Olen ollut hyvin syvällä sisällä politiikan maailmassa vuodesta 2007. Olen oppinut kokemuksen kautta paljon. Tuossa ajassa poliittinen ympäristö täytti minun elämäni niin, ettei siihen mahtunut paljon muuta. Opin tuntemaan ihmisiä, tarkoitan todella tuntemaan. Normaali poliitikko tahtoo päättämään, hän pyrkii valtaan. Ei sen takia että sinun elämäsi olisi parempaa. Hän voi olla vilpittömästi sitä mieltä, että koulutuksesta ei pidä leikata, ihmisten on voitava ikääntyä arvokkaasti, ilmastonmuutosta on hillittävä ja että maahanmuuttoa on rajoitettava tai lisättävä. Poliitikko lupaa ajaa asioitasi, jos äänestät häntä, et ketään muuta, koska hän on se, jonka on päästävä valtaan. Poliitikot eivät voi olla ystäviä keskenään, he kilpailevat samoista äänestäjistä ja voittajan on kukistettava kilpailijansa.
Siksi en luota normaaliin poliitikkoon. En uuteen enkä vanhaan. Mielestäni Heikki Luoto ei ole varsinaisesti poliitikko, hän on mukana politiikassa velvollisuudentunnosta, ei vallanhalusta.
Jussi Halla-aho kirjoitti eduskuntavaalipäivänä 2015: ”Vaalipäivänä haluan muistuttaa niitä pirkanmaalaisia äänestäjiä, jotka eivät ole vielä käyneet äänestämässä, Heikki Luodosta (Tampere). Heikki on maahanmuuttokriittisen liikkeen pioneereja ja veteraaneja.
Heikin poliittinen osallistuminen alkoi vuoden 2008 kunnallisvaaleista. Tampereen orastavissa nuivissa piireissä päätettiin, että jonkun täytyy nyt asettua ehdolle. Jos muistan oikein, isojen miesten delegaatio kävi ilmoittamassa Heikille, että sinä lähdet ehdokkaaksi tai saat turpaasi (ja lähdet ehdokkaaksi). Heikki valittiin valtuustoon noissa vaaleissa ja toistamiseen huikealla äänimäärällä vuonna 2012.
Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Heikki jäi harmillisesti muutaman sadan äänen päähän läpimenosta ja päätyi varakansanedustajaksi. Nyt, kun hän on edustanut varakansaa neljä vuotta, toivon pirkanmaalaisten tekevän itselleen ja Suomelle palveluksen ja toimittavan Heikin varsinaiseksi edustajaksi.
Heikki on koulukirjaesimerkki poliitikosta, jota ajaa pyyteetön yhteiskunnallinen velvollisuudentunto, nöyrästi mutta nöyristelemättä.”
Vuoden 2011 vaaleissa Heikki oli yksi 13:sta perussuomalaisten vuoden 2011 eduskuntavaalien ehdokkaasta, jotka allekirjoittivat Nuivan vaalimanifestin. Tuolloin Manifestin allekirjoittajista valittiin eduskuntaan Juho Eerola, Jussi Halla-aho, James Hirvisaari, Olli Immonen, Maria Lohela ja Vesa-Matti Saarakkala. Kaksi viimeistä loikkasi Sinisiin. Manifesti on yksityiskohtainen ohjelma maahanmuuttopolitiikan saattamiseksi kestävälle ja järkevälle pohjalle. Manifestin allekirjoittajat sitoutuvat valituksi tullessaan edistämään siinä määriteltyjä tavoitteita.
Myös vaaleissa 2015 Heikki jäi harmillisesti muutaman kymmenen äänen päähän läpimenosta. Molemmat aiemmissa vaaleissa täpärästi Heikin ohittaneet ovat loikanneet Sinisiin.
Olen tuntenut Heikin noin 12 vuotta. Hän on poliittisessa ympäristössä kuin Tuntemattoman sotilaan Lehto seisomassa kovennettua ilmahyökkäyksen aikana. Hän ei pakene eikä piiloudu.
Heikki on äärimmäisen rehellinen ja lahjomaton kaikessa mihin ryhtyy. Hän on jopa ärsyttävän tarkka ja harkitseva, nämä ominaisuudet ovat arvostettavia, mutta aiheuttavat joskus toiminnassa viivyttelyä. Heikki ei nauti valokeilassa loistamisesta ja hänestä saa helposti vakavan ja sisäänpäin kääntyneen kuvan. Mielikuva ei ole täsmälleen oikea, koska hän puhuu varsin innostavasti monipuolisten yhteiskunnallisten tietojen ja historiantuntemuksen pohjalta. Lisäksi hänellä on hauska eteläpohjalainen huumorintaju.
Mikä kaikkein tärkeintä, Heikki on yksi harvoista, jonka sanaan pystyn luottamaan sataprosenttisesti. Se on poliittisessa ympäristössä paljon se.
Kuvia vuosien varrelta.
