Blogit

Vasemmistolaisen ja oikeistolaisen aivot ovat biologisesti erilaisia

Liberaalin länsimaisen demokratian ideaali on, että ihmiset keskustelevat vapaasti ja avoimesti erilaisista faktoista ja mielipiteistä, minkä perusteella he muodostavat perustellun näkemyksensä siitä, miten tulisi toimia. Tämä ideaali teoria painottaa vahvasti ihmisen älyä, keskustelua ja loogisen harkinnan merkitystä mielipiteiden muodostumisessa.

Perinteisesti on tiedetty, että ympäristöllä ja yksilön kokemuksilla on suuri merkitys siihen, millaiseksi hänen poliittiset mielipiteensä muodostuvat. Esimerkiksi perheyhteisö, ystäväpiiri, opiskelija-ajan sosiaalinen vaikutus ja sen sellaiset vaikuttavat vahvasti siihen, miten yksilö painottuu poliittisesti. Yleensä yksilö imee ympäristöstään tiettyjä poliittisia arvoja.

Nykyajan tiedemiehet uskovat, että asia on paljon monimutkaisempi. Tiedemiehet ovat alkaneet löytää kasvavissa määrin linkkejä ihmisten fysiologisista ominaisuuksista ja jopa perimän merkityksestä poliittisten mielipiteiden muodostumisessa. Se, mitä me ajattelemme poliittisista asioista, saattaa olla paljon vahvemmin ennaltamäärättyä ja  ominaisuuksien säätelemää kuin uskoimmekaan.

Tutkimuksista lukiessa on tärkeää huomata, että suurin osa aihetta koskevasta tutkimuksesta on tehty angloamerikkalaisessa kulttuuripiirissä, jossa poliittiset jaot ja käsitteet ovat hiukan erilaisia kuin meillä Suomessa. Termit ”vasemmisto” ja ”oikeisto” eivät tarkoita samaa amerikkalaisessa kirjallisuudessa tai mediassa kuin meillä. Angloamerikkalaiset termit ”vasemmisto” ja ”liberaali” voidaan mieltää suomalaisessa poliittisessa yhteydessä tarkoittamaan suurin piirtein samaa kuin arvoliberaali talousvasemmisto. Angloamerikan ”oikeisto” ja ”konservatiivi” tarkoittavat puolestaan arvokonservatiivisia markkinaliberaaleja. Tutkimuksia ei siis voida suoraan johtaa suomalaiseen tai eurooppalaiseen poliittiseen kulttuuriin, mutta ne osoittavat, että myös osa meidän mielipiteistämme ovat syvällä biologiassa.

 

Tutkimukset osoittavat geenien vaikuttavan politiikkaan

Kaksostutkimukset ovat osoittaneet monien poliittisten näkökantojen liittyvän geeneihin. (KUVA: Donnie Ray Jones, CC)

Tieteellisen ymmärryksen ja tutkimusmenetelmien kehittyessä yhä enemmän huomiota on keskitetty biologian vaikutukseen ihmisten poliittisessa käyttäytymisessä. Tieteellisessä maailmankuvassa ihminen on pohjimmiltaan eläin, jonka olemukseen vaikuttavat niin ympäristölliset kuin geneettisetkin asiat. Politiikka ei näyttäisi olevan tästä poikkeus.

Vuonna 1999 Virginiassa tehdyssä kaksostutkimuksessa tiedemiehet huomasivat, että poliittinen konservatismi voidaan liittää miehillä 64,5-prosenttisesti geeneihin. Naisilla puolestaan konservatismin periytymisen arvioitiin olevan noin 44,7%. Tutkimusta laatineiden tutkijoiden mukaan tämä on linjassa muiden persoonallisuuspiirteiden periytyvyyden kanssa.

Yhdysvaltain Nebraskan yliopiston tutkijat tutkivat vuonna 2009 kerättyä tietoa lähes 600 kaksosparia Minnesotan kaksosrekisteristä. Heidän tutkimuksensa mukaan on mahdotonta ennustaa periytyvyyttä yksittäisissä kysymyksissä, mutta on selvää, että laajemmat poliittisen spektrin näkökulmat ovat periytyviä.

