Kiitos Paavo Väyrysen tekemän aloitteen, presidentti Niinistö ja muut Suomen isäntämaasopimuksen solmimiseen myötävaikuttaneet henkilöt saattavat (aiheellisesti) päätyä vastaamaan perustuslain vastaisesta teostaan valtakunnanoikeuteen. Koska kirjoitin painavaa tekstiä aiheesta jo päivää vaille kolme vuotta sitten, voin jälleen siteerata itseäni, koska mikään ei ole noista ajoista muuttunut. Viitseliäimmät voivat tarkistaa tulkintojeni oikeellisuuden suoraan tästä suomennetusta isäntämaasopimuksesta: https://vapaakulkija.wