Blogit

Terrori poliittisena työkaluna

Suomalaisen ISIS-sivuston sisältämät opetukset nousivat nopeasti suurimpien medioiden otsikoihin. Suhteellisen taidokkaasti suomeksi käännetyt tekstit antavat suomalaiselle lukijalle hyvän kuvan kyseisen barbaarivaltion toiminnasta ja sen viestistä länsimaissa asuville muslimeille. Kyseiset opetukset eivät ole mitenkään ainutlaatuisia, vaan ne lainailevat aiempien salafististen terroristiryhmien, kuten al-Qaidan, oppeja. Salafistisessa maailmankatsomuksessa länsimaat edustavat yksiselitteisesti dar-al-harbia, sodan taloa, jossa ei vallitse (vielä) allahin ja hänen profeettansa sanelema laki ja järjestys.  Jokainen muslimi on taasen osa maailmanlaajuista islamilaista yhteisöä, ummaa, jonka tavoitteena on saada koko maailma yhden jumalan alaisuuteen. ”Kaafirin veri on halal teille, joten vuodattakaa sitä -nimisen opetusmateriaalin lopussa todetaan seuraavaa:

”Muslimeita, jotka tällä hetkellä elävät Dar al-Kufrissa,täytyy muistuttaa, että vääräuskoisten veri on halaal, ja heidän tappamisensa on Allahin – Herran,Kuninkaan ja ihmiskunnan Jumalan – palvonnan muoto. Tämä sisältää liikemiehen taksissa matkalla töihin, nuorison (murrosiän ylittäneet ”lapset”) harrastamassa liikuntaa puistossa ja vanhan miehen jonottamassa ostaakseen voileivän. Todellakin, jopa kukkakioskista ohikulkijoille kukkia myyvän kaafirin veri on halaal vuodattaa – ja kauhun kylväminen kaikkien vääräuskoisten sydämiin on muslimin velvollisuus. Ei ole olemassa shar’ii vaatimusta, että on tähdättävä sotilaita, poliiseja tai tuomareita ja poliitikkoja, vaan kaikki kaafirit, jotka eivät ole dhimman sopimuksen alla, ovat vapaata riistaa. Kuinka vääräuskoiset voivat ikinä unelmoidakaan turvallisuudesta, samalla kun muslimit kärsivät kaikkialla maailmassa, ja Allahin laki on pilkaten korvattu ihmisten tekemällä demokratian luonnonoikulla?”

Muhammadin oppien mukaan maailma jakaantuu käytännössä kahteen voimaan, joista toinen edustaa pyhyyttä ja toinen jumalattomuutta. Jumalattomuuden ja harhaopin tuhoaminen ovat jokaisen muslimin velvollisuus. Juutalaiset ja kristityt voivat kuitenkin pelastua rangaistukselta maksamalla jizya-nimistä veroa ja tunnustamalla sharian ylivallan yhteisössään. Vaikka dhimmeiksi alistetut kristityt ja juutalaiset saisivatkin harjottaa omaa uskontoansa jotakuinkin vapaasti, heitä koskisi myös muutama merkittävä rajoitus. Ensinnäkään he eivät saisi suorittaa lähetystyötä kuolemanrangaistuksen uhalla,  eivätkä toimia merkittävissä poliittisissa tehtävissä. He eivät saisi myöskään millään tavoin edistää islamilaiselle yhteisölle vihamielisiä ajatuksia tai aatteita, joita ovat mm. sekulaari perustuslaki, demokratia, uskonvastaisuus ja monet muut länsimaisissa yhteiskunnissa normaaleiksi mielletyt asiat.  

Varsinaista sodanjulistusta kiinnostavampaa on kuitenkin se, mikä kyseisessä järjestelmässä houkuttaa taloudelliseen hyvinvointiin tottuneita maahanmuuttajataustaisia nuoria? Islamilaisen valtion edustama militantti ja teokraattinen yhteiskunta edustaa monelta osin länsimaiden täydellistä vastakohtaa. Atomisoituneen, velton ja hengettömän oleskeluyhteiskunnat sijasta parhaassa iässä oleville nuorille miehille tarjotaan seikkailua, järjestystä, miehistä kunniaa ja osaa suuressa prosessissa, joka tulee mahdollisesti muuttamaan maailmaa pysyvästi. Yksi tämän valtavan jumalallisen rakennusprojektin kulmakivistä on terrorismi, jonka yhteiskunnallisia päämääriä länsimaalaisten vaikea ymmärtää.