”Teimme kaikenlaisia sankarillisia urotöitä päästäksemme irti geneettisistä vaikutuksista, mutta emme onnistuneet mitenkään poistamaan niitä,” tutkija Kevin Smith kommentoi tutkimusta.

”Kaksostutkimuksista saatu tieto on nykyään niin vahvaa, että jos ei usko poliittisten asenteiden ja käyttäytymisen olevan geneettisesti perinnöllistä, on se sama kuin ei uskoisi rintasyövän tai addiktioriskin olevan geneettisesti perinnöllistä.”

Myös tuoreempi tutkimus näyttäisi tukevan väitettä, että perimällä on merkitystä äänestyskäyttäytymiseen. Vuonna 2015 joukko King’s College Londonin tutkijoita kysyi Iso-Britannian Kaksostutkimuksen tietopankkeihin rekisteröidyiltä kaksospareilta politiikkaan liittyviä kysymyksiä, kuten aikovatko he äänestää, mitä puoluetta he aikovat äänestää ja millaisen henkilökohtaisen arvosanan he antaisivat puolueen puheenjohtajalle.

Tutkimuksen mukaan Tory-puolueen äänestäjien kohdalla noin 57% poliittisista preferensseistä olivat perinnöllisiä. Iso-Britannian Itsenäisyyspuolueen äänestäjien kohdalla perinnöllisyyden arvioitiin olevan noin 51%. Vihreiden ja Labourin kohdalla perinnöllisyys oli molemmilla noin 48%. Ainoastaan liberaalidemokraattien ja Skotlannin SNP:n kohdalla ei löydetty geneettistä linkkiä.

Yksi suurimmista aihetta koskevista kaksostutkimuksista tehtiin vuonna 2014. Tutkimuksessa tutkittiin 12 000 yhdessä kasvannutta identtistä ja ei-identtistä kaksosparia viidestä eri maasta. Tutkimuksen mukaan geenien merkitys poliittisten preferenssien muotoutumisessa on noin 40%, siinä missä ympäristö vaikuttaa noin 60% verran.

”Osa siitä, miten käsittelemme informaatiota, miten näemme maailman ja miten koemme erilaiset uhat on perinnöllistä. Nykymaailmassa nämä näkyvät myös vaikutuksena poliittisiin näkökulmiin,” tutkimusta johtanut geneetikko Peter Hatemi Sydneyn yliopistosta kertoo.

 

Tulevaisuuden poliittista käytöstä voi ennustaa jo lapsesta

Vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa Illinoisin yliopiston tutkijat kartoittivat vauvaiän aikaisen ympäristön ja käyttäytymisen yhteyttä täysi-ikäisten 18-vuotiaiden poliittiseen suuntautumiseen. Kuten arvata saattoi, tutkimus osoitti, että se, miten lapset kasvatettiin, vaikutti heidän poliittisiin näkemyksiinsä aikuisina. Tiukasti kasvatetuista lapsista tuli todennäköisemmin arvoiltaan konservatiivisia, löyhemmällä kurilla kasvatetuista taas arvoliberaaleja.

Pelkän kasvatuksen lisäksi myös vauvan temperamentti näytti indikoivan, kannattaako lapsi aikuisena ennemmin vasemmistolaista vai oikeistolaista politiikkaa. Tutkimuksen mukaan vasemmistolaisuuteen kallellaan olevat 18-vuotiaat olivat lapsina aktiivisempia ja levottomampia kuin oikeistolaiset. Sen sijaan oikeistolaiset olivat lapsina vähemmän tarkkaavaisia ja pelokkaampia kuin vasemmistolaiset. Näiden seikkojen välinen yhteys piti, vaikka älykkyyteen ja sosioekonomiseen asemaan liittyvät tekijät otettiin huomioon.

Psychological Science -lehti julkaisi Iso-Britanniassa vuonna 2018 tehdyn tutkimuksen, jossa pyrittiin selvittämään lapsuusajan temperamentin yhteyttä aikuisiän poliittisiin näkökulmiin. Tutkimuksessa analysoitiin yli 16 000 brittiläistä kahdesta erillisestä tutkimuksesta erilaisten varhaisten käytöshäiriöiden ja poliittisen suuntautumisen välisen yhteyden selvittämiseksi.

