Blogit

Avoin kirje Tasavallan Presidentille

Kuva Wikimedia Commons.

Herra Tasavallan Presidentti,

esititte 30.3.2019 Twitterissä toiveen ulkopoliittisesta keskustelusta eduskuntavaalien alla. Tämä on erittäin perusteltu toive, varsinkin kun oletetaan sen olevan vilpitön ilman päälle liimattua agendaa.

Olennaisinta olisi havaita, että Suomen geopoliittinen asema ei ole muuttunut yhtään, vain asiasta käytävä keskustelu on. Niillä, jotka menneinä vuosikymmeninä marssivat esimerkiksi EEC-sopimusta vastaan on ollut mahdollisuus kääntää takkinsa ja siirtyä edistämään eurofederalismia ja atlantistisia päämääriä. Kun siis osaa olla oikeaa mieltä, oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, mikään ei politiikassa ole mahdotonta.

Herra Tasavallan Presidentti,

Suomen nykyinen ulkopolitiikka perustuu hyvin pitkälle siihen, että geopoliittista ja historiallista keskustelua ei käydä, vaan enemmänkin kyse on mielikuvan luomisesta jostakin, jonka toivotaan olevan olemassa.

Koska kuvitellaan, että EU tai Nato on yhtenäinen, kuvitellaan samalla silloin, että  Suomi on ”vahva” osana jotakin yhtenäistä joukkoa. Suurvaltojen suhtautumista Suomeen määrittää kuitenkin Suomen oma toiminta ja se arvo, mikä Suomen voimalle karttaharjoituksissa annetaan.

Suomalaisten Venäjä-pelkoja ruokkimalla edistetään aivan muita päämääriä kuin Suomen turvallisuutta. Mitä Ruotsiin tulee, on oletettavaa, että kriisitilanteessa ja mahdollisessa konfliktissa Itämerellä se toteuttaisi vanhan unelmansa Ahvenanmaan nappaamisesta Suomelta.

Rikhard III totesi ” Ratsu, ratsu, valtakuntani hevosesta!”. On johdonmukaista olettaa Ruotsin toteavan ”Ahvenanmaa Suomesta”.

Eurofederalistiseen ja euroatlantistiseen narratiiviin tuntuu kuuluvan sitkeästi esitetty hokema, että EU-jäsenyys olisi jonkinlainen turvallisuuspoliittinen ratkaisu tai ”köyhän miehen NATO”.

Kauniita puheita viljellään myös EU:n yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, joskin käsite on lähinnä absurdi. Esimerkki löytyy vaikkapa paljon keskustelua herättäneestä Nord Stream 2-putkesta, josta käsitys on aivan erilainen Saksassa, Britanniassa, Tanskassa, Itävallassa tai Puolassa.

Helmikuussa taas Italia esti EU:n yhteisen Venezuela-kannanoton ja Nato-maa Turkki on joutunut ongelmiin F35-hävittäjähankkeessaan ostettuaan venäläisen ilmantorjuntajärjestelmän. Vaikuttaa enemmänkin riitaiselta kuin harmoniselta tilanteelta.

Edellä kuvattu narratiivi on tärkeä niille, jotka haluavat perusteluja  ”kansainväliselle yhteistyölle” eli EU:n muuttamiseksi sotilasliitoksi, jotta siitä tulisi Naton eurooppalainen pilari.

Samassa linjassa kulkee konsensuspuolueiden halu tukea myös EU:n taloudellista yhteisvastuuta (esim. Macronin halu saada euroalueen budjetti tai Euroopan valuuttarahasto). Moni Suomessa erityisesti kokoomuspiireissä kuvittelee, että euroyhteisvastuu lisää turvallisuuttamme.

Herra Tasavallan Presidentti,

olisi mielenkiintoista tietää ja saada myös näkemyksenne siitä,  millä perusteella muiden veloista tai pankkikriiseistä vastaaminen tekee asemastamme turvallisemman, vai tekeekö.

Herra Tasavallan Presidentti,

kuvasitte Münchenin turvallisuuskonferenssissa 2019 transatlanttisten suhteiden tilaa ja näitte niissä ”säröjä”, lisäksi vaaditte Euroopan Unionia puhumaan ”yhteisellä äänellä”.  Vaikuttaa siltä, että Te, Herra Tasavallan Presidentti, toivotte keskustelua, mutta toivottavasti kyse ei ole vain yhden formaatin keskustelusta?

