Täällä monikulttuurisessa Espoossa perussuomalaisten usein esille nostama asia on vieraiden äidinkielten opetus kouluissamme – veronmaksajien kustantamana tietenkin. Sitä tapahtuu nykyään yli 40 eri äidinkielellä. Kustannukset eivät ole kovin suuret – noin 1,6 miljoonaa vuodessa. Lisäksi kokoomuksessa naureskeltiin, että tämähän on suorastaan kannattavaa toimintaa Espoolle, koska valtio maksaa valtaosan. Mutta veronmaksajien rahojahan nämä ovat kaikki tyynni. Lisäksi oman äidinkielen opetus vahvistaa vieraiden kulttuurien vaikutusta Suomessa ja segregoi ihmisryhmiä toisistaan. Toisaalta se, että vieraskieliset lapset saavat oman äidinkielen opetusta suomen ja yhteisten kielten opetuksen lisäksi, asettaa kantasuomalaiset eriarvoiseen asemaan, koska kantasuomalaiset saavat vähemmän kielten opetusta kuin vieraskieliset.
Laadin valtuustoaloitteen vieraiden äidinkielten opetuksen rajoittamisesta Espoon peruskouluissa ja jätin sen viime kesäkuun valtuuston kokouksessa. Uutisoin tästä vasta nyt, koska on ollut niin paljon uutisoitavaa, ja toisaalta oli jo etukäteen arvattavissa, ettei valtuustoaloite kerää allekirjoituksia kuin omasta valtuustoryhmästämme. Se tosin oli yllätys, ettei pari valtuutettua omastakaan valtuustoryhmästämme allekirjoittanut aloitetta. Ainakin toinen valtuutetuistamme olisi halunnut aloitteeseen ehdottomampaa linjaa. Itse katson, että on hyvä pyrkiä perusteltuihin kompromisseihin, jotta olisi paremmat mahdollisuudet edetä tavoitteissamme. Muista puolueista aloitteen allekirjoitti ainoastaan opettajana toimiva kokoomuksen valtuutettu.
Ennen valtuustoaloitteeni laatimista olin esittänyt kaupungin luottamuselimissä, kuten opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnassa useampaan kertaan vieraiden äidinkielten opetuksen rajoittamista veronmaksajien kustannuksella. Näihin ehdotuksiini kuului aina punavihreiltä sama vasta-argumentti. Tutkimusten mukaan muiden kielten, kuten suomenkin, oppiminen edellyttää oman äidinkielen hyvää hallintaa. Olen vastannut tähän aina, että rajataan vieraiden äidinkielten opetus kouluissa sitten siihen, kunnes oppilas osaa riittävän hyvin suomea. Tähän ei koskaan kuulunut minkäänlaista vastavetoa punavihreältä puolelta. Mutta mitä sanovat valtuustoaloitteni vastauksen valmistelijat virkamiespuolelta tähän esitykseeni?
Toinen pääasiallisista perusteluista on tyrmäävän ristiriitainen. Se on omiaan heikentämään omaa luottamustani virkamiesjärkeen ja asioiden hallinnassa pysymiseen. Jopa viiden virkamiehen – jotka kaikki naisia – vastauksessa perustellaan vieraiden äidinkielten opetuksen tärkeyttä kouluissa sillä, että se ”vahvistaa oppilaiden kieli- ja kulttuuri-identiteetin rakentumista” ja ”heidän perheidensä kotoutumista”. Eri kielet ja kulttuurithan nimenomaan erottavat ihmisryhmiä toisistaan, joten miten tämä edistäisi kotoutumista? Taustalla on varmaan ajatus siitä, että kun maahanmuuttajien oman kulttuuri-identiteetin rakentumista tuetaan, he kokevat itsensä arvostetuiksi, juurettomuuden tunne lientyy ja he osallistuvat vastavuoroisesti innokkaammin yhteiskuntaamme. Näinhän asia ei todellisuudessa kuitenkaan mene, kun kyse on paljolti kulttuureista, joissa opetetaan nimenomaan eristäytymään vääräuskoisten kulttuureista ja rajoittamaan naisten oikeuksia. Oman äidinkielen opetus on vetovoimatekijä, jota ilman taloudellista ja muuta taakkaa aiheuttava tulomuutto todennäköisesti vähenisi. Toisaalta erityisosaajien olisi mahdollista järjestää oman äidinkielensä opetus lapsilleen omalla kustannuksellaan ja laadukkaammin. Kouluissa järjestettävä oman äidinkielen opetus on nimittäin usein heikkotasoista asiantuntija-artikkeleiden mukaan. Käsitystäni tästä on vahvistanut keskusteluni parin maahanmuuttajan kanssa.
