Mediasta saa lukea nykyään jatkuvasti seksuaalirikoksista, joissa tekijänä on ulkomaalaistaustainen mies. Etnistä taustaa yritetään kyllä usein peitellä, kuten pahimmillaan tapauksessa, jossa vain vähän aikaa Suomessa asuneesta turkkilaismiehestä otsikoitiin ”Noin 30-vuotiasta espoolaismiestä epäillään laajasta lapsiin kohdistuneesta seksuaalirikosten sarjasta: uhreja 52, nuorimmat 9-vuotiaita” https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006203691.html
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tilastojen valossa on ollut jatkuvasti selvää, että lasten hyväksikäyttö ja yleensäkin seksuaalirikokset tulevat räjähtämään Suomessa tietyiltä alueilta suuntautuvan maahanmuuton myötä, kuten on tapahtunut Ruotsissakin. Sitten soimataan suomalaisia ulkomaalaisvastaisiksi, mikä ei edes pidä paikkansa. Pitäisikö omien lasten turvallisuuden vaarantaminen vain hyväksyä? Jos suomalaiset pakenisivat Lähi-itään ja meikäläisistä raiskaisi yksikin paikallisen lapsen, niin Suomen liput palaisivat kaduilla ja suomalaisten kimppuun käytäisiin joukolla.
Nämä jatkuvasti suomalaisia henkisesti rasittavat ja lisääntyvät seksuaalirikokset ovat Valtioneuvoston raportinkin mukaan suoraa seurausta monikulttuurisuudesta:
”Etnisten enklaavien (eli etnis-kulttuurisesti yhtenäisten alueiden) sisällä on vähemmän rikollisuutta; sosiaaliset ja taloudelliset suhteet ovat tiiviimpiä ja sen myötä sosiaalinen kontrolli; etninen yhtenäisyys edistää paikallista yrittäjyyttä ja työpaikkojen syntymistä maahanmuuttajille.
Etnisen diversiteetin kasvun, eli alueiden monikulttuuristumisen on sen sijaan arvioitu useissa tutkimuksissa lisäävän sekä rikollisuutta että haittaavan yhteiskuntarauhaa niin Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin Australiassakin.” (Valtioneuvoston raportti ”Maahanmuutto & turvallisuus – arvioita nykytilasta ja ennusteita tulevaisuudelle”, s. 76)
Suomen pieni kansa joutuu seuraamaan sivusta, kun lapsia ja nuoria raiskataan tai muuten hyväksikäytetään ja sen päälle tuomiot ovat naurettavia. Tästä rikkaudesta joudutaan sitten vielä maksamaan laskua jatkuvasti kasvavien sosiaaliturvamenojen muodossa ja poliisinkin resursseja täytyisi kasvattaa yhtenään. Ruotsissa on jo jouduttu leikkaamaan julkisia menoja vastuuttoman maahanmuuttopolitiikan seurauksena ja poliisi on menettänyt otteensa kymmenillä alueilla.
Suomessa kirjoitetaan usein, että täällä osataan ottaa oppia Ruotsin virheistä ennaltaehkäisevin toimin ja toisaalta asuntokannat ovat täällä sekoittuneempia kuin Ruotsissa: https://yle.fi/uutiset/3-9779632 On kuitenkin käsittämätöntä, että kuvitellaan väestön sekoittamisen olevan mahdollista loputtomiin heikosti integroituvan väestön jatkaessa kasvuaan loputtomiin, jos maahanmuuttopolitiikkaan ei saada rotia. Ongelmien ehkäisemisessä ei lopulta auta edes se, että turvapaikan saaneita ripotellaan kalliisiin neliöihin jopa Töölöön ja Munkkiniemeen, kuten meillä on tehty. Ei, vaikka Kaivopuistokin lopulta otettaisiin reservinä käyttöön.
Tuoreen uutisen mukaan Suomi on etääntymässä punavihreän maahanmuuttopolitiikkansa kanssa oikeusvaltiosta entisestään. Rikosten selvittämisprosentit ovat nimittäin laskussa. Väkivaltarikosten selvittämisprosentti on laskenut tällä vuosikymmenellä Itä-Uudellamaalla jopa viidenneksen. Nykyään vain 56 % väkivaltarikoksista saadaan selvitettyä Itä-Uudellamaalla: https://yle.fi/uutiset/3-10919613 Tämän kehityksen jatkuessa on selvää, että yhä useammalla nousee mieleen tarve alkaa selvittää itse esimerkiksi lapseensa kohdistunutta rikosta ja laittaa itse tekijä vastaamaan teoistaan.
Kyseenalaista tässä politiikassa on vielä se, että päättäjät ja poliisi vaikuttavat olevan kiinnostuneempia kansalaisten puheiden vahtimisesta verkossa kuin lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten tutkinnasta. Vihapuhepoliiseihin kyllä löytyy resursseja, mutta Helsingin Sanomat uutisoi, että 2 000 vihjettä koskien lasten seksuaalista hyväksikäyttöä on jätetty tutkimatta: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006204561.html Myös nettipoliisi Marko Fobba Forss on kommentoinut Twitterissä seuraavasti: ”Juu, itse asiassa voi todeta, että näillä somen möykkääjillä on ollut rooli siinä, että voimavaroja lapsiin liittyviin rikoksiin ei ole ollut yhtä paljon. Möykkääminen on esim kiinnittänyt päättäjien huomiota liikaa viharikoksiin, seksuaali- ja kiusaamisrikosten kustannuksella.”
On tietenkin syytä taas mainita se itsestäänselvyys, että vain pieni osa tietyistä kulttuureista tulevista maahanmuuttajista syyllistyy seksuaalirikoksiin tai jää kiinni näistä.
Tämä ei kuitenkaan muuta millään muotoa sitä tosiseikkaa, että mediassa on jatkuvasti uutisia seksuaalirikoksista, jotka kertovat todella epäeettisestä maahanmuuttopolitiikasta, jonka uhreiksi etenkin nuoret suomalaistytöt joutuvat. Uhreja on paljon etenkin, kun tiedämme, että vain murto-osa uhreiksi joutuvista tekee ilmoituksen seksuaalirikoksista. Voimme myös olettaa, että nimenomaan nuoret uhrit ja lapset kertovat erityisen harvoin tapahtuneesta, koska pelkäävät vanhempiensa reaktioita.
Yhteiskunnan monikulttuurisuuden aiheuttama rikollisuuden lisääntyminen ei näy siksikään niin jyrkkänä, mitä se todellisuudessa on, että kantaväestön rikollisuus usein samalla laskee, kuten Ruotsissa on tapahtunut. Voi olla, että kun sosiaalisessa mediassa tuomitaan niin jyrkästi jatkuvasti uutisoituja, vastuuttoman maahanmuuttopolitiikan seurauksena tapahtuneita seksuaalirikoksia, niin tämä vähentää kantaväestön seksuaalirikollisuutta.
Suomessa on kaikkein arvokkainta se, että täällä lapset ovat voineet turvallisesti liikkua itsenäisesti toisin, kuin muualla maailmassa. Moraalittomalla maahanmuuttopolitiikalla tämä lasten perusoikeus ja -mahdollisuus tuhotaan!
