyys- ja eläkerahastoja ja ottamalla lisää velkaa. Edellä kerrottua, ”vapaaseen liikkuvuuteen” perustuvaa mallia noudattaen tämäkin vaivalla kerrytetty omaisuus ja lisävelka valuisivat siis ulos kansantaloudesta, eikä tulisi koskaan takaisin. Toki pienessä määrin jotain jäisi tännekin kiertoon, mutta isossa kuvassa meille velka, muille rahat.

Yksinkertaistaen koko juttu, eli miksi perustulo ei ole mahdollinen eurossa:

  1. rahoitus kasvattaisi velkataakkaa tai pitäisi syödä kuormasta
  2. sijoitettu raha ei pysy omassa kansantaloudessa
  3. massiivinen tulonsiirto ”sosiaalishoppailijoille”

 

Kuinka sitten voin olla perustulon kannattaja? Siksi, että se on täysin mahdollista toteuttaa omalla valuutalla. Tällöin valuutan ulkoisen arvon ja itsenäisen lainsäädännön avulla voidaan eliminoida edellä mainitut haitat, purkaa harkinnanvaraisten avustusten tuloloukut, mahdollistaa elinikäinen sukkulointi esim. työn ja opiskelun välillä, sekä sovittaa vielä perhe-elämä ja vapaa-aikakin näiden väliin. Se voitaisiin toteuttaa myös kokonaan velattomalla rahalla niin haluttaessa.

Saadaksemme perustulon meidän on siis erottava eurosta, kuten kaikkien muidenkin, joilla on pyrkimyksenä kestävä ja tasapainoinen yhteiskunnallinen kehitys toisiaan riistämättä ja hyväksi käyttämättä. Käytännössä näiden kansallisten yksiköidenkin sisälle muotoutuisi runsaslukuinen lokaalitalouksien verkosto ja olisi pitkä askel riistokapitalismista kohti tervettä markkinataloutta. Jos nykyinen EU haudattaisiin ja organisoitaisiin uudelleen tältä pohjalta, voisin alkaa hyväksyä senkin olemassaolon.

 

Tietoa julkaisijasta

Timo Isosaari

Timo Isosaari menehtyi kesällä 2020 kovin nuorena. Hän oli poliittisesti sitoutumaton ja mielipiteet olivat hänen omaan työ- ja elämänkokemukseensa perustuvia. Timo Isosaaren muistoa kunnioittaen hänen kirjoituksensa ovat edelleen luettavissa Kansalaisessa.