Tuodaanpa keskusteluun nyt kovaa dataa siitä, mitä sote-uudistus todellisuudessa tarkoittaa. Miksi tyytyisimme tyhjänpäiväiseen spekulointiin, kun rapakon takaa on käytettävissä selviä numeroita ja niiden pohjalta voidaan tehdä jokseenkin aukottomat johtopäätökset? Tässäkin tapauksessa yksi taulukko korvaa tuhansia sanoja, mutta tämä tulee kansantaloudellisesti niin järkyttävän kalliiksi, ettei voi sanomattakaan jättää.
Yhdysvallat on ollut koko ajan edelläkävijä kansainvälisen kaupan vapauttamisessa. Toisin sanoen, sieltä käsin suuryritykset alkoivat ensimmäisenä ulosliputtaa teollisia ja tuotannollisia työpaikkoja 1990-luvulta lähtien. Se tietenkin merkitsi sitä, että tilalle oli luotava halpojen tuontihyödykkeiden hankkimiseen tarvittavia palvelualan ansiotyöpaikkoja, joista suurin osa terveydenhoidon alalle. Kuten olette kaikkialta kuulleet, länsimaat kärsivät ikääntyneen väestön taakasta, mikä nostaa alan kysyntää ja kustannuksia. Jenkkilän systeemihän on perustunut pääosin yksityiseen vakuutusjärjestelmään, mihin meillä otetaan vasta ensimmäisiä isoja askelia. Muuta vaihtoehtoahan ei ole, koska valtion rahat ovat loppu.
Siellä siis arvioitiin tehokkaimmaksi tavaksi hankkia pakollinen terveydenhoitovakuutus ja sitten toisilta kerätyillä rahoilla välimiehenä toimiva vakuutusyhtiö kilpailuttaa asiakkaansa tarvitsemat palvelut. Kuten oheisesta taulukosta havaitaan, on kustannusten kasvuvauhti ollut lähinnä pöyristyttävää ja 2008 alkanut paha taantuma pakotti Obaman reagoimaan tilanteeseen liittovaltion rahoilla (Affordable Care Act eli ns Obamacare). Tilanne kun kävi sellaiseksi, että liian moni amerikkalainen oli jo tehnyt henkilökohtaisen konkurssin tai oli muuten vain vähävaraisuuttaan kaiken terveydenhuollon saavuttamattomissa. Vakuutusmaksut myös nousivat sellaista vauhtia, että moni katsoi paremmaksi maksaa sakkoja kuin hankkia pakollista vakuutusta. Meno on edelleen yhtä huimaa, kun osa vakuutusyhtiöistä tekee kovia korotuksia ja osa luopuu leikistä kokonaan. Useissa osavaltioissa on jäljellä enää yksi ainoa palveluntarjoaja, eli se niistä vaihtoehdoista.
Kuten käppyröistä nähdään, ”terveydenhuollon” ammattilaisten määrä on kasvanut hyvin maltillisesti siihen nähden, mitä siihen kuuluvan hallinnon ja vakuutussysteemin pyörittämiseen tarvittavan henkilöstön. Ammattilaistenkin määrän kasvu selittyy pitkälti sillä, että eräässä TV-ohjelmassa haastateltu lääkäri arvioi koko työajastaan noin 40 % kuluvan viranomaisten ja vakuutusyhtiöiden vaatimaan raportointiin, eikä siihen käytetyllä ajalla ole potilaan kannalta mitään muuta positiivista kuin kenties hänen saamansa vakuutuskorvaus, joissa yleensä on reipas omavastuuosuus. Sillä on jotain merkitystäkin, koska samainen lääkäri totesi saavansa potilaan perusverenkuvan 19 dollarilla yksityiseltä palvelutarjoajalta suoraan ja täsmälleen samasta palvelusta vakuutusyhtiö on potilaalle esitetyssä laskelmassa korvannut toiselle toimijalle 522 dollaria.
Toisten rahoilla on siis helppo mällätä ja yleensä siitä syytetään julkista sektoria. No, sellainen järjestelmä on pääosin ollut käytössä Euroopassa, missä valtioiden menot terveydenhoitoon ovat olleet keskimäärin 10 % paikkeilla BKTsta. Viime vuonna Yhdysvallat pääsi yli 17 % suoraan liittovaltion menoista ja yksityisesti muuta kauneuskirurgiaa, rasvaimua ja sen sellaista hankittiin vielä noin kolmannes tuohon päälle. Tuosta voi jo orastavasti alkaa päätellä, miksi Trump lähti ensi töikseen vaatimaan järjestelmään remonttia.