Herra Tasavallan Presidentti,

onko ylimmän valtiojohdon mielestä sen arvoista, että erilaisten sopimusjärjestelyjen kautta Ranskan, Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa Suomesta tulee osa sellaisia konflikteja (esim. Ukraina, Syyria), joissa Suomella ei ole minkäänlaista kansallista etua kyseessä?

Björn Wahlroos paljasti tuoreessa Talouselämässä (Te 20.3.2019) julkaistussa haastattelussaan, mahdollisesti tarkoituksella omaan nallemaiseen velmuun tyyliinsä, että Suomen Nato-jäsenyydessä ei ole kysymys Suomen turvallisuudesta. ”Viroa ei voi puolustaa, ellei Suomi ole Nato-maa”, totesi Wahlroos.

Pitäisikö Suomen resursseja siis käyttää muiden maiden puolustamiseen toisin kuin esimerkiksi kylmän sodan aikana? Mitä Suomi saa siitä vastapalvelukseksi?

Viisaampaa olisi oppia historiasta. Huolimatta vaikeasta lähtötilanteesta, Neuvostoliitoon onnistuttiin luomaan kestävät kaupalliset suhteet, vaikka samaan aikaan Suomi hoiti myös esimerkillisesti länsisuhteitaan. Tämä olisi nimenomaan EU-liittovaltiota haikailevien kauhukuva, sillä se todistaisi, että Suomen ei tarvitse olla osana ulkomailta johdettua koordinaatiota ja todellinen ulkopoliittinen liikkumavaramme säilyisi.

Kylmää sotaa Lapissa –nimisessä kirjassa (Otava, 2018) käy ilmi, kuinka Neuvostoliiton ehdotus (1978) yhteisistä sotaharjoituksista ei saanut tukea valtiojohdolta.  Lisäksi koko ehdotuksen olemassaolo kiistettiin ministeri Taisto Tähkämaan suulla todeten, että sellainen ”ei olisi sopusoinnussa Suomen kansainvälisen aseman kanssa”.

Tätä on mielenkiintoista peilata nykytilanteeseen, jossa vieraiden valtioiden sotilaita harjoittelee jatkuvasti Suomessa ja vuonna 2017, Te, Herra Tasavallan Presidentti, ette lehtitietojen mukaan olleet tietoinen puolustusministeri Niinistön vuodelle 2020 suunnittelemasta noin 20.000 miehen kansainvälisestä suursotaharjoituksesta Suomeen.

Herra Tasavallan Presidentti,

miten kansalaisten tulisi tarkastella näitä silmiinpistäviä eroja ja tulisiko heidän vielä luottaa valtiojohtoon?

Suomen olisi viisainta pitäytyä sotilasliittojen ja länsiharjoitusten ulkopuolella ja keskittyä tiukasti oman kansallisen puolustuksensa kehittämiseen.

Ei ole tarpeen lähteä mukaan ”länsi-integraatioon”, vaan enemmänkin otettava oppia menneestä ja niistä ratkaisuista, jotka ovat olleet toimivia. Suomelle paras vaihtoehto on pysytellä Paasikiven-Kekkosen linjalla suurvaltain konfliktien ulkopuolella ja vaikuttaa omalla alueellaan osoittaen, että puolustaa sitä.

Onhan nimittäin selvää, ettei Suomen turvallisuus lännessä ketään kiinnosta, vaan enemmänkin teeman hyväksikäyttö puskurina muiden turvallisuuden takaamiseen.

Toivon keskustelun Suomen turvallisuudesta jatkuvan, Herra Tasavallan Presidentti.

 

Olli Kotro on ehdolla Euroopan parlamenttiin keväällä 2019 perussuomalaisten listalta. Hän on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja on työskennellyt pitkään perussuomalaisten palveluksessa Euroopan parlamentissa ja sitä ennen ulkoasiainministeriössä. Voit seurata Olli Kotroa Twitterissä ja Facebookissa.

Muokattu 2.4.2019 klo 15.55: Lisätty maininta Björn Wahlroosin haastattelusta Talouselämässä.

 

Tietoa julkaisijasta

Olli Kotro

Olli Kotro

Olli Kotro on ehdolla Euroopan parlamenttiin keväällä 2019 perussuomalaisten listalta. Hän on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja on työskennellyt pitkään perussuomalaisten palveluksessa Euroopan parlamentissa ja sitä ennen ulkoasiainministeriössä.

Voit seurata Olli Kotroa twitterissä ja Facebookissa.