Netistä löydettyä: nimimerkki “Savon satakieli” pohtii sisäministeriön toimia turvapaikkakriisin syksynä 2015. Tietyt asiat alkavat saada selityksiä.
– Se oli puolituttujen kyhäilyä, vähätteli sisäministeriön viestintäjohtaja Mika Mäkinen vuonna 2015 tekosiaan.
Hän oli kutsunut koolle kolmisenkymmentä ”puolituttuaan” eli Suomen johtavia viestintä- ja mainostoimistoja, yritysmaailman edustajia ja järjestöjä. Heistä mainittakoon Miltton ja SEK&Grey, tuotantoyhtiö Gimme Ya Wallet (Riku Rantalan ja Milonoffin yritys), Yle ja Radio Helsinki. Kutsulistalla olivat myös mm. Supercellin, Suomen Punaisen Ristin ja turvapaikanhakijoita auttavien ryhmittymien edustajia.
Tavoitteena oli ideoida tapoja, joilla ”vahvistetaan luottamusta, toivoa, turvallista ja pelotonta ilmapiiriä Suomessa”.
Syksyllä 2015 Eurooppaan ja Suomeen virtasi rajojen yli pakolaisia ilman kontrollia. Poliitikot pelkäsivät kansalaisten reaktioita. Sen sijaan, että sisäministeriö olisi valmistautunut vastaamaan kansalaisten esittämiin kysymyksiin ja perustelemaan maahanmuuttopolitiikkaansa sekä avoimia rajoja, se kutsuikin koolle ”puolituttuja” tahoja, joiden avulla halusi vaikuttaa kansalaisiin sekä muuttaa ilmapiiriä itselleen suotuisaksi. Tätä kutsutaan toisella nimellä aivopesuksi ja propagandan levittämiseksi.
Toimillaan sisäministeriö laittoi alulle isolla vaihteella kansalaisten mielipiteiden muokkauksen sekä antoi samalla kansalaisjärjestöjen tavallisille ideologisille siviileille oikeuden tuomita kanssaihmisiä ilman oikeudenkäyntiä kriittisen mielipiteen takia. Kaikki muistavat ihmetelleensä, kun aivan asiallisia kysymyksiä hallitsemattomasta maahanmuutosta ja sen seurauksista esittänyt kysyjä leimattiin yksintein rasistiksi, fasistiksi ja natsiksi.
Osa joutui suoranaisen vainon kohteeksi (toimittaja Pertti Rönkön tapaus) . Työpaikoille soiteltiin tai massaviestiteltiin syytellen työntekijöitä rasistiksi ja natsiksi. Somessa leviteltiin nimi mainiten leimaavia ja solvaavia viestejä tavallisista huolestuneista kansalaisista. Yrityksiä uhkailtiin ja niiden eteen järjestettiin mielenosoituksia (Ravintola Kaisaniemi), asiakkaiden autoja sytytettiin palamaan. Sisäministeriön toiminnasta artikkelin kirjoittanut toimittaja Jessikka Aro joutui vainon kohteeksi ja erosi sittemmin Ylestä.
Kansalaisten kysymykset ja niihin tiukasti vaaditut vastaukset upotettiin sisäministeriön propagandaan. Poliitikot piiloutuivat vastuuta viestintäjohtaja Mäkisen ideoiman ohjelman suojiin.
Toimintamalli on suoraan Göbbelsin tai Stalinin kynästä.
Gimme ya Wallet -firman kautta Rantalan & Milonoffin kaarnalaivaprojekti nettosi valtioneuvostolta 150 000 euroa, jolla piti startata vientihitti. Miten projekti voi tänään?
SPR sai muhkean rahakkaat sopimukset Migrin kanssa. Hieman myöhemmin SPR:n VOK-toiminta katsottiin liiketoimintana veronalaiseksi. Evitskogin vastaanottokeskuksen toiminnasta kärjäjöidään parhaillaan.
Rasmus – verkosto kunnostautui ihmisten leimaamisessa ja häpäisyssä sekä Somessa että muutoin. Taustatukea likaiseen työhön antoi sisäministeriö auktoriteetillaan. Rahaa lafka nettosi muiden muassa Opetus- ja kulttuuriministeriöstä, SPR:stä sekä muilta julkisilta tahoilta.
Mika Mäkinen on työskennellyt Helsingin Demos- ajatushautomossa, joka on sinnemäkeläinen toveriryhmä, jolle Helsingin kaupunki on ulkoistanut ajattelun. Tämä porukka tietää, että sähkö tulee töpselistä, raha seinästä ja ruoka jääkaapista. Velvollisuuksista demoslaiset eivät tiedä mitään, marxismi-leninismistä sitäkin enemmän.
Demoksesta Mäkinen surffasi Diakonissalaitoksen kautta sisäministeriöön juuri sopivasti propaganda- ja aivopesuohjelmaansa lanseeraamaan.
Kysymykset alkavat saada vastauksia. Ihmettelyyn löytyy selityksiä.
Nyt kun kansa on edelleen vastauksia vailla, tyytymätön politiikkaan ja turvallisuuskin rakoilee, alkaakin seuraava vaihe eli sensuuri. Göbbelsin tiellä näköjään jatketaan. ”Vihapuhepoliisi” alkaa kitkeä kansalaisten ajatuksia ja mielipiteenilmaisuja, kun propaganda ei enää tehoa ja iskulauseet ovat kääntyneet itseään vasten.
Kokonaisuus kuulostaa jälkitarkastelussa sen verran pahalta, ottaen huomioon toimijoiden väliset puolitutut sidonnaisuudet ja toimintamallin, että tämä olisi syytä penkoa demokratian nimissä tarkasti auki.
Mitä on tämän jälkeen odotettavissa, arvoisa sisäministeriö? Voisiko ministeri Mykkänen ottaa kantaa.
Jos tuntuu vaikealta uskoa, niin luepa tämä Ylellä julkaistu toimittaja Aron rohkea ja ansiokas artikkeli aiheesta vuodelta 2015:
