Turvallisuudesta puhutaan nykyään jatkuvasti: koronapandemia, suurvaltojen voimapolitiikka, kansojen kahtiajakautuminen, tietomurrot, terrorismi ja asehankinnat vain muutamana esimerkkinä. Viime viikkoina terveysturvallisuus sai otsikoissa rinnalleen sotilaalliseen turvallisuuteen liittyviä uutisia kun tilanne Venäjän ja Ukrainan välillä jännittyi äärimmilleen. Mutta mitä turvallisuudella ylipäätään tarkoitetaan? Entä onko Suomen turvallisuuspolitiikka luisunut liian idealistiseksi, ja jos on, voiko se jo vaarantaa kansallisen turvallisuutemme?
Olen kirjoittanut aiheesta kirjan, joka on nyt tilattavissa. Suosittelen sitä kaikille maamme turvallisuudesta kiinnostuneille. Tässä kirjan virallinen esittelyteksti:
Turvallisuuspolitiikka tuo sanana mieleen Naton, hävittäjähankinnat ja yleisen asevelvollisuuden. Se on kuitenkin paljon enemmän kuin poliittisia päätöksiä, prosesseja tai niihin liittyvää julkista keskustelua. Se on tapa hahmottaa paitsi valtioiden välisiä suhteita, myös ihmisten suhdetta yhteiskuntaan, ja tämä hahmottaminen voi tapahtua joko realismin tai idealismin lähtökohdista. Kirjassaan M.A. Meretvuo pureutuu valtioiden ja ihmisten välisten suhteiden taustalla vaikuttaviin vallan, turvallisuuden ja kansallisten intressien teemoihin. Vastapainona Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tällä hetkellä vallitsevalle liberalismille kirja esittelee klassisen realismin ydinajatuksia, realismin uudempia koulukuntia, geopolitiikan perusteita ja tarkastelee kymmenen vuoden takaista arabikevättä poliittisen filosofian välinein. Lisäksi se tutkii terrorismin ja kulttuurisodan kaltaisia aikamme ilmiöitä ja niihin liittyvää keskustelua poliittisen realismin näkökulmasta.
