SDP on mielenkiintoisessa tilanteessa. Se jäi kiinni rysän päältä. Postin työntekijöiden massiiviset työehtojen heikennykset, palkkojen laskeminen 30-40%, ylipäätään työsopimusten vaihtaminen heikompaan kesken sopimuskauden paljastuivat demarien hyväksymäksi operaatioksi.
https://www.ksml.fi/kotimaa/STTn-tietojen-mukaan-valtion-omistajaohjausosasto-antoi-aiemmin-syksyll%C3%A4-tukensa-Postin-pakettilajittelijoiden-siirrolle/1470417
Tilannetta on tietenkin selitelty, ei ole tiedetty, ei voi mitään, ihan tuli puskista, nyt ei saa polkea työntekijöiden oikeuksia, ei rikkureita ja kaikenlaisia satuja ja tarinoita on päästelty julkisuuteen ja toivottu, ettei kaakku räjähdä kasvoille. Muutenkin soppa on ollut demareille hieman hankala. PAU, eli työntekijäpuoli kuvitteli jo loppukesästä, ettei tällaista tule tapahtumaan, mutta toisin kävi. SDP:n tuella.
https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/omistajaohjausministeri-paatero-postilakosta-lajittelijoiden-siirto-on-realiteetti-lakko-jatkuu-palta-olisi-hyvaksynyt-sopimuksen/830580/
https://www.kaleva.fi/videot/ministeri-paatero-selitteli-jalleen-posti-puheitaan-vaisteli-toimittajan-kysymysta-suorassa-lahetyksessa/11466/
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ministeri-paatero-kiistaa-siunanneensa-postin-tyontekijoiden-tyoehtosopimuksen-siirron-vaisteli-toimittajan-kysymysta-suorassa-lahetyksessa-semmoista-kukaan-ei-ole-minulta-kysynyt/7632742
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/liitto-hammastyi-onko-ministeri-sirpa-paaterolle-kerrottu-vaaraa-tietoa-postin-tavoitteista/b29e4d25-ce00-455d-935a-6c5dce733164
SDP oli siis tässäkin ollut nujertamassa ay-liikettä ja sortamassa sitä väkeä, jota se on esittänyt edustavansa vuosikausia, vaikka todellisuudessa niin ei ole ollut enää pitkään aikaan. Muutos tapahtui jo 1980-luvun lopulla, kun presidentti Koivisto ja Paavo Lipponen päättivät, että puolue siirtyy oikealle. Muistan hyvin, kuinka eräs brittitoimittaja kommentoi 80-luvulla puolueen ohjelmaa. Toimittaja oli tullut seuraamaan Suomen vaaleja ja SDP:n ohjelma käännettiin englanniksi ja häneltä kysyttiin mitä mieltä mies ohjelmasta oli. Toimittajan vastaus kuitattiin hauskaksi vitsiksi, mutta se oli täyttä totta: ”- Ei se (SDP:n ohjelma) kovin kaukana oikealla ole Margaret Thatcherin ohjelmasta.”
Koiviston ja Lipposen johdolla SDP oli vapauttamassa pääomien liikettä, joka johti kummalliseen ilmiöön. Pankit ryhtyivät tyrkyttämään edullisia valuuttalainoja. Moni yrittäjä haksahti ansaan, samoin moni kodinostaja. Menihän taloudella hyvin ja oltiin matkalla kohti suurta onnelaa. Euroopan Unionia. Maa ”kansainvälistyi” ja ”avautui” synkän Kekkoslovakian jälkeen. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua.
SDP:n, EK:n, Kokoomuksen, Kepun ja muiden suunnitelmat olivat mennä metsään, kun Neuvostoliitto hajosi omaan mahdottomuuteensa kesken kaiken. Talouteen tuli notkahdus. Pahaksi onneksi oltiin välitilassa, jolloin valuuttalainojen korot alkoivat nousta, mikä pahensi tilannetta. Kun markka sitten devalvoitiin julkisista vakuutteluista huolimatta, katastrofi oli valmis. Perussyynä oli kuitenkin se, että SDP oli muiden kanssa päättänyt viedä Suomen Euroopan Unioniin jo 80-luvun lopulla.
Lipposen ja Niinistön johdolla sinne mentiinkin, perustuslain ja valtiosäännön, sekä rikoslain vastaisesti ”kansanäänestyksen” tulosta ”kunnioittaen”. Se olikin ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun ”kansanäänestys” sitoi poliitikkoja. Vasta vuonna 2011 joku huomasi valtionhallinnossa, että Suomi oli ollut Euroopan Unionissa 16 vuotta perustuslain vastaisesti, jolloin sinne lisättiin kaikessa hiljaisuudessa yksi lause, jonka uskottiin ja uskotaan korjaavan jurideiset ongelmat. ”Suomi on Euroopan Unionin jäsenvaltio”.
