Täysimittainen maa- tai ydinsota Naton ja Venäjän välillä ei ole tällä hetkellä akuutti uhka. Lievempimuotoinen eskalaatio on kuitenkin mahdollinen. Jos Venäjä tulkitsee Naton ja EU:n hyökänneen sen rajojen sisäpuolelle näiden toimittaessa tehokkaita aseita spesifisti Venäjälle iskemiseksi, se saattaa tehdä yksittäisiä ohjusiskuja tai suuren mittaluokan sabotaaseja esimerkiksi Nato-maiden varuskuntiin.
Diktaattorin käsikirja, luku 1: Älä hyökkää Venäjälle.
Tarkoitan siis tällaista tilannetta: USA vie Ukrainaan superpommin ja kouluttaa kädestä pitäen miten se laukaistaan. Ukraina räjäyttää superpommilla Venäjän laivastotukikohdan. Jossakin vaiheessa voi tulla raja vastaan, ettei eskalaatiopuhe olekaan bluffia, vaan Venäjä tekee Nato-maiden maaperällä jotakin, mikä vaarantaa tavallisen kansalaisen fyysisen turvallisuuden.
Republikaanit ovat väläytelleet alueluovutuksia Venäjälle sodan lopettamiseksi. Olen samaa mieltä.
Krimille ei kannata mennä monestakaan syystä. Ensiksikin, sen asukkaista ainakin puolet on Venäjä-mielisiä venäläisiä. Toiseksikin, jos Krimillä soditaan ja kodit pommitetaan maan tasalle, varmasti on Ukrainaa vihaava kansa sen jälkeen.
Samaa logiikkaa voi tapauskohtaisesti soveltaa aivan itäisimmän Donbasin kaupunkeihin, joissa kodit ovat pystyssä ja ihmiset yrittävät elää normiarkea.
Sodan jatkaminen tavoitteena kaikkien miehitettyjen alueiden takaisinvaltaus on ylivoimainen taloudellinen rasite. Kyse ei ole pelkästään Ukrainan kunniasta vaan koko Euroopan rauhasta. Ukraina säilyttää itsenäisyytensä, vaikka se tulee menettämään alueita.
Länsimaat tulevat jatkamaan Ukrainan puolustuksen avustamista myös rauhan solmimisen jälkeen Venäjän tulevan uuden suurhyökkäyksen varalta. Ukrainaa ei jätetä yksin.
Olisiko kuitenkin aika myöntää, ettei Venäjän pakottaminen täyteen vetäytymiseen onnistu perinteisen sodankäynnin keinoin? Meillä ei ole vastassamme alueellinen suurvalta, vaan suurvalta. Neuvostoliitto tuli takaisin, ja se on keskittänyt intressinsä ja voimansa sinne minne mekin. Itä-Ukraina on linnoitettu.
Realismia olisi lähinnä pyrkimys manipuloida Venäjää sisältäpäin tekemään itse päätös vetäytymisestä nykyhallinnon lopulta kaatuessa. Heikko Venäjä on hyvä Venäjä. Kysyttäväksi jää, olemmeko valmiita pitkittämään jäätynyttä konfliktia niin kauan, että tällaiseen tulee tilaisuus. Venäjän talous ei ole romahtanut, eikä romahda. Ainakaan lähipäivinä.
Vai olisiko ensiarvoisen tärkeää padota Venäjän eteminen enää yhtään pidemmälle?
Aseavun antajalla on oikeus ilmaista näkemyksensä sodan päämäärästä. Länsimaiden ei tarvitse eikä pidä toimia Ukrainan sanelemilla ehdoilla. Totta kai he ovat iloisia, jos annamme kaikki aseemme ja rahamme heille. Annamme niitä kuitenkin kohtuudella sen mukaan, mitä haluamme ja pystymme saavuttamaan.
Ymmärrän tietysti, että jotkut uskovat Venäjän kyvyn käydä sotaa loppuvan ennen pitkää koska se joutuu ostamaan yhtään mitään Pohjois-Koreasta. Ukraina ei kuitenkaan ole pystynyt aikoihin etenemään pitkiä matkoja millään suunnalla, eivätkä Kurskissa saavutetut voitot olleet strategisesti merkittäviä vaan ainoastaan symbolisia. Suurhyökkäykseen Venäjän maaperälle länsi ei voi osallistua. Jos Ukrainan sallitaan iskeä Venäjälle läntisillä aseilla, kohteena tulee olla spesifisti vain sotilaalliset kohteet. Olen ylipäänsä skeptinen tällaisen strategian kannattavuudesta.
Liputan Ukrainan puolesta ja olen jatkossakin liputtava. Se ei kuitenkaan tarkoita varauksetonta tukea. Kaikkia aseitamme ei tule luovuttaa Ukrainaan vain, koska ukrainalaiset pahoittavat muuten mielensä. Ukraina-avun on oltava yhdenmukaista lännen intressien kanssa.
Pitää osata antaa ukrainalaisten itse päättää, josko haluavat luovuttaa alueita tai eivät. On turhanpäiväistä ja väärin, että jotkut muut alkavat suunnitella heidän puolestaan.
