Blogit

Suomen hyökkäysvoimien lippujuhla

Suomen tuoreet hyökkäysvoimat esittelivät paraatissa kalustoaan eilen Helsingissä. Todistin itse tapahtumaa Katajanokan terminaalissa matkalla Viroon. Siitä ei tietysti saanut tuntumaa kuin paraatin lentävään osaan, eli yhteen taisteluhelikopteriin, yhden Hornet-hävittäjän sotamanöövereihin ja lopuksi neljän Hawk-harjoitushävittäjän näytökseen. Ei hirveän vakuuttavaa sen kummemmin puolustuksen kuin hyökkäyksenkään näkökulmasta, eli puuttuuko rahaa, intoa vai molempia?

Eduskuntahan kävi vasta viime viikolla ensimmäisen äänestyksen, jonka mukaan kantahenkilökuntaan kuuluvat voidaan pakottaa sotimaan muidenkin maiden kuin Suomen puolesta. Siellä siis vallitsee enemmistön keskuudessa käsitys, joka lopullisesti päättää puolueettoman Suomen taipaleen, jos sitä tähänkään saakka oli paperilla muuta kuin sen ruskean tahran kääntöpuolella. Jos asia Suomen kansalaista vähääkään kiinnostaisi, sen olisi itse voinut todeta jo Nato-isäntämaasopimuksesta, joka löytyy kyllä googlaamalla suomeksi.

Läpi mennäkseen laki vaatii vielä toisen äänestyksen saman sisältöisenä. 44 edustajaa katsoi asian niin vähäpätöiseksi, ettei ollut läsnä äänestyksessä. Määrä on merkittävä, koska heidän mahdollisesti kielteinen kantansa olisi muuttanut koko äänestyksen lopputuloksen päinvastaiseksi. Paikalla olleiden äänet menivät 96-59. Päätöksillä on luonnollisesti aina seurauksensa ja voi aina kysyä; onko niitä tässäkään tapauksessa harkittu ja jos, niin millä tarkoitusperillä?

Sotilaatkin ovat vain ihmisiä ja jopa heillä saattaa olla jotain eettisiä ja moraalisia periaatteita. Tähän saakka sotilasvala ei ole pitänyt sisällään sanaakaan lupauksesta puolustaa mitään muuta kuin isänmaataan. Sisältyypä siihen velvoite ilmiantaa tiedossaan olevat tekijät, jotka vaarantavat itsenäisen Suomen. Sanamuodot voi tarkistaa valasta ja harkita oman suhtautumisensa niiden perusteella. Niin varmasti tulevat tekemään monet kantahenkilökuntaan nykyisin kuuluvat ja siellä sotilasuraa harkitsevat. Onko tämä muutos lainsäädäntöön johtamassa laajamittaiseen eroaaltoon hyökkäysvoimista ja voidaanko tällä päätöksellä murentaa vakavalla tavalla maanpuolustustahtoa?

Kun samaan aikaan on käynnissä julkinen hyökkäys rasistisesta käyttäytymisestä siviilipuolen ronskiutta vaativaa puolustustamme, eli poliiseja vastaan, hiipii väkisinkin mieleen ajatus, että nämä perkeleet tekevät myyräntyötä Suomen omaa etua vastaan ihan tahallaan!!!

Kun nämä samaiset limanuljaskat vielä sattuvat edustamaan meitä kansalaisia valtion korkeimmissa päätöksentekoelimissä ja ”luotetuimmissa” medioissamme, voidaan mielestäni aiheellisesti kysyä; onko meillä enää mitään puolustettavaa?

Jos vastaus on se ensimmäiseksi mieleen tuleva, eli kyseisiä virkoja toimittavien palkkapussi on ainoa puolustamisen arvoinen asia ja sitä suojellakseen joutuu kääntämään joillekin rikoksille selkänsä ja pitämään turpansa kiltisti tukossa, pitäisi ehkä useammankin pysähtyä miettimään, mitä helvettiä tälle maalle on tapahtumassa.

 

Tietoa julkaisijasta

Timo Isosaari

Timo Isosaari menehtyi kesällä 2020 kovin nuorena. Hän oli poliittisesti sitoutumaton ja mielipiteet olivat hänen omaan työ- ja elämänkokemukseensa perustuvia. Timo Isosaaren muistoa kunnioittaen hänen kirjoituksensa ovat edelleen luettavissa Kansalaisessa.