Eilinen Iltalehden pääministerigallup herätti ansaittua huomiota tiedollaan, että perussuomalaisten tuore puheenjohtaja on alle 50-vuotiaiden keskuudessa suosituin pääministeriehdokas. Näyttää siltä, että nuoremmat sukupolet näkevät, että monikulttuurinen propaganda maahanmuuton autuudesta ei pidäkään paikansa. Vaikutuksensa on varmasti sillä, että nuorempien sukupolvien mediakulutus ei perustu pelkästään valtamedioihin, kuten Yleen ja Hesariin, vaan myös internetillä ja somella on merkittävä osa tiedonsaannista. Viimeksi mainituissa kanavissa ihmisten kokemuksia aidosta monikulttuurisuudesta on vaikeampi sensuroida.
Mutta tämä ei ollut se huomio, mistä halusin kirjoittaa. Kuten jo otsikossa paljastan, koko väestön keskuudesssa Jussi Halla-aho 13 prosenttiyksikön kannatuksellaan suositumpi kuin perinteisen valtiohoitajapuolueen SDP:n puheenjohtaja ja entinen valtiovarainministeri Antti Rinne.
Demareille on varmasti kova pala, että vaikka he viime vaaleissa ottivat pahasti takkiinsa ja tippuivat eduskunnan neljänneksi suurimmaksi puolueeksi, niin Rinteen johdolla demarien on ollut vaikea nousta uskottavaksi vaihtoehdoksi Sipilän ja Orpon kompuroivalle porvarihallitukselle. Historiansa aikana demarit on ollut toistuva pääministeripuolue ja demarit miehittivät yli 30 vuotta presidentinlinnaa Niinistön kaudelle saakka. Menneisyys näyttää hyvältä, tulevaisuus ei niinkään.
Henkilökohtaisesti Halla-ahon kannatus tietysti nostaa toivoa kansakunnan tulevaisuuden puolesta, mutta myös huvittaa. Halla-ahohan sai aikoinaan naurettavat tuomiot ”rasistisesta vihapuheesta”. Viralliset tuomionimikkeet olivat kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkominen.
Halla-ahon kirjoitteluhan oli aikoinaan syyttäjän tietoista trollaamista, eikä sellaisesta annettaisi sivistyneessä länsimaassa tuomiota. Lieneekin todistettu, että länsimainen sivistys ei yllä valtakunnansyyttäjän virastoon ja korkeimpaan oikeuteen.
Pääministerigallupin tulos osoittaa, että kansa ei näistä tuomioista välitä. Lähin vertailukohta Halla-ahon tuomioille lienee 1900-luvun taitteessa sortokausien aikana annetut tuomiot tsaarin vallan kyseenalaistamisesta. Niistäkin kansa osasi olla välittämättä.
Kyllä kansa tietää.
No, P.E. Svinhufvud karkotettiin Siperiaan, mutta palasi sieltä ja senaatin johtajana oli julistamassa Suomea itsenäiseksi ja nousi vielä myöhemmin tasavallan presidentiksi. Varsin sopivaa, että sata vuotta myöhemmin mielivaltaisen tuomion saanut Jussi Halla-aho on etulinjassa puolustassa Suomen itsenäisyyttä. Kenties tasavallan presidentti hänkin joskus?
Mahtanee kuitenkin demlalaisia lakimiehiä ja demarien entisiä DDR-symppaajia harmittaa, ettei heidän juonensa Halla-ahon tahraamiseksi ”vihapuhetuomiolla” onnistu. Sen sijaan saavat katsella, miten oma puolue demarit kuihtuu. Kreikassa, Hollannissa ja Ranskassa demarit ovat romahtaneet pienpuolueeksi. Ei näiden lukujen valossa yllättäisi, jos sama olisi edessä Suomen demareilla.
