Nimimerkki “Savon satakieli” kirjoittaa mieltä osoittavista ministereistä Lue.fi -kirjakaupan blogisivustolla.
Pääministeri Rinne taitaa olla parhaillaan Pride-kulkueessa. Taannoin sisäministerinä toiminut Timo Soini marssi abortinvastaisessa tapahtumassa vieläpä virkamatkansa aikana. Juha Sipilä pääministerin tehtävää hoitaessaan tarjosi perheensä taloa pakolaisten asunnoksi 2015 kriisin aikana. Useat ministerit rynnivät joukoittain Peli poikki!- mielenosoitukseen syksyllä 2016 vastustamaan väkivaltaa yhteiskunnassa.
Kukin yksityinen kansalainen marssikoon missä tahansa joko puolesta tahi vastaan ja tarjotkoon kämppäänsä kenelle ikinä keksivät, mutta eivät ministerit.
Ministerin tehtävään määrätään vaalien jälkeen perustuslain säätämässä järjestyksessä. Hän saa palkkiota eikä palkkaa. Vaikka puhutaankin viranhoidosta, menettely on eri kuin virkamiehillä, jotka hakevat avoimeen tehtävään ja jotka siihen tulevat valituiksi tai sitten eivät.
Ministeriys on aina instituutio ja kulloisenkin ministerin tulee tehtävää hoitaessaan ymmärtää, että hän toimii valtion edustajana ja kansan nimissä, eikä yksityishenkilöinä. Kansa ei ole valinnut ministereitä osoittamaan mieltään kaduilla ja toreilla, vaan hoitamaan maan yhteisiä asioita. Jos sitä ei ymmärrä, on syytä harkita, onko lähtökohtaisesti lainkaan oikea henkilö ottamaan vaativia tehtäviä vastaan. Yhteisten tehtävien hoidossa ministerit tekevät päätöksiä omien poliittisten arvojensa pohjalta, mutta tämä on eri asia ja demokratiaa.
Lisään ministerien joukkoon huippu-urheilijat, jotka edustavat maataan ja joiden harjoittelut, valmentajat, matkat ja leirit maksetaan yhteisistä varoista. Myöskään he eivät edusta itseään vaan maataan ja lajiaan, eikä heidänkään kuulu käyttää asemaansa omien henkilökohtaisten agendojen ajamiseen, kun edustustehtäväänsä suorittavat. Heille maksetaan urheilusuorituksesta eikä mistään muusta.
Uransa jälkeen he voivat tehdä, mitä lystäävät ja osallistua aivan mihin haluavat.Jos tähän tilanteeseen halutaan muutosta, on niin ministerien kuin huippu-urheilijoidenkin syytä hyvissä ajoin etukäteen ennen valintaansa tai tehtävän vastaanottoa ilmoittaa sitovasti, mihin muihin sivutoimiin aikovat ryhtyä edustustehtävän saadessaan ja sen tuoman julkisuuden varjolla.
Mielenilmaus tarkoittaa sitä, että ollaan tyytymättömiä vallitsevaan tilanteeseen ja halutaan muutosta. Mitä ja ketä vastaan ministerit osoittavat mieltään, koska he kumminkin itse ovat maan yli päättävä elin, vaikkapa hoitamaan yhteiskunnasta väkivallattomampaa? Itseään vastaan ilmeisesti?
Jatkuva mielenosoittaminen muutenkin imee siitä tehot. Ketään ei jaksa kiinnostaa kuka, mistä milloinkin mieltään osoittaa, jos ja kun sitä käytetään joka välissä koko ajan.
Siteeraan runoilija V. A. Koskenniemeä, joka on tiivistänyt aiheen seuraavasti:
”Mi huuto ja hurraa kaduilla kajaa, siel’ tyhmyys aasinvaljaissa ajaa.”