Toisena, parempana perusteluna vastauksessa valtuustoaloitteeseeni mainitaan opetussuunnitelma, joka edellyttää vieraskielisten oman äidinkielen osaamisen saattamista korkealle tasolle: ”Opetussuunnitelman perusteiden mukaan sekä oman äidinkielen että suomen taitoja kehitetään kielitietoisesti ja niin, että oppilaan molemmat kielet kehittyvät korkealle tasolle”. Tämän mukaan vieraiden äidinkielten opettamisen rajoittaminen kouluissa ei siis olisi kunnallisesti päätettävissä.
Valtuustoaloitteeni vastauksessa on esitetty myös muita, kuin edellä mainitut pääperustelut. Eräs päättömältä kuulostava perustelu siinä kuuluu näin: ”Ei ole pedagogisesti mahdollista rajata oman äidinkielen oppimista suomen kielen taidon mukaan niin, että ainoastaan suomen rooli korostuisi.” Eli suomen kieltä ei Espoon virkamiesten mukaan ole mahdollista korostaa Suomessa, kun kyse on maahanmuuttajataustaisista asukkaista Suomessa.
Tästä syvästä nöyrtymisestä ympäri maailmaa Suomeen väkisin tunkevien maahanmuuttajien edessä on esimerkkinä myös S2-opetus (suomi toisena kielenä). Tämä on suomen opetusta vieraskielisille sillä aikaa, kun kantasuomalaisille opetetaan äidinkieltä. Espoon opetustoimestakin on suoraan kerrottu, että osa vieraskielisistä kikkailee valitsemalla paljon helpomman S2-opetuksen tavallisten äidinkielen tuntien sijaan saadakseen paremman arvosanan. Esitin viimeksi viime syksynä muille valtuustoryhmille ja virkamiehille, että maahanmuuttajataustaiset siirretään automaattisesti normaaleille äidinkielen tunneille, kun heidän suomen taitonsa on riittävällä tasolla. Nyt heitä ainoastaan ”rohkaistaan” siirtymään S2-opetuksesta normaaliin äidinkielen opetukseen, kun he osaavat jo hyvin suomea. Ilmeni, että S2-opetuksesta ei voi siirtää oppilaita väkisin normaaleille suomen tunneille, koska asiasta on säädetty valtakunnan tasolla. Toki tämä pitää vielä varmistaa, sillä kokemus on opettanut, ettei kaikkiin virkamiehiin ole luottaminen.
Tämä valtuustoaloitteeni ei edennyt valtuuston käsittelyyn, koska se ei kerännyt vaadittuja vähintään 14:n valtuutetun allekirjoitusta. Sain kuitenkin valtuustoaloitteeseeni vastauksen, kuten olisin saanut silloinkin, jos aloitteeni olisi kerännyt riittävästi allekirjoituksia. Jos aloite olisi tullut valtuuston käsittelyyn, olisi voinut pitää lisäksi valtuustoaloitteeseen liittyviä puheita ja esittää siihen liittyviä valtuustotoivomuksia.
