Me suomalaiset olemme tottuneet joulukuun kuudentena kuuntelemaan puheita ja juhlimaan itsenäistä valtiotamme Suomea kunnioittaen sotiemme veteraaneja, jotka taistelivat talvi- ja jatkosodassa Neuvostoliittoa vastaan – puolustaen jo reilut parikymmentä vuotta aiemmin saavutettua itsenäisyyttämme.
Sota jonka päätyttyä Suomi julistettiin itsenäiseksi, sai alkunsa sosiaalidemokraattien Venäjällä aloittamasta kommunistisesta punakapinasta. Suomalainen kansakunta oli jakautunut kahtia, molempien muodostaessa oman aseistetun valtakeskuksensa – suojeluskunnat ja punakaartit. Punaisten puolella sotatoimiin osallistui vallankumouksellisia venäläisiä joukkoja ja valkoisten, siis hallituksen, puolella maahan kutsuttuja saksalaisia joukkoja. Suomi on itsenäinen, koska valkoiset voittivat.
Pitäisikö itsenäistä Suomea sodissa puolustaneiden miesten ja naisten olla ylpeitä jälkipolvistaan nyt, kun heidän oma kansansa on avannut ovet selälleen vieraille, joiden aikeet eivät ole kunnialliset? Kun he ovat valinneet johtajat, jotka antavat vastaanpanematta maamme ja uhraavat jälkipolvemme vieraille valloille? Kun heidän oma kansansa hylkää vapaaehtoisesti kulttuurinsa ja juurensa antaen – tai jopa toivoen – kansakunnan kuolevan sukupuuttoon, sallien vieraanvaraisuutta hyväkseen käyttävien muukalaisten tuhota, raiskata, ryöstää ja murhata?
”Eripuraisuus omissa riveissä iskee tuhoisammin kuin vihamiehen miekka” (Mannerheim, C. G. E.: Suomen marsalkan muistelmat). On kauheaa katsoa miten Suomen kansa jatkaa kahtia jakaantumistaan nopeaa tahtia. Jakaantuminen ei tapahdu valkoisiin ja punaisiin, ei oikeistoon ja vasemmistoon eikä köyhiin ja rikkaisiin. Samaan aikaan, kun huomiomme kiinnittyy muukalaisten tekemään väkivaltaan ja muihin rikoksiin, sekä maamme päämiesten ja -naisten heille suomiin vapauksiin ja omien kansalaisten vainoamiseen, samaan aikaan kansainväliset markkinavoimat murentavat itsenäistä päätösvaltaa taloudestamme.
Meidät on haastettu taisteluun suomalaisesta identiteetistä, arvoista ja kulttuuriperinnöstä, joita murentamalla suomalaiset yritetään nujertaa. Meiltä ollaan viemässä itsenäistä päätösvaltaa alistamalla valtiomme globaaliin velkavankeuteen. Kansamme vihollinen, kulttuurimarxismi ei ole poistunut maastamme sotien aikana, vaan soluttautunut yhteiskuntamme rakenteisiin kasvattamaan lapsiamme. Manipulaatio jota on kutsuttu sosiaalidemokratiaksi valjasti suomalaisen koululaitoksen ja median palvelemaan kommunismia, täyttäen oppikirjat valheilla. Väitetään, että tilanne olisi nykypäiviin mennessä muuttunut, mutta oikeasti vain manipulaation välineet ja pelotteet ovat lisääntyneet ja paisuneet.
Suomalaiset eivät halua saada lapsia joko mukavuudenhalun, epävarman tulevaisuuden tai ilmastokatastrofin vuoksi. Syntyvyys on laskenut ennätyksellisen alas samaan aikaan, kun maahamme valuu kehitysmaista väkeä jotka lisääntyvät Suomessa nopeasti jättäen pian suomalaiset vähemmistöksi omassa maassaan.
Itsenäisyyspäivinä pitävät kauniita korupuheita ihmiset, jotka ajavat häikäilemättömästi Suomea ja sen kansalaisia totaaliseen tuhoon. He ovat ihmisiä, joilla on valtaa tehdä se, koska Suomen kansa on heille vallan antanut.
Suomen itsenäisyyden vuosipäivänä 6.12.2020 muistan kunnioittaen itsenäisyyttämme puolustaneita sotiemme veteraaneja. Arvostan naisia ja miehiä, jotka toinen toistaan tukien ovat jälleenrakentaneet maatamme siitä huolta pitäen, tahtoen jättää tuleville sukupolville parhaan paikan elää ja kasvattaa siellä omia lapsiaan niin, että tulevillakin sukupolvilla olisi syy viettää arvokasta kansallista juhlapäivää joulukuun kuudentena päivänä.
Arvoisat kansallismieliset veljet ja sisaret. Katsokaa lapsianne ja heidän lapsiaan silmiin ja kertokaa heille, että he ansaitsevat olla turvassa omassa maassaan. Että olemme valmiit taisteluun veremme puolesta.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
