Kuten kaikissa kriiseissä, on nykyisessäkin voittajia, useiden häviäjien lisäksi. Kun katsotaan EU:ssa vaikuttavien, pääosin eurofederalististen voimien tavoitteita, on yhteisvastuullinen velka ollut eräs keskeisempiä, erityisesti Ranskan tavoitteista. Se ei ole kuitenkaan edennyt, mutta korona tarjoaa tämän tavoitteen edistämiseen loistavan mahdollisuuden: Usean EU-jäsenmaan pääministerit ovat allekirjoittaneet vaatimuksen korona-joukkovelkakirjalainoista.
Virallinen Suomi ei tiettävästi ”koronabondeja” kannata, mutta se johtunee ainoastaan keskustan alhaisesta kannatuksesta. Onhan keskustalainen valtionvarainministeri Kulmuni tunnettu EU-liittovaltion kannattaja. Ylen eurofederalistinen agendatoimittaja Anna Karismo väänsi melkein itkua, kun eurobondit eivät edenneet. Turun yliopiston eurofederalisti-apostoli Louis Clerc selitti perin hupaisasti, että eurobondeja vastustetaan kulttuurisista syistä. ”Luikin” pieneen mieleen ei tullut, että entäs jos latinoiden ideat yhteisistä EU-lisäveloista ovat vain puhtaasti taloudellista mielettömyyttä?
Pitää myös muistaa, että korona ei ole talouskriisin syy, se on keinottelutalouden kuplan puhkeaminen, josta professori Patomäki ansiokkaasti kirjoitti. (Patomäen kirjoitus on todella lukemisen arvoinen!)
On ollut mielenkiintoista seurata pankkiiri- ja eurofederalistipuolue kokoomuksen sekä sen elinkeinopoliittisen jatkeen, EK:n, reaktioita tässä asiassa. Kokoomuksen kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo lausuikin ääneen suurimman pelon, ”EU:n yhtenäisyyden” menetyksen.
Vaikka EU ei oikeasti tietenkään ole yhtenäinen, on ”yhtenäisyys” tärkeä osa meille syötettyä narratiivia kaikkivoivasta EU:sta, joka suojelee meitä ja jota ilman emme tulisi toimeen. Tästä jutusta käy ilmi, miten solidaarinen Suomessa ”turvallisuuspoliittisena ratkaisuna” mainostettu EU tosiasiassa oli. EK:n paniikkireaktio oli lähes yhtä suoraviivainen, EK pelkää kovasti euron puolesta. EU-eliitin seuratessa voimattomina, aputoimenpiteisiin ovat ryhtyneet Kiina ja Venäjä sekä Kuuba
EK:n pahin pelko on, että EU-integraatio (eli EU-liittovaltiokehitys) hidastuisi ja rahaeliitin mahdollisuus pyörittää asioita kätevästi Brysselin vallanpitäjien kautta heikentyisi.
Sivuhuomiona todettakoon, että Saksan ja Ranskan suurlähetystöjen cocktail-tilaisuuksien vakiokalustoon kuuluva demariministeri Tytti Tuppurainen (SDP) julisti omaa EU-uskovaista hurmostaan oikein erillisellä artikkelilla valtioneuvoston virallisilla sivuilla.
Kuten aina, Tytin puheet olivat tuttua EU-liturgiaa ilman totuuden ja realismin häivää. Propaganda-apparaatti jauhaa samalla EU-taajuudella loppuun asti.
Paluu reaalipolitiikkaan on Suomen EU-eliitille ollut todella kova pala. Kokoomus on tehnyt kaikkensa sen eteen, että valtionyhtiöistä päästäisiin eroon, mm. Finnairista. Kokoomus oli aktiivisessa roolissa Paavo Lipposen II-hallituksen aikana, kun Finnairia kaupiteltiin pois. Financial Times otsikoi asiasta 12.6.1998 ”Non-core Finnair likely to be sold off”. Liikenneministerinä oli kokoomuksen Matti Aura ja työministerinä SDP:n Liisa Jaakonsaari. Sittemmin on osoittautunut, että Finnair on tärkeä strateginen työkalu esimerkiksi suorien ulkomailta tulevien evakuointikuljetusten järjestämisessä. Liisa ei pahemmin ole halunnut avata hallituksen sisällä käytyjä Finnair-keskusteluja.