Palatkaamme lopuksi vielä maahanmuuttajien oman äidinkielen- ja toisaalta S2-opetuksen haitallisiin vaikutuksiin etnisen segregoitumisen näkökulmasta. Molempien voi olettaa heikentävän vieraskielisten koulumenestystä, koska oman äidinkielen opetus on yleensä heikkolaatuista ja riittämätöntä, joten se on omiaan lisäämään vieraskielisten taakkaa ja vähentämään opiskelumotivaatiota. S2-opetus on myös todettu usein heikkolaatuiseksi, joten se on omiaan kasvattamaan kuilua kantasuomalaisten ja vieraskielisten koulumenestyksessä. Näistä oppimiseroista ollaan kovasti huolissaan kaikissa puolueissa, mutta vieraskielisten tilannetta pyritään muissa puolueissa kohentamaan aina positiivisen diskriminaation keinoin, maahanmuuttajataustaisia suosimalla. Tällainen on paitsi väärin kantasuomalaisia kohtaan, myös osaamista ja yhteiskuntaa rapauttavaa sekä karhunpalvelus lopulta myös maahanmuuttajille itselleen.
Kirjoittaja on PS:n Espoon valtuustoryhmän puheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas Uudellamaalla.
Mietin vain sitä, onko tähänkin vaatimukseen suomen kielen oppimisesta sitten jokin koira haudattuna. On varmasti totta, että kieli on kulttuurin ydin ja kun ihmiseltä kielletään oman äidinkielen käyttö, hänet riistetään juuriltaan. Mutta kulttuuri elää ja siirtyy myös esim. arvoissa, asenteissa, tavoissa ja ns kirjoittamattomissa säännöissä. Kyllä somalin haistaa ja tunnistaa, vaikka hän puhuisi virheetöntä suomea. Ja kun katsoo maallistuneenkin muslimin ja kantasuomalaisen perhe-elämää, on siinä usein piirteitä molempien kulttuureista. Toki suomen kielen oppimisen vaatimus helpottaa maahanmuuttajien sopeutumista maahamme sikäli, että se säästää pitkän pennin, kun jokaiselle Kela-käynnille ei tarvita tulkkia. Mutta helpottaako se vieraiden elementtien yhdistymistä omaan kulttuuriimme, jossa nämä muiden kulttuurien tavat ja normit hitaasti mutta vääjäämättömästi syrjäyttävät omaamme.
Ja toisaalta, jos maahantulijat ovat tilapäisen suojelun tarpeessa, paossa sotaa, joka kuitenkin joskus loppuu, mihin he tarvitsevat sujuvaa suomen kielen osaamista? Mogadishun basaarissa asiointikieli on somali. Suomen kielen opetukseen käytetyt rahat voisi käyttää järkevämmin, esim. luokkakokojen pienentämiseen ja nuorison syrjäytymisen ehkäisyyn.
Kielen ja kulttuurin säilymisen ohella olen tietysti huolissani myös geeniperimän säilymisestä. Onko niin, että vaikka pitäisimme kiinni siitä, että tulijat oppivat suomea hyvin ja he omaksuvat myös tapamme, muuttuu väestöpohja vääjäämättä maitokahvin väriseksi.
Nämähän ovat itsestäänselvyyksiä, mutta minkäs teet kun tämänkin on myrkyttänyt ”suvaitsevaisuus” ja ”kaikkien yhtenäinen ihmisarvo”, jotka ovat synonyymejä rasistiksi leimaamisen pelolle. Kyllä, tässäkin asiassa on valtakunnallisella tasolla rasistikortinheiluttelupelkoa. Että on vaikeaa: SUOMESSA PUHUTAAN SUOMEA, ja ellei sitä edes LAPSENA opi niin on opetuksessa/ympäristössä karmaisevaa valuvikaa. Nythän suorastaan kannustetaan olla oppimatta kieltämme, ja tulevaisuudessa kun ollaan Kela-tädin ja käräjätuomarin juttusilla niin ei hätää, veronmaksajat maksavat kalliin tulkin loputtomat palkkiot. Entä jos minä menisin lasteni kanssa Irakiin vaatimaan ilmaista elatusta, kieltäytyisin oppimasta kieltä, vaatisin lapsilleni suomenkielistä opetusta Irakilaisessa koulussa sekä vaatisin ilmaisia tulkkeja loppuelämäni? Vaatisin myös kunnioitusta ja erityiskohtelua joka tilanteessa, sekä kohtelisin Irakilaisia kuin paskaa. Miten hyvin sopetuisin Irakiin? Miten paljon minua suvaittaisiin?
Kohta on vaalit, Sanna ei enää minun rahoillani kreisibailaa.