Venäjän talous on näennäisesti toimiva, mutta sitä pidetään yllä säästetyillä rahoilla. Ne kun loppuvat, paljastuu todellinen tila. Venäjän talouden veturi on nyt sotateollisuus, joka ei varsinaisesti tuota mitään, vaan kuluttaa. Maan budjetista on julkisten tietojen mukaan kolmannes sotabudjettia, mutta mitä ilmeisimmin piilotettua sotarahaa on paljon enemmän. Ajan kanssa Venäjän talous romahtaa. Esimerkkinä todellisuudesta on Gazpromin valtavat tappiot.
Venäjän sotateollisuus tuottaa joissain asioissa määrää, mutta ei missään laatua. Monet maat ovat hylänneet aseostot Venäjältä, kun on ilmennyt, että mitkään venäläiset ohjukset tai lentokoneet tai muutkaan aseteollisuuden tuotteet eivät toimi luvatulla tavalla, vaan toimivat huonosti. Tämä tarkoittaa valtavia tappioita aseteollisuudelle. Tosin juuri nyt tarvitsevat aseteollisuutensa tuotannon omiin tarpeisiinsa, mutta pitkäksi aikaa arvokkaampi asevienti on hyvin heikoilla.
Asevienti oli aiemmin varsin hyvä tulolähde. Venäjällä on jäljellä raaka-ainekauppa, ei oikein muuta. Kiinalaiset tulevat olemaan varsin määräävässä asemassa Venäjällä jatkossa ja Kiina tienaa hyvin myydessään Venäjän täyteen kiinalaista tuotetta. Venäjä pystyy itse tuottamaan aika vähän tarpeellisesta.
Venäjän tie on aika huonolla mallilla ja kun Kreml heikkenee, alkavat monet alueet vaatia itsenäisyyttä tai vahvaa autonomiaa. Haluavat päästä irti Kremlin orjuudesta.
Zelenskyi ja Nato ovat päättäneet taistella urhoollisesti viimeiseen ukrainalaiseen.
Marin ja Stubb ovat luvanneet suomalaisten taistelevan ukrainalaisten kanssa likaiseen loppuun asti. Menkää te nuoremmat hautaan.. minä oon liian vanha rypemään juoksuhaudan veressä ja mudassa
Juu, luovutetaan vain maata, siitä ryssät saa lisää höyryä kun tietävät tuon jälkeen että kaikki maat ovat kuin tarjottimella.
Kyllä Venäjälle on sodasta ollut niin paljon tappiota ja kärsimystä ettei nekään kovin kevyesti lähde uutta sotaa käymään. Suurvallat joutuvat suurvaltastatuksen ylläpitämisen vuoksi olemaan valmiita sotimiseen kun uhat kansalliselle olemassaololle ovat niiden mielestä selkeästi uhattuina. Husaavat kyllä muuallakin, mutta siellä voidaan myös hyväksyä tappio, kun hyödyt ei enää vastaisi uhrauksia. Ukrainassa sodan aloittaneena se ei voi hyväksyä tappiota ja laittaa peliin kaiken tarvittavan. Kieltämättä sillä logiikalla Suomi on laittanut nyt itsensä (laitettu) tilanteeseen, jossa Venäjällä on varmasti intressejä välittömän uhkan eliminoimiseksi, kunhan Ukrainan tilanteen saavat ratkaistua… Täällä ei varsinaisesti ole venäjänkielisiä alueita, joita Venäjä havittelisi itselleen tai suojelukseen, jotan sotilaskohteiden ja yleisen infran tuhoaminen heille riittänee, jos välitön uhka (heidän vinkkelistään) halutaan elimonoida…
Kremlissä ei piitata venäläisten kärsimyksistä, ei ole koskaan piitattu. Sodan jälkeen, mikäli Venäjä pysyy kasassa, alkaa Venäjä panostaa sotateollisuuteen ja kehitellä aseita sekä täyttää varastoja. Tavoite on silloin mahdin kasvattaminen ja muutamassa vuosikymmenessä, ellei nopeammin, Venäjän nälkä määräillä naapureita ja valloittaa alueita, joiden se katsoo kuuluvan itselleen. Historiallisia perusteluita löytyy joka tarkoitukseen.
Suomi ei ole uhka Venäjälle edes Nato-jäsenenä. Venäjän pohjoiset kasarmit Nato-maiden rajoilla ovat liki tyhjiä ja aseetkin on suurelta osin viety Ukrainaan, koska Venäjä ei pidä Natoa uhkana itselleen.
Venäjää kyllä riipii rajan pintaan syntyvät Nato-maat, koska se estää Venäjää tekemästä mielitouhuaan eli alistamasta naapurimaitaan etupiirikseen ja lypsettäväkseen. Valko-Venäjä on hyvä esimerkki siitä, mitä Venäjä haluaa naapureidensa olevan.
Venäjän imperialistinen luonne, joka on ollut vallitseva ajatus Kremlissä jo satoja vuosia, kasvaa voimakkaasti, mikäli se saa Ukrainasta palasia itselleen. Tappio, eli vetäytyminen Ukrainan mailta, rauhoittaisi joksikin aikaa ja ehkä saisi Venäjän sellaiseen murrokseen, että imperialistinen ajatus alkaisi kauhtua. Parhaiten se ajatus katoaisi, jos Venäjä hajoaisi, joka on täysin mahdollista.