Terrori, eli pelkoon perustuva yhteiskunnallinen vaikuttaminen, ei ole länsimaalaisille mitenkään uusi ilmiö. Terroria voidaan käyttää vaikuttamisen keinona niin julkisen vallan, kuin yksittäisten ryhmittymien toimesta. Vaikka näiden kahden eri terrorin muodon soveltamat käytännön toimenpiteet voivat erota suuresti toisistaan, niillä on sama päämäärä: kaiken järjestäytyneen vastarinnan tuhoaminen.

Toisin kuin monet länsimaiset liberaalit usein luulevat, ihmispopulaatiot eivät luontaisesti vastusta terroria tai kansalaisia sortavaa hallintoa. Yksikään laajamittaista terroria toteuttanut valtio ei ole kukistunut terrorin itsensä takia, vaan romahtamisen taustalla ovat aina olleet joko ulkopuoliset valtiot tai terrorismia harjoittaneen valtion taloudellinen vararikko. Vaikka terrorismi toimintatapana usein yhdistetään islamistisiin liikkeisiin, sitä sovelsivat ja kehittivät erityisesti 1900-luvun kommunistiset hallinnot. Neuvostoliiton ja Kiinan toteuttamalla terrorilla oli kyseisten valtioiden kannalta äärettömän suuri merkitys, sillä ilman punaterroria kyseiset yhteiskunnat olisivat hajonneet hyvin nopeasti perustamisensa jälkeen. Tämän vuoksi kyseiset valtiot myös kehittivät poliittisen terrorismin huippuunsa. 

Kommunistihallintojen suosimilla sattumanvaraisella puhdistuksilla pyrittiin ensisijaisesti tuhoamaan ihmisten luottamus lakia ja oikeutta kohtaan. Kun ihmiset eivät voineet enää luottaa lakiin, he eivät voineet myöskään arvostella järjestelmää lain antamissa puitteissa. Mielivaltaiset ja sattumanvaraiset lynkkaamiset tekivät myös ”kansanpetturuuden” kaltaisista rikoksista määritelmällisesti niin epäselviä, että käytännössä kuka tahansa saattoi syyllistyä huomaamattaan valtiovastaiseen toimintaan. Kun ihmiset kokevat kyseistä mielivaltaa säännöllisesti, he pyrkivät alitajuisesti välttelemään mitä tahansa toimintaa, joka saattaa asettaa heidät tai heidän läheisensä vaaraan. Mitä julmempaa ja häikäilemättömämpää poliittisen järjestelmän suorittama terrori on, sitä enemmän syntyy myös ihmisten mieltä raaistavaa katkeruutta ja kostonhimoa. Kyseinen kehitys normalisoi ajan saatossa aiemmin tabuina pidetyt asiat, kuten kuoleman, mikä tekee myöhemmistä terroriteoista aiempaa hyväksyttävämpiä.

Jokainen brutaali hallinto on ymmärtänyt kumulatiivisen raivon potentiaalin, jonka vuoksi sille on pyritty antamaan julkisen vallan näkökulmasta sopivia purkautumiskanavia. Jatkuvassa epävarmuudessa elävälle ihmiselle julkisen hallinnon väitteet esimerkiksi kansanvihollisten suorittamasta ”sabotaasista” on helposti sisäistettävissä. Raivoisat mielenilmaisut edellä mainittuja ”sabotöörejä” vastaan antavat alistetuille ihmisille pienen vapauttavan hetken pahimman kollektiivisen raivon purkamiseen. Katkeruudesta ja väkivalloin tukahdutetusta identiteetistä johtuva aggressio on myös helppo purkaa kanssaihmisiin, jotka pyrkivät toimimaan konformistisia käytäntöjä vastaan. Ihmismieli hyväksyy suhteellisen helposti huonon kohtelun, kunhan kohtelu on kaikille yhtä huonoa. Vaarallisiin ja fyysisesti raskaisiin töihin sekä surkeaan elintasoon alistetut ihmiset on helppo saada hyökkäämään yksittäisiä järjestelmää kritisoivia vastarannankiiskejä vastaan, jotka näyttävät kollektiivin silmissä vain välttelevän omia velvollisuuksiaan. Yhdessä jaettu kokemus terrorista voi siten synnyttää sen kaltaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, mitä länsimaiden asukkaat eivät pääse ikinä kokemaan. Tätä yliampuvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta romantisoivat myös ne lukuisat lännessä asuneet vasemmistolaiset, jotka eivät koskaan joutuneet itse elämään kyseisissä diktatuureissa.