”Molempien tutkimuksien löydökset osoittavat, että lapsilla, joilla oli enemmän käytöshäiriöitä – kuten aggressioita, tappelemista ja varastamista – olivat aikuisina todennäköisemmin vasemmistolaisuuteen taipuvaisia ja vähemmän luottavaisia poliittiseen järjestelmään,” tutkimuksen laatinut Gary J. Lewis Lontoon yliopistosta kertoi.

Lewisin tutkimuksen mukaan poliittinen ja taloudellinen tyytymättömyys näyttäisivät olevan yhteydessä lapsuuden käytöshäiriöihin, vaikka huomioon otettaisiin muuttajat kuten vanhempien sosiaalinen asema sekä lapsuusajan älykkyys. Lewisin mielestä näyttäisi mahdolliselta, että lapsuusajan käytöshäiriöt heijastuvat myöhemmin itsehillinnän ja pidempiaikaisen suunnitelmallisuuden puutteeseen, mikä puolestaan voi johtaa taloudelliseen tai poliittiseen tyytymättömyyteen.

”Jokainen meistä miettii silloin tällöin, minkä vuoksi vastapuoli ajattelee kuin hän ajattelee. Nämä tulokset auttavat meitä ymmärtämään asiaa vähän paremmin.”

 

Oikeistolaisilla on suurempi mantelitumake

Neurotiedemies Ryota Kanai tutki ryhmänsä kanssa University College Londonissa, voisivatko poliittiset mielipiteet näkyä fyysisesti aivoissa. Tätä varten he magneettiresonanssikuvasivat noin 120 vapaaehtoisen opiskelijan aivoja. Tutkimus osoitti, että niillä opiskelijoilla, jotka identifioituvat vasemmistolaisiksi, on keskimäärin enemmän harmaata ainetta etumaisessa pihtipoimussa. Oikeistolaisiksi identifioituvilla taas on suurempi mantelitumake, etenkin sen oikeanpuolimmainen osa.

Etumainen pihtipoimu on yhdistetty neurotieteellisessä kirjallisuudessa muun muassa kykyyn sietää epävarmuutta ja ristiriitaista informaatiota. Mantelitumake puolestaan liittyy tunteiden käsittelyyn, päätöksentekoon sekä muistiin. Yksi mantelitumakkeen, etenkin sen oikean puolen, tehtävistä on käsitellä monia negatiivisia tunnetiloja, kuten pelkoa, masennusta ja ahdistusta. Lisäksi suuremman oikeanpuoleinen mantelitumakkeen on huomattu olevan yhteydessä kykyyn palauttaa tietynlaisia muistoja mieleensä, kuten faktoja aikaisemmin koetuista tapahtumista.

Keskimääräistä suurempi etumainen pihtipoimu voi lisätä kykyä sietää arvollisia ja tiedollisia ristiriitoja sekä epävarmuutta, mikä puolestaan voi lisätä todennäköisyyttä hyväksyä vasemmistolaisemmat arvot. Puolestaan aktiivisempi mantelitumakkeen toiminta saattaa kieliä korkeammista emotionaalisista puolustusmekanismeista, kuten alttiudesta pelolle ja stressille. Tämä taas saattaa ajaa ihmistä kannattamaan oikeistolaisempia arvoja.

Tutkijoiden mukaan tätä metodia voitaisiin käyttää muidenkin poliittisten mielipiteiden ja aivojen yhteyksien tutkimiseen pelkän raa’an vasemmisto-oikeisto-jaottelun lisäksi. He kuitenkin varoittavat tekemästä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, sillä poliittiset mielipiteet – kuten lähes kaikki ihmisessä – on lukuisten eri muuttujien summa.

Mantelitumakkeen yhteys oikeistolaisiin mielipiteisiin on huomattu myös muissa kokeissa. Vuonna 2017 neurotiedemiehet tutkivat 24 koehenkilöä ja heidän aivojensa toimintaa erilaisissa tilanteissa. Ensin koehenkilöille esitettiin kokeeseen liittymättömiä kysymyksiä, minkä aikana heille annettiin sattumanvaraisesti pieniä sähköiskuja. Koehenkilöille kerrottiin, että sähköiskut tulevat olemaan samanlaisia kuin seuraavassa kokeessa.