Sekä kokoomuksen Stubb ja Katainen että Kempeleen taloa maahanmuuttajille tarjonnut kepulainen Juha Sipilä ovat olleet todellisia yhteisen omaisuutemme teurastajia. Jostain syystä kokoomuslaista uhoa ”markkinavoimat hoitakoot” ei enää kuulu. Valtiolta ollaan kärttämässä rahaa ja todellisia ratkaisuja tekevät kansallisvaltiot, eivät poutapäivien otsikoissa paistattelevat, Suomen EU-eliitin ja toimittajakunnan ihastelemat ”kansainväliset järjestöt”.
Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että suomenkielisiä systemaattisesti sortava Ahvenanmaan ruotsalaismielinen hallinto käyttää – EU-eliitin tavoin – kriisin tuomaa mahdollisuutta omien pimeiden tavoitteidensa edistämiseen. Tällä kertaa ahvenanmaalaisten röyhkeys oli niin härskiä, että jopa RKP:n ministeri Henriksson antoi ylimielisille saarelaisille näpeille. Tämä oli ilmeisesti kaunis kiitos siitä, että uusi itsehallintolaki tuo heille taas lisää rahaa suomalaisten veronmaksajien pussista.
Nykyinen tilanne on osoittanut, että suvereenit valtiot, jotka ovat hoitaneet asiansa eivät ole riippuvaisia muista, pärjäävät. Suomen huoltovarmuusjärjestelyille ja varautumiselle hihitellyt porukka on jostain syystä aivan hiljaa. Ei pidä unohtaa, että kokoomuslainen Katainen oli voimalla pienentämässä Suomen varmuusvarastoja. Mutta tiesitkö, että asuntoministeri Krista Kiuru (SDP) oli vuonna 2012 vaatimassa kokonaan väestönsuojien rakentamisesta luopumista?
On tosiasia, että euroalue on pahasti kriisiytymässä. EKP:n ainoa ratkaisu on painaa lisää rahaa ja syytää sitä markkinoille. Mutta kuinka kauan tätä voidaan jatkaa? Mielikuvitusrahaa, joka pumpataan markkinoille ja jolla täysin taloudellisesti epäyhtenäinen euroalue on tarkoitus pelastaa. Tätä ei usko kukaan. Professori Tuomas Maliselta kuulimmekin, jälleen kerran, järjen äänen.
Yhteenvetona voi todeta, että Suomen EU-uskovainen eliitti on hälytystilassa. Lapselliset unelmat ”Euroopan Yhdysvalloista” ja ”EU:n turvallisuuspoliittisesta ulottuvuudesta” ovat puhkeamassa kuin ilmapallot. Jäljelle ei jää kuin savuavat rauniot ja lisämaksut EU:n pohjattomaan kassaan. EVM-vastuu on pahimmillaan 12 mrd. euroa.
Tässäkö on nyt se ”luottamuspääoma”, jota on yritetty saavuttaa mielistelemällä komissiota edistämällä EU-liittovaltiokehitystä kaikin mahdollisin tavoin ja pyrkien sitomaan Suomi mahdollisimman paljon EU-yhteisvastuuseen. Kannattiko?
*
P.S Loppuun pieni täky. Nyt kannattaa seurata tarkkaan, miten Ryskyt, ulkopoliittisen instituutin ”asiantuntijat” ja muutkin eurofederalistit alkavat valmistaa Suomea tuleviin miljardiluokan eurotukipaketteihin muokaten mielialoja.
Kirjoittaja on Laura Huhtasaaren (PS) avustaja Euroopan parlamentissa ja artikkelin mielipiteet ovat kirjoittajan omia.