Miksi tällainen susi pitää sitten synnyttää Suomeen? Aivan samoista syistä. Teolliset työpaikat on hävitetty ja valtion rahat lopussa. Terveyden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, vaan talouskasvun tarpeessa luodaan mahdollisimman kallis hökötys, jota valtiolla ei ole varaa maksaa. Vasta kun se on väkisin ajettu maaliin, eikä peruutusvaihdetta ole, alkavat vakuutusyhtiöt pommittaa asiakkaitaan uusilla vakuutuksilla ja vastineeksi hallitus lupaa laskea tuloveroa jopa 0,5 %-yksikköä tai jotain sellaista. Kunnallisveroista ei ole helpotusta luvassa, koska niiden rahat eivät oikein tahdo riittää nykyisiinkään palveluihin.
Jaossa on siis massiivinen potti, jolla houkutella paikalle kansainvälisiäkin sijoittajia. Valtion suorat menot tuolle momentille ovat olleet 50 miljardin suuruusluokassa vuosittain ja päälle tulevia vakuutusmiljardeja tuskin osaa arvioida kukaan. Näiden investointien houkuttamiseksi tarvitaan tietysti erilaisia veroporkkanoita, jotka on helpoin syöttää yhdenvertaisesti hallintarekisterin avulla. Toisin sanoen investointeihin saadaan veropakolaisten rahaa enimmäkseen korollisena velkana, jolloin tuloksesta ei tarvitse juuri veroa maksaa, eikä veroparatiisiin palautuvista korkotuotoista senkään vertaa. Hallitus saa toivomaansa talouskasvua, eikä sen päänsärky ole, mistä maksajat rahansa hankkivat. Se on vasta seuraavan hallituksen päänsärky ja sitä ennen on kuollut ja vammautunut turhaan tuhansia kansalaisia.
Tavallisen kansalaisen ja yrityksen kannalta tämä siis tarkoittaa verotuksen kenties marginaalista alenemista, mutta samalla toisesta taskusta repäistään helpostikin kymmenkertainen summa uuteen vakuutusjärjestelmään. Suoraan sanoen en kyllä ymmärrä, miten hallitus markkinoi tämän sijoittajille ja vakuutusyhtiöille, koska tilastollisesti Suomen kansasta 1,5-2 miljoonaa on kyvyttömiä hankkimaan tulotasollaan minkäänlaista vakuutusturvaa. Suunnilleen toinen mokoma pystyy turvan hankkimaan, mutta sen jälkeen heilläkään ei jää ostovoimaa enää muihin hankintoihin. Loput voivat olla hyvinkin tyytyväisiä, koska he saavat tällaisessa järjestelmässä hankituksi erinomaiset palvelut, eikä sen hinnalla heidän tulotasollaan ole paljoakaan merkitystä.
Jokaisen tuotannollista toimintaa ja varsinkin vientiä harjoittavan yrityksen kannalta merkitystä on paljonkin. Kohoavia kustannuksia on mahdoton siirtää tuotteen hintaan ja on yhä vaikeampaa maksaa työntekijälle sellaista korvausta, mikä motivoisi tekemään työnsä kunnolla.
No, jokainen voi miettiä omalla kohdallaan, mitä palvelujen laadulle ja saatavuudelle tarkoittaisi se, että maksaisi tarvittavat hoidot suoraan lääkäriasemalle, jonka voisi itse kilpailuttaa.
Ja vaikka terveydellään ei kukaan mielellään leiki, mielestäni suurin ilmaan heitettävä kysymys tämän karun käppyrän nojalla on: ”Mihin me tarvitsemme finanssisektoria, joka ei itsessään tuota yhteiskuntaan minkäänlaista lisäarvoa, vaan syö leijonan osan jopa kipeimmin tarvittavista resursseista?”
Minun Virossa oleskelulleni on siis kaksi painavaa syytä; en aio rahoittaa noita hillonviskojia kolikollakaan, vaan päinvastoin hankkia hyvät kilpailuasemat ottaa niiltä ylimääräiset hillot pois niin kauan kun sitä taikaseinässä riittää. On kolmaskin syy, eli Suomen viranomaisten harjoittama mielivalta ja niin yksityisen kuin julkisen sektorin totaalisen romahduksen kärsinyt palvelutaso Viroon verrattuna. On siellä toki joku harvinainen valopilkku jäljellä ja niiden kanssa voi asioida jatkossakin.
Suomeen paluu ei tule kyseeseen ennen kuin siellä on toimeenpantu täydellinen vallankumous. Tapahtuuko se sitten ennen vääjäämätöntä konkurssia vai vasta sen jälkeen, on enemmän aikataulukysymys. Paradoksaalista sinänsä, että näin markkinaehtoisesti toteuttamalla sitä voi kutsua väkivallattomaksi, vaikka näin saatetaan tuottaa sisällissotaa suurempi määrä syyttömiä siviiliuhreja.
Ei tässäkään mitään uutta – yksi lyhyt esimerkki historian oppitunneista tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Bengalin_n%C3%A4l%C3%A4nh%C3%A4t%C3%A4_1770
Kun jossain vaiheessa hallituksessa itketään ”ettei me tiedetty”, niin ainakin tämän voi arkistoida sen päivän varalle, vaikkei aikoisi itsensä, saati muiden hyväksi mitään tehdäkään.
