Kysymys on jo jonkin aikaa mietityttänyt. Miten yhdestä uskonnosta, ideologiasta, on tullut sellainen, että mikä tahansa sen kritisointi nähdään automaattisesti rasistisena tai vihamielisenä? Miksi islamia ei muka saisi kritisoida ideologiana, uskontona?
Jostakin kumman syystä islamia kritisoivan oletetaan automaattisesti hyökkäävän jonkin etnisen ryhmän kimppuun, vaikka islam ei ole etninen uskonto. Se on monikansallinen uskonto, yksi niin sanotuista maailman uskonnoista. Muslimeita on kaikista etnisistä ryhmistä kaikilta mantereilta, aivan kuten kristittyjäkin. Ja kuitenkin, jos kritisoi islamia, se nähdään nimenomaan rasistisena tekona, vihapuheena. Miten niin?
Kun suhtaudun kriittisesti natsismiin, en suinkaan puhu mistään etnisestä väestöryhmästä. Kun kritisoin kristinuskoa, en kritisoi niitä etnisiä ryhmiä, jotka ovat kristittyjä. Jokainen ymmärtää tämän ilman mitään ongelmia. Kun kritisoin kommunismia, en puhu venäläisistä yhtään mitään. Tämän tajuavat kaikki. Mutta jostakin syystä kun kritisoin islamia, uskontoa, nousee hirvittävä älämölö ja huuto rasismista ja vihapuheesta? Millä perusteella?
En kritisoi indonesialaisia enkä malesialaisia, en arabeja enkä kosovolaisia, en bosniakkeja enkä uzbekkeja, en afrikkalaisia enkä yhtään eurooppalaista islamiin kääntynyttä. En puhu Suomen kantasuomalaisiksi jo aikoja sitten muuttuneista tataareista yhtään mitään. Kritisoin uskontoa itseään, ideologiaa. Ideologialla ei ole ihonväriä, eikä se ole henkilö. Sen kritisointi ei edes voi olla rasismia. Sen ei tarvitse olla vihapuhetta, jos kritiikki keskittyy itseensä ideologiaan, uskontoon.
Voin kritisoida kristinuskoa ja olenkin tehnyt niin, ja voin aivan yhtä hyvin kritisoida islamia, ja olen tehnyt niin. Mutta aivan samoin kritisoin buddhalaisuutta, hindulaisuutta, juutalaisuutta ja mitä tahansa uskontoa tai ideologiaa. Ne eivät ole etnisiä henkilöitä, vaan ideoita, ajatussuuntia, ajatusrakennelmia. Yhdelläkään niistä ei ole ihonväriä.
Yksikään uskonto ei voi suojautua etnisyyden muurin taakse, tai piiloutua ihonvärin suojiin. Kommunismia ei puolustella sanomalla, että sen kritisointi on rasismia kiinalaisia kohtaan. Natsien ideologiaa ei kukaan edes yrittäisi suojata sanomalla, ettei sitä voi arvostella koska se on rasismia saksalaisia kohtaan. Sillehän nauraisivat jo natsitkin. Mutta jostakin syystä islam-kritiikin kimppuun käydään aina sanomalla, että se on rasismia.
Islamin arvostelu pyritään estämään sanomalla, että se on vihapuhetta. Se on yllytystä kansanryhmää vastaan. Entä kristinuskon arvostelu ja kritisointi? Sehän on samoilla perusteilla myös vihapuhetta ja yllytystä kansanryhmää vastaan. Puhumattakaan siitä, jos kritisoi juutalaista uskontoa. Se vasta vihapuhetta onkin. Vai onko?
Kuka määrittelee mistä saa puhua, mikä on sovelias aihe ja mitä tarkoitetaan vihapuheella? Kuka sanoo ja millä oikeudella, ettei islamista saa puhua kriittisesti, ettei sen uskonopin kappaleita saa avata ja käydä läpi kriittisesti tarkastellen? Missä on määritelty, mikä uskonto on kaiken arvostelun ulkopuolella ja mikä ei? Kuka sen määrittelee?
Vielä kerran: islam ei ole väestöryhmä, vaan uskonto. Se on ideologia, ei henkilö. Islaminuskoisia löytyy kaikista maailman etnisistä ryhmistä ja kansoista, kaikilta kielialueilta. Se ei ole rotu, eikä persoona. Islam ei ole arabi.
Arabeissa on miljoonia kristittyjä. On manikealaisia arabeja. On ateistiarabeja. On kommunistiarabeja. Arabit eivät ole sama asia kuin islam. Kun arvostelee islamia, ei arvostele arabeja. Maailman muslimeista valtaosa ei ole arabeja. Pakistanilaiset muslimit eivät ole arabeja. Mene sanomaan turkkilaiselle, että olet arabi koska olet muslimi. Turkkilainen voi aika äkkiä pyyhkäistä neniin. Malesialaisia ja indonesialaisia on enemmän kuin arabeja.
Itse asiassa, on erittäin rasistista väittää, että kaikki arabit ovat muslimeja tai että islamin kritisointi on rasismia arabeja vastaan. Se on todellista rasismia. Uskonnon naittaminen etniseen ryhmään niin tiukasti, että uskonnon arvostelemista sanotaan rasismiksi, on äärimmäistä rasismia jo itsessään. Se kertoo puhujan omasta, hyvin syvästä rasismista, jossa ideologialle annetaan todellisuuden vastainen rotumääre, joka uskonnosta puuttuu täysin.
Islamissa ei sanota, että tämä on sitten vain arabien juttu tämä, päinvastoin. Miten siis kukaan voi antaa tuolle uskonnolle rotumääritelmän ja suojata sitä kritiikiltä rodullisin perustein? Jos väittää islam-kritiikkiä rasismiksi, uskoo itse että tuo uskonto on rodullinen ominaisuus, osa etnisyyttä, ja se on todellakin putipuhdasta rasismia jo itsessään.
Ja jos joku ei siellä nyt ymmärtänyt, niin tämän tekstin varsinainen pointtihan on siinä miten meidän sananvapauttamme pyritään koko ajan rajoittamaan erilaisin keinoin. Islam on vain esimerkkinä tästä sananvapauden rajoittamisesta, jossa kaikki kriittisyys pyritään epäämään ja asettamaan epäilyksen alaiseksi. Nato-kriittisiä väitetään Venäjä-trolleiksi, itsenäisyyden kannattajia leimataan natseiksi, EU-kriitikoita leimataan ties miksi, Facebookissa sanomisen vapauden rajoittaminen ilmiantojen perusteella on jo arkipäivää jne.
Olemme erittäin vaarallisella tiellä kohti jotakin sellaista, jota sananvapauden innokkaimmat rajoittajat väittävät kaikkialla vastustavansa. Miettikää vielä tätä Noam Chomskyn ajatusta oikein huolella ja miettikää mitä ajattelette sanomisen vapaudesta ja sen rajoittamisesta. Se koskee myös teitä itseänne, jossakin vaiheessa.
Kirjoitus on uudelleenjulkaistu Sande Parkkosen luvalla