Kokeen seuraavassa vaiheessa koehenkilöiden aivoja alettiin kuvata fMRI-skannauksella. Toisissa kokeissa koehenkilöille kerrottiin, että he tulevat saamaan sattumanvaraisesti sähköiskuja. Toisissa kokeissa taas, että vaaraa sähköiskuille ei ole. Todellisuudessa koehenkilöt eivät saaneet enää lainkaan sähköiskuja kokeen tässä vaiheessa.

Tutkijat huomasivat, että niiden koehenkilöiden, jotka olivat ilmoittaneet kannattavansa oikeistolaista talouspolitiikkaa tai konservatiivisia arvoja, oikeanpuoleinen mantelitumake aktivoitui uhan ollessa läsnä enemmän kuin niillä, jotka olivat identifioituneet enemmän vasemmistolaiseen politiikkaan. Oikeistolaisten akuutti vaaran tunne oli vahvempi kuin vasemmistolaisilla.

Oikeistolaisen aktiivisempi mantelitumake, etenkin sen oikea puoli, voi selittää varovaisemman suhtautumisen mahdollisiin ongelmiin.

Oikeistolaisilla on laajempi moraali

Sosiaalipsykologi ja eettisen johtamisen professori Jonathan Haidt New Yorkin yliopistolla julkaisi vuonna 2012 teoksensa The Righteous Mind, jossa hän esittää teoriansa poliittisen ja sosiaalisen moraalin perustoista. Haidtin mukaan ihmisten moraali voidaan jakaa ainakin kuuteen eri osaan: ”välittäminen”, ”reiluus”, ”lojaalius”, ”kunnioitus”, ”puhtaus” ja ”vapaus”. Haidtin mukaan arvoliberaalit ja konservatiivit painottavat näitä moraalin muotoja eri tavoin. Haidt teorisoi, että vasemmistolainen moraali perustuu kolmeen näistä kuudesta: välittämiseen, reiluuteen ja vapauteen. Sen sijaan konservatiivin moraali nojaa kaikkiin kuuteen.

Osana teoriansa kehittelyä Haidt myös testasi ihmisiä kokeellisesti. Hän kartoitti, miten itsensä vasemmistolaisiksi ja oikeistolaisiksi identifioituvat ihmiset vastaavat keskimäärin tiettyihin kysymyksiin. Lisäksi hän kokeili, miten vasemmistolaiset ja oikeistolaiset näkivät toisensa: omien vastaustensa lisäksi koehenkilöitä pyydettiin vastaamaan kysymyksiin kuin he ajattelisivat ”stereotyyppisen vasemmistolaisen” tai ”stereotyyppisen oikeistolaisen” vastaavan.

Vasemmistolaiset eivät pystyneet vastaamaan, kuten oikeistolaiset vastasivat, vaan heidän vastauksissaan välittyi kuva kylmästä, moraalittomasta ja vain voitontavoittelua haluavasta oikeistolaisesta. Sen sijaan oikeistolaiseksi itsensä mieltäneet vastaajat onnistuivat vastaamaan samalla tavalla, miten vasemmistolaiset oikeasti ajattelivat. Vasemmistolaisilta siis ikään kuin puuttui kokonaan joitain niistä moraalisista ulottuvuuksista, joita itsensä oikeistolaisksi mieltävillä oli.

”Suurimmat epätarkkuudet arvioissa olivat arvoliberaalien näkemyksissä konservatiivien välittämistä ja reiluutta koskevissa arvioissa. Tätä eroa lisäsi arvoliberaalien tapa yliarvioida heidän oman huolensa määrä,” Haidt kirjoittaa.

Haidt itse on ollut aina vasemmistolainen arvoliberaali, eikä hänen tutkimuksensa muuttanut hänen mielipiteitään. Sen sijaan Haidt kertoi, että tutkimuksen tekeminen auttoi häntä paremmin ymmärtämään, miten konservatiivit ajattelevat ja miksi he ajattelevat niin. Haidtin mukaan tällaisen ymmärryksen saavuttaminen on tärkeää, mikäli mielimme saada aikaiseksi hyödyllisempää demokraattista keskustelua.

