Viime aikoina on kohistu hyvin paljon Katri Kulmunin rahankäytöstä oman esiintymistaitonsa parantamiseen. Niin kuuluukin kohista, sillä tuo kohina kätkee alleen juuri sen, mitä sen tuleekin kätkeä. Palaan asiaan hiukan alempana.
Vihervasemmistolaisen hallituksen taival on ollut kompurointia sattumuksesta toiseen, tosin demarien kannatuksessa tämä ei ole näkynyt. Laskun on maksanut pääosin keskusta kannatuksellaan. Sinänsä on merkityksetöntä, mikä keskustan kannatus oikeasti on tai ei ole. Merkitystä on sillä, miltä asiat näyttävät.
Suomi on kaksipuoluejärjestelmä, jossa on olemassa kansallismielinen perussuomalaiset ja sitten ovat muut. Muut puolueet voivat vaihtaa paikkaa keskenään helposti. Vasemmistoliitto on ihan yhtä paljon euron kannalla kuin kokoomus, kaikki puolueet PS:ää lukuunottamatta kannattavat EU-liittovaltiokehitystä ja esimerkiksi älytöntä, suomalaisia ja Suomea vahingoittavaa ilmastopolitiikkaa.
Mutta juuri Suomen kaksipuoluejärjestelmä sekä muiden puolueiden samankaltaisuus ovat arvioni mukaan avain tilanteen ymmärtämiseen.
Suomelle on pian tulossa miljardien lisävastuut EU:n elpymisrahastosta sekä kasvavista EU-jäsenmaksuista. Keskusta ei voi olla tuota päätöstä tekemässä. Vaikka on selvää, että keskusta on euroglobalismin ja EU-liittovaltion valinnut jo 1994, kuten kirjoitin 18.5.2020, ei se kasvojaan menettämättä voi olla mukana viimeistelemässä EU-liittovaltion tuhoisaa loppuunsaattamista. Sen täytyy näyttää äänestäjilleen, että ”ei me, mutta kun nuo muut”.
Tähän etukäteen käsikirjoitettuun valeoppositiorooliin valmistautumiseen ja siirtymiseen syksymmällä sopii hyvin Kulmunin pikku skandaali sekä näennäiset EU-kriittiset irtiotot, kuten kepuveteraani Kyösti Virrankosken ulostulo 1.6.2020 Iltalehdessä, Jäättenmäen sattumalta samana päivänä esitetty näennäiskritiikki EU:n elpymisrahastoa kohtaan tai Mauri Pekkarisen puheet ”tolkuttomuudesta” (Suomenmaa 6.6.2020).
Kepun ympärillä oleva kohina peittää alleen sen olennaisimman: Mikään ei oikeasti muutu, mutta PS saa oppositioon kilpailijan, jolla on samoja teemoja. Samalla kepun kuntavaalityö helpottuu. Näytelmää näyteltiin jo hiukan, kun valtioneuvostossa oli mukamas erimielisyyttä elvytysrahastosta keskustan takia.
Pääkirjoitukset ja ”analyysit” ovat samaan aikaan täynnä vakuuttelua siitä, kuinka rahan kippaaminen EU-liittovaltioprojektiin ja Italian pankeille on Suomen edun mukaista. Klik ja klik.
Luonnollisesti SAK, Yrittäjät ja Elinkeinoelämä ovat huutaneet kurkku suorana kuinka on loistava idea rahoittaa italialaisten veronalennuksia ja mätiä pankkeja. He vaativatkin ”rakentavaa” (lue: kyyryselkäisen nöyrää ja puudelimaista) suhtautumista rahan kippaamiseen korruptoituneille latinotalouksille ja Itä-Eurooppaan. Samalla savuverhona käytetään myös mitä mainiointa Venäjä-korttia, sillä olihan sinullekin selvää, että meille tuo turvaa hulivilitalouksien tukeminen?
Tähän kutsuun vastaa luontevasti kokoomus, joka on EU-liittovaltiokehityksen takuutaho ja pystyy ilman minkäänlaisia tunnontuskia antamaan komissiolle ja Brysselin EU-eliitille mitä nämä pyytävät ja vielä enemmänkin. Kokoomus ei aikaile, kun EU-liittovaltiota rakennetaan. Samalla keskusta voi lihoa oppositiossa ja olla vastustavinaan EU-liittovaltiokehitystä ja jatkuvasti kasvavia suomalaisten selkänahasta revittyjä tulonsiirtoja itäiseen ja eteläiseen Eurooppaan.
Keskustapuolueen rooli valeoppositiopuolueena tulee olemaan historiallinen, sillä juuri näin EU-liittovaltiokehitystä kannattavat halusivatkin asioiden menevän.
