Tänään alkoi Espoon opetuslautakunnan syyskausi. Oli hienoa, että saatiin katsaus myös koulukiusaamistilanteeseen, vaikka asia ei ollut esityslistalla. Aihe nousi listan ulkopuolelta, koska erästä lautakunnassa asia oli juuri koskettanut omakohtaisesti. Kiva-kouluun on laitettu miljoonia, mutta kiusaaminen on vähentynyt vain pari prosenttia.
Eräs merkittävä ongelma on siinä, että kiusaamisen alle niputetaan hyvin erityyppistä käytöstä. Fyysinen väkivalta tulisi aina erotella ja käsitellä kokonaan erikseen, eikä sitä tulisi kutsua epämääräisesti kiusaamiseksi. Sehän on rikosoikeudellisestikin pahoinpitelyä.
Fyysinen väkivalta on yleisesti ottaen vakavampaa kuin henkinen, koska fyysiseen väkivaltaan liittyy aina myös henkinen väkivalta. Olisi erittäin tarpeellista saada tilastoa siitä, kuinka suuri osa oppilaista joutuu nimenomaan fyysisen väkivallan kohteiksi koulussa. Sellaista tietoa ei näy olevan saatavilla, vaan väkivallan uhrit hukkuvat suurpiirteisen kiusaamistermin alle. Kaikkiaan joka kymmenes oppilas joutuu Espoossa koulukiusatuksi viikoittain, mikä on paljon.
Kiusaaminen on saatu yleensä loppumaan, kun lapsi on kertonut siitä ja asiaa on käsitelty koulussa. Kuitenkin 15 %:ssa tapauksista kiusaaminen on jatkunut ja jopa pahentunut siitä kertomisen jälkeen.
Kouluille tarvittaisiin erilliset toimintaohjeet, kuinka puuttua tilanteisiin silloin, kun oppilaisiin kohdistuu yleensä vakavinta kiusaamista, eli fyysistä väkivaltaa. Tällöin prosessin on edettävä erityisen nopeasti oppilaan suojelemiseksi uudelta pahoinpitelyltä. Toki vanhemmat voivat nostaa oikeusprosessin ja pahoinpitelysyytteen pahoinpitelijää vastaan, mutta kuinka moni vanhempi jaksaa ryhtyä tähän – etenkin, jos pahoinpitelijä on vaikka vasta ekaluokkalainen?
Jo pelkkä uhka toiseen kouluun siirtämisestä toimii monen kiusaajan tai pahoinpitelijän kohdalla, kun se tälle uskottavasti esitetään. Kaikkiin tämä ei tietenkään tehoa. Myös Sope- eli erityisluokalle siirtäminen on vaihtoehto, mutta siihen tarvitaan oppilaan vanhempien suostumus. Harva tietää, mutta siirtäminen on mahdollista myös ilman vanhempien suostumustakin, jos opetuslautakunta niin päättää.
Koulujen opettajat ja rehtorit puuttuvat hyvin vaihtelevasti kiusaamiseen ja väkivaltaan. Sen vuoksi kouluille tarvitaan selkeät ja velvoittavat toimintaohjeet sekä kiusaamiseen, että väkivaltaan puuttumiseksi ja prosessin on edettävä sitä ripeämmin, mitä vakavammasta tilanteesta on kyse. Toimenpidepolkujen päässä on oltava aina viimesijaisena vaihtoehtona piinaavan oppilaan siirtäminen toiseen kouluun tai Sope-luokalle – ikään katsomatta. Jos käyttäytyminen muuttuu, pääsee taas takaisin tavalliseen luokkaan.