SDP on siis viimeiset 25 vuotta tehnyt maalle, kansakunnalle ja varsinkin niille suomalaisille duunareille vahingollista politiikkaa. Vielä viimevaaleissa sen onnistui esiintyä muka-vaihtoehtona kaikkien aikojen epäsuosituimmalle hallitukselle, mutta nyt – hupsista – naamari putosi kesken leikin. Postin alasajo ei sujunutkaan ongelmitta. Paljastuikin, että SDP onkin nimenomaan ay-liikettä vastaan ja pyrkii tuhoamaan suomalaisen työsopimusjärjestelmän.
Vasemmistoliitto tai mikä-sen-nimi-nyt-onkaan on tietenkin taas mukana näissäkin talkoissa kuuliaisena apurina, aivan kuten 90-luvulla pullantuoksuisen Suvi-Anne Siimeksen johdolla ja myöhemminkin. Ja kuinka ollakaan, Siimes on Postin hallituksessa rusikoimassa työläisiä ja liittoa kunnon lahtari-meiningillä. Mielenkiintoinen urakehitys vasemmistolaisena joskus esiintyneeltä puoluepampulta, mutta täysin linjassa suomalaisessa politiikassa, jossa leikitään erilaista vaikka ollaankin verhon takana ihan samaa pataa.
https://www.posti.com/hallinnointi/hallinnointi/hallitus-ja-sen-valiokunnat/
En ihmettelisi lainkaan, jos SDP:n äänisaalis vajoaisi alle kymmenen prosentin seuraavissa vaaleissa, tai jopa sinne viiden prosentin tuntumaan. Postin skandaali voi hyvinkin tuhota koko puolueen ja siirtää sen historian romukoppaan. Niin historiassa on käynyt sellaisille poliittisille ryhmille, jotka ovat menettäneet uskottavuutensa ja sielunsa, kuten demarit Suomessa. Hehän ovat olleet eurohenkisin, EU-henkisin, NATO-ystävällinen, ulkolaisia isäntiään palveleva porukka, joka Jutta Urpilaisen suulla ilmoitti jo vuosia sitten: SDP ei tarvitse suomalaisia duunareita.
Miksi niin moni entinen demari sitten äänestää ”äärioikeistolaisia” Perussuomalaisia? Ihan vain siksi, että siellä edes joku puhuu suomalaisten puolustamisesta, suomalaisten edusta. Ehkä sekin on vain poliittista teatteria, pelkkää retoriikkaa, mutta joku sentään sanoo jotakin tuollaista ääneen. Demarithan eivät ole sanoneet mitään tuollaista vuosikymmeniin. Päinvastoin. Hiljattain puheenjohtaja Rinne hehkutti kuinka Suomen tulee olla amerikkalaisten palvelija ja Paavo Lipponen kertoi jo 90-luvulla kansan äänestävän väärin, kun se ei tottele häntä.
Globalistisen eliitin asiaa ajava SDP voi vain katsoa peiliin ja ihmetellä miten se putosi tikkailta. Se oli ihan sen omaa aikaansaannosta. Huijari jää kiinni ennemmin tai myöhemmin, ja nyt oli SDP:n vuoro. Keskustahan on jo narahtanut aikaisemmin ja Kokoomuksen vuoro lähestyy. Kun kotimarkkinoilla toimivat yrittäjät tajuavat Kokoomuksen ajavan vain ylikansallisen pääoman ja ylikansallisten yritysten etuja heidän tuhokseen, Kokoomuksenkin ”talousosaajan”-naamari putoaa sekin. Kokoomuksen talousosaaminenhan sai aikaan valtion velan kaksinkertaistumisen samaan aikaan kun kotimarkkinayritysten asiakkailta vietiin puoli miljardia kulutuskapasiteettia ja kansan palveluita vähennettiin miljardeilla euroilla. Minne nuo yli 50 miljardia euroa katosivat? Joku kokoomuslainen ehkä tietää sen.
Miksi näin sitten on? Koska SDP, Kokoomus ja Keskusta ovat yksi ja sama puolue, sen ns. valtapuolueen eri siipiä. Ei Juha Sipilän hallituksen politiikka ollut sen enempää oikealla kuin Paavo Lipposenkaan. Sipilä oli vain liian ahne henkilökohtaisesti junaillessaan lapsilleen kymmeniä miljoonia. Itse politiikkahan oli aivan samanlaista kuin SDP:llä. Se on nähty nyt vaalien jälkeen. Kokoomus leikkii nyt vuorollaan oppositiota ja syyttää hallitusta tekemistään päätöksistä, aivan kuten tähän leikkiin on aina kuulunut.
Olennaista on kuitenkin se, että SDP, Kokoomus ja Keskusta tekevät aina samaa politiikkaa, hieman erilaisin puheenparsin. Tämän demarien naamarin putoaminen on paljastanut täysin kiistatta.
Kirjoitus on uudelleenjulkaistu Sande Parkkosen luvalla
Kun demareitten naamari putosi
