Suomessa peruskoulujen islamin tunneilla opetetaan veronmaksajien kustantamana, ettei islam ole vain uskonto, vaan elämäntapa, sekä shariaan perustuva poliittinen ja lainsäädännöllinen järjestelmä. Toivottavasti tämä viimeistään selventää kristinuskon ja islamin välisen ratkaisevan eron niille, jotka rinnastavat nämä uskonnot toisiinsa. Kirjoitukseni perustuu alakouluissa käytössä oleviin Salam – islamin polku -oppikirjoihin:
”Islam on enemmän kuin uskonto, se on elämäntapa. Islamilaisen lain säädökset kattavat elämän eri osa-alueita välillä yksityiskohtaisestikin. Sharia voidaan jakaa kahteen pääalueeseen, joista toinen käsittelee uskonnollisia rituaaleja ja toinen ihmisten välisiä suhteita. Se sisältää monenlaisia ohjeita vauvan imettämisestä peseytymiseen ja rukouksesta teurastamiseen, sekä perheeseen, perintöasioihin ja avioliittoon liittyviä sääntöjä. Shariassa otetaan kantaa myös sopimusten solmimiseen, rikoksista annettaviin rangaistuksiin ja politiikkaan.” (Salam – islamin polku 5-6)
Suomen monikulttuurisuuspolitiikka on johtanut myös maassamme kaksoisstandardeihin tyttöjen ja naisten oikeuksien suhteen. Pienille muslimitytöille opetetaan peruskouluissamme korostuneesti sukupuolten välisiä eroja ja sukupuolierottelua, joka on verrattavissa rotuerotteluun. Salam – islamin polku 5-6 -oppikirjassa opetetaan lapsille jopa hyvin tiukan linjan mukaista asennetta sukupuolten väliseen erotteluun. Kirjassa välitetään kuvaa, jonka mukaan lähinnä vain auttamistilanteissa sukupuolten erottelusta voidaan poiketa:
”Esimerkiksi islamilaista pukeutumista ja käytöstä noudattaessa toisen ihmisen huomioonottaminen ja auttaminen voi unohtua, jos sukupuolten erottelusta pidetään liian tiukasti kiinni. Jos pukeutumis- ja käytöskoodin seuraaminen estää esimerkiksi auttamasta neuvoa kysyvää ihmistä, pitäisi pohtia, mikä ajatus koodin takana on alun perin ollut. Onko sen noudattamisen tarkoituksena laiminlyödä vai auttaa lähimmäisiä? Islamissa on sääntöjä, jotka ovat voimassa arjessa, mutta erityistilanteissa säännöistä voidaan poiketa.”
Suomen kouluissa opetetaan varsin fundamentalistista islamia. Toteutuvatko tässä lasten oikeudet ja tasa-arvo?Edellä esitetyn ohella mm. seuraavasta oppikirjan katkelmasta kuultaa fundamentalistinen islamin tulkinta:
”Sharia on Jumalan ihmisille antama, pyhä ja pysyvä laki, jota ihminen ei voi muuttaa. Islamilaisen lain päälähteinä ovat Koraani ja sunna eli Profeetan esimerkki. Islamilaisen lain lähteitä tutkiessaan lainoppineet ovat kirjoittaneet laajan kokoelman lakikirjallisuutta. Siinä missä sharia on Jumalan antama muuttumaton laki, on figh puolestaan muuttuva osa lakia. Figh perustuu oppineiden tulkintaan islamilaisesta laista.”
Sharia-laki on siis peruskoulun islamin oppikirjan mukaan muuttumaton laki, joka ei jätä sijaa islamin sisäiselle reformaatiolle, joka nykyaikaistaisi islamia. Samalla mm. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on todennut sharialain ihmisoikeuksien vastaiseksi:
Entä minkä tyyppisiä säädöksiä tuo figh; muuttuva osa lakia käsittää? Ilmeisestikin ulkopuolisen näkövinkkelistä täysin merkityksettömiä pilkun viilausseikkoja sen kuvan perusteella, mitä Salam – islamin polku 5-6 siitä antaa:
”Samasta asiasta on olemassa useita erilaisia mielipiteitä lakikoulukuntien välillä, mutta jokainen mielipide on yhtä oikea. Tästä selittyvät erot vaikkapa rukousasennoissa tai määritelmissä siitä, kuinka pitkän matkustamisen jälkeen voi siirtyä käyttämään matkarukouksia.”
Salam – islamin polku 1-2 -oppikirjassa puolestaan eräs hätkähdyttävimpiä seikkoja oli se, ettei siinä opetettu, että lähimmäisiä ovat kaikki ihmiset, kuten kristinuskossa on vahvana kantavana periaatteena, vaan keskitytään opettamaan muslimien keskinäistä solidaarisuutta. Tämä opettaa tietenkin muslimilapsia kokemaan itsensä erillisiksi ja erityisiksi ”vääräuskoisten” joukossa. Tästä esimerkkinä seuraava siteeraus:
”Sen sijaan, että miettisimme, mitä asioita teemme eri tavoin, meidän pitäisi keskittyä siihen, että olemme kaikki muslimeja, al hamdulillah. Meidän jokaisen tulisi kohdella muita muslimeja niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan.”
Välittömiä oikaisutoimia vaativana, erittäin vakavana laillisuusperiaatetta rikkovana ongelmana on myös se, että Suomessa islamin opetus oppikirjoineen on edelleen tunnustuksellista, kuten Maria Heikkinen on tutkimuksessaan jo vuonna 2014 todennut:
https://core.ac.uk/download/pdf/33725649.pdf
Salam – islamin polku -oppikirjasarjan ovat kirjoittaneet Sirkku Aboulfaouz, Mariam Hammoud-Rouhe, Suaad Onniselkä ja Hajar Sorsa. Oltaisiinko oppikirjojen sisältöjen kanssa oltu tarkempia, jos kirjoittajina olisivatkin olleet täysveriset muslimimiehet? Täytyy kuitenkin muistaa, että islamin käännynnäisten sanotaan usein olevan erityisen hartaita ja oikeaoppisuuteen pyrkiviä uskovaisia.
Kirjoittaja on perussuomalaisten kansanedustajaehdokas Uudellamaalla sekä vahvana vaikuttajana Espoon valtuustossa ja opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa.