Vasemmistolaiset empatisoivat abstraktimpia ryhmiä

Oikeistolaiset ja vasemmistolaiset näyttäisivät olevan ainakin keskimäärin yhtä moraalisia. Tutkijat Michele Margolis Pennsylvanian yliopistolta ja tutkija Michael Sances Mephiksen yliopistolta tutkivat sitä, miten Republikaanien ja Demokraattien äänestäjät käyttävät vapaaehtoisesti rahojaan. Tutkimuksen mukaan Republikaanien ja Demokraattien kannattajat käyttävät suurin piirtein yhtä paljon varoja vapaaehtoiseen hyväntekeväisyystoimintaan, kun erot sosioekonomisessa asemassa ja kuulumisessa uskonnollisiin yhteisöihin otetaan huomioon.

Ero vasemmistolaisen ja oikeistolaisen moraalin välillä näyttäisikin olevan siinä, mikä on moraalisten tuntemusten ja empatian ensisijainen kohde. Oikeistolainen moraali näyttäisi olevan enemmän sidottuna konkreettiseen lähipiiriin, siinä missä vasemmistolainen moraali liikkuu abstraktimmalla ja kaukaisemmalla tasolla.

Joukko Etelä-Kalifornian yliopiston psykologian laitoksen tutkijoita on selvittänyt asiaa myös kokeellisesti. Tutkijat esittivät koehenkilöille erilaisia kysymyksiä heidän suhtautumisestaan muun muassa sukulaisiin, ystävyyssuhteisiin, muihin kansalaisiin ja niin edelleen. Tutkimuksen perusteella vasemmistolaiset ja oikeistolaiset ovat keskimäärin yhtä hyväntahtoisia ja empaattisia, mutta heidän empatiansa kohteet ovat erilaiset.

”Vaikka yksilöt ympäri poliittista spektriä, etenkin arvoliberaalit, tuppaavat stereotypisoimaan konservatiivien olevan epäempaattisia, me väitämme, että arvoliberaalit ja konservatiivit eivät eroa toisistaan empatiakyvyn tai -halukkuuden kohdalla,” tutkijat kirjoittavat.

Tutkimuksessa koehenkilöille annettiin myös tehtäväksi jakaa ns. moraalipisteitä eri ryhmien välille. Osassa testeistä pisteitä sai jakaa vain tietyn määrän, osassa taas rajattomasti. Tutkijat huomasivat, että vaikka vasemmistolaiset ja oikeistolaiset suosivat eri ryhmiä, keskimäärin he jakavat näitä moraaliresursseja yhtä tasaisesti. Sekä oikeistolaiset että vasemmistolaiset olivat siis yhtä reiluja, vaikka heillä olikin erilaiset mieltymykset.

”Tutkimuksista olemme huomanneet, että oikeistolaiset näyttäisivät kohdistavan empatiansa perheeseen (verrattuna ystäviin), kansakuntaan (verrattuna maailmaan) ja ihmisiin (verrattuna ei-ihmisiin). Vasemmistolaisilla kuvio meni puolestaan päinvastaisesti, eli he suosivat suurempia joukkioita,” tutkimuksessa kerrotaan.

Tutkimukset voivat auttaa ymmärtämään toisiamme

Jos pystymme ymmärtämään, miten poliittiset mielipiteet muodostuvat ja miten ne vaikuttavat moraaliimme, empatiaamme ja käyttäytymiseemme, pystymme helpommin ymmärtämään omista eriäviä mielipiteitä. Lisäksi vaihtelevien, joskus sisäänkirjoitettujen moraalisten näkökulmien miettiminen voi avartaa sitä, miten itse viestimme omia mielipiteitämme rakentavalla tavalla.

Erojen ymmärtäminen saattaa myös tervehdyttää poliittista, varsin jakautunutta ympäristöä. Muut saattavat ajatella joistain asioista täysin eri tavalla kuin me, mutta olla silti empaattisesti täysin yhtä päteviä ja kykeneviä kuin me. He vain ajattelevat asioista eri tavalla kuin me.

Vielä tärkeämpää on, että nämä samat biologiset kahleet vaikuttavat meihin itseemme. Kun ymmärrämme omaa moraaliamme ja siihen vaikuttavia tekijöitä paremmin, pystymme myös ymmärtämään itseämme paremmin.

Shares

Tietoa julkaisijasta

Jiri Keronen

Kansalaisen verkkokauppa