Blogit

Suomen eduskuntapuolueet äänestäjineen EU-vaaleissa

Kuva Pulse of Europe / Flickr / CC BY-SA 4.0
Kokoomus

EU:ssa kaikki on fantastisesti. EU-verkostot tarjoavat runsaasti hillotolppia ja mahdollisuuden tuntea olevansa osa oikeaa suurvaltaa. Jyrkikin pääsi lihapatojen ääreen siksi, että tyri oman maansa asiat ja velkaannutti sen. Aurakin pääsi kaatamaan Jean-Claudelle konjakkia. EU-eliitin rinnalla saa kokea olevansa parempi kuin oman maan tyhmä ja köyhä rahvas.

Sinivihreät liberaalit haluavat antaa kaiken pois Suomesta. Rahat eurotukina ja rakennerahastoina muihin jäsenmaihin. Mitä itsenäisyydellä tekee? Kaikki päätösvalta isoille jäsenmaille tai päättäkööt komissaarit kokonaan Suomen asioista. Vielä kun saisi NATO:n samaan pottiin. Viime aikoina tosin kokoomuslainen liberaali on ollut ymmällään, kun oma isänmaa Yhdysvallat ja kiva Länsi-Eurooppa ovat olleet tukkanuottasilla keskenään.

Vanhan polven isänmaallisia kokoomuslaisia ja nuoren polven nuorisokonservatiiveja vähän mietityttää. Onko kaikki EU-byrokratia ja tulonsiirrot Suomesta muihin EU-jäsenmaihin sittenkään taloudellisesti järkevää toimintaa? Kaiken voi kuitenkin selittää itselleen parhain päin. Ovathan EU ja euro Suomen itsenäisyyden tae! Ja turvallisuuspoliittinen ratkaisu! EU-orjana Iivanakaan ei uhkaa Suomen itsenäisyyttä. Kokoomuslaista konservatiivia ei haittaa, vaikka kaikkien asiantuntija-arvioiden mukaan Suomi oli itsenäisempi strategisessa läheisyydessä Venäjään autonomian aikaan 1800-luvulla ja kylmän sodan aikanakuin nykyisen EU-liittovaltion osavaltiona.

Keskusta

Vastusti Suomen EU-jäsenyyttä, koska Suomen itsenäisyys ja maaseutuväestön olivat uhattuina. Vastusti eurojäsenyyttä, sillä Suomen itsenäisyys ja suomalaisuus olivat uhattuina. Myöhemmin osoittautui, että oli kummassakin asiassa oikeassa. Kun EU-menoon oli kuitenkin päästy kunnolla, unohtui vanha asenne. Liberaalit kaappasivat välissä vallan ja maakuntasatraapit hiljennettiin, kun maakuntalehdet myytiin ulkomaille. EU:n ansiosta Olli Rehnkin pääsi suuren yleisön eteen puolustamaan tankeroenglannillaan euroa ja Nigel Faragen haukuttavaksi.

Kaikki on hyvin, vaikka Suomen itsenäisyys katoaa, maaseudulta muuttaa porukka kaupunkeihin ja kansallisomaisuus myydään monikansallisille yrityksille, kunhan saa mainostaa suurviljelijöiden saaneen maataloustuen korotusta ja maakunnan kepu-*patruunat* pääsevät hyötymään tuulivoimaloista ja päästökaupasta osana EU:n ilmastotalkoita.

SDP

Puolueen vasen laita vastusti 1970-luvulla Suomen EEC-sopimusta, koska Länsi-Euroopassa oli taantumuksellisia kansallisvaltioita ja idässä ihana monikansallinen liittovaltio. Uskollisuuden suunta vaihtui kylmän sodan päättymisen jälkeen. Nyt lännestä löytyy ihana monikansallinen liittovaltio, jonka väestöä sekoitetaan uuden uljaamman ihmisen luomiseksi. Neuvostoihmisen luonti epäonnistui, mutta ehkä eurooppalainen ihminen onnistuu? Ei haittaa, vaikka teollisuustyöpaikat Suomesta katoavat, kunhan SAK-eliitti saa juoda shampanjaa ja syödä foie gras’ta.

Oikeistodemarit ovat Brysselin kuvioissa kuin kotonaan. Uranousulle on hyvät näkymät, vaikka pääministeri-Paavoa vähän huijattiinkin, eikä hän päässytkään himoitsemaansa EU-presidentin asemaan. Lobbausreissulla Brysselissä oikeistodemarit pilkkaavat yhdessä sinivihreiden kokoomusliberaalien kanssa omien puolueidensa hyödyllisiä hölmöjä ja naurahtavat, kuinka voisivat hyvin olla samassa puolueessa ajamassa rikkaiden asiaa ja liittovaltiokehitystä.