Yksi laajalle levinneen poliittisen terrorin paradoksaalisista ominaisuuksista on se, että terrorin suurimmista uhreista löytyy myös sen fanaattisimmat kannattajat. Kaltoinkohtelua kokeneet ihmiset siirtyvät mielellään itse vallankäyttäjäksi, mikäli hallinto antaa tähän mahdollisuuden. Mahdollisuus siihen, että oman sorrettun ihmisryhmän alapuolelle syntyy vielä alhaisempi paaria, pitää myös huolta valtion sosiaalisesti koheesiosta. Mikäli hallinnon fanaattisesta tukemisesta voi seurata pienimuotoinen sosiaalinen nousu ja sen vastustamisesta täydelliseksi hylkiöksi ajautuminen, valinta on epätoivoisen ihmisen näkökulmasta sangen helppo. Tämä epätoivo on historian aikana ajanut miljoonat nuoret miehet kuolemaan sen kaltaisen hallinnon puolesta, joka ei ole tarjonnut heille ja heidän lähimmäisilleen käytännössä mitään muuta kuin kärsimystä ja kipua. Vuosikymmeniä kestänyt terrori ja mielivalta synnyttävät uudenlaisen mielentilan, joka ei enää ole sidottu todelliseen maailmaan. Tähän kollektiiviseen mielentilaan pyrkii toimillaan myös ISIS.

Terrorin synnyttämä epätoivo, pelko ja indoktrinaatio selittävät hyvin sen, miten ISIS on pysynyt pystyssä viimeiset vuodet, vaikka järjestö käy tällä hetkellä sotaa käytännössä kaikkia sen naapurimaita vastaan. Järjestön valta on myös huomattavasti suurempi mitä sen aktiivisotilaiden lukumäärä, sillä ilman näköalattomuuden synnyttämää fanaattista kannatusta se ei kykenisi mitenkään valvomaan niitä 10 miljoonaa ihmistä, jotka asuvat edelleen järjestön hallitsemilla alueilla.

Länsimaalaisen ihmisen voi olla hyvin vaikea ymmärtää kyseisen järjestön nauttimaa kannatusta, sillä se ei perustu materiaaliseen yltäkylläisyyteen tai hedonismiin. Kaipuu pyhään sotaan ei johdu mielenterveyteen liittyvästä yksilötason poikkeamasta, vaan huomattavasti laajemmasta epätoivon, juurettomuuden, fanaattisuuden ja seikkailunhalun sekoituksesta, jonka tosiasiallinen tarkoitus on kumota musliminuorukaisten näkökulmasta luonnoton länsimainen järjestelmä jumalallisella valtiolla, joka nostaisi heidät itsensä paariasta herroiksi. 

Terrorismin kukistaminen onnistuu ainoastaan tuhoamalla sitä harjoittavat ihmiset ja sitä edesauttavat hallinnot. Terrorismia ei voi kukistaa lahjomalla, halaamalla ja solidaarisuudella. 

– Tuukka Kuru

 

 

Jakoa

Kommentit

Tietoa julkaisijasta

Tuukka Kuru

Olen v.1990 syntynyt nettiaktiivi, joka on käynyt
useaan otteeseen pyörähtämässä myös erilaisissa
puoluehankkeissa. Luonnehtisin itseäni
oikeistolaiseksi minimivaltion kannattajaksi, jonka
sydämestä löytyy paikka myös perinteille ja
isänmaallisuudelle.