Vihreät

Silmissä kiiltää fanaattinen katse, kun aletaan puhua yhteisestä eurooppalaisesta tulevaisuudesta, joka määritetään keskusjohtoisesti EU-komission päämajasta. Viha kansallisvaltioita vastaan on suunnaton. Jäsenvaltioiden itsenäisyys poistamalla ja niiden väestöt vierasperäistä maustetta mukaan sekoittamalla luodaan uusi eurooppalainen ihminen. Uusi eurooppalainen ihminen taas luo uljaan monikansallisen suurvallan, joka on askel liberaalia maailmanvalloitusta varten.

Mukana on vielä hyödyllisiä hälmöjä ympäristö- ja rauhanliikkeistä. Ensimmäisiä liberaalivihreiden on mahdollista tyynnyttää retoriikalla luonnonsuojelusta, mikä kuitenkin osoittautuu katteettomaksi johtuen liittoutumisesta uusliberalististen poliittisten voimien kanssa, joiden kanssa yhdessä toteutettu massamaahanmuuttolinja on ympäristölle monin verroin vahingollisempaa kuin vihreiden luonnonsuojelunäpertely. Toiset saavat tyytyä osaansa samalla tavalla kuin Saksan vihreiden rauhanliiketaustainen johtaja vei ulkoministerinä maansa rauhanpommittamaan Jugoslaviaa 1999. Heille voidaan myös teeskennellä, kuten Pekka vaalikampanjassaan, että vihreät ei olisi NATO-myönteinen.

Vasemmistoliitto

Vanha polvi ja terävimmät nuoret analyytikot kritisoivat EU:a uusliberaaliksi oikeistolaiseksi projektiksi, joka ajaa vain rikkaimpien ja monikansallisten suuryritysten etua. Esko Seppänen ja muut itsenäisyydestä ja työväenluokan edusta huolta kantavat vanhat pierut on kuitenkin laitettu naftaliiniin, sillä nuori punavihreä polvi näkee EU:ssa monikulttuurisen tulevaisuuden. Ei haittaa, vaikka euro luo Suomeen ja muualle kurjuutta, monikulttuurinen todellisuus epävakauttaa työväenluokan lähiöitä ja valtio joutuu euron vuoksi velkaantuessaan myymään omaisuuttaan yksityisille yrityksille, sillä ideologinen tavoite kansallisvaltioiden tuhosta lähenee. Nuorisoa vetävät puoleensa muiden jäsenmaiden ANTIFA-verkostot.

RKP

Ajattelee samoin kuin suomenkielistä koulua käynyt kokoomuslainen serkkunsa. RKP-kannattajan identiteetti on lännessä. EU-verkostot sitovatkin hänen mielestään Suomea tehokkaasti länteen. EU-puuhastelun kiireiden keskellä ei tarvitse myöskään olla niin paljoa tekemisissä suomenkielisten junttien kanssa. Kahteen kysymykseen hän ei kuitenkaan osaa vastata. Ensinnäkin, siihen, miksi ruotsia yhä pitäisi opiskella Suomessa pakollisena kouluaineena EU:n tehtyä ruotsista marginaalisemman kielen EU-kielten moninaisuudessa. Toiseksi siihen, miksi Suomen tulisi yhä epätoivoisesti pyrkiä kohti EU:n ytimiä samaan aikaan, kun RKP:n hehkuttamat pohjoismaiset esikuvat eivät kuulu euroon tai Norjan ja Islannin tapauksessa edes Euroopan unioniin.

Kristillisdemokraatit

Ennen puolueväki vastusti Euroopan unionia ilmestyskirjan petona. Nykyään ollaan maltillisesti kriittisiä, onhan dhimmi-kirkkokin ottanut myönteisen kannan unioniin, massamaahanmuuttoon ja islamiin. Puolue on EU-politiikassa harmaa ja mitäänsanomaton, kuten kaikessa muussakin.

 

Olli Kotro on ehdolla Euroopan parlamenttiin keväällä 2019 perussuomalaisten listalta. Hän on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja on työskennellyt pitkään perussuomalaisten palveluksessa Euroopan parlamentissa ja sitä ennen ulkoasiainministeriössä. Voit seurata Olli Kotroa Twitterissä ja Facebookissa tai hänen vaalisivullaan.

Tietoa julkaisijasta

Olli Kotro

Olli Kotro

Olli Kotro on ehdolla Euroopan parlamenttiin keväällä 2019 perussuomalaisten listalta. Hän on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja on työskennellyt pitkään perussuomalaisten palveluksessa Euroopan parlamentissa ja sitä ennen ulkoasiainministeriössä.

Voit seurata Olli Kotroa twitterissä ja Facebookissa.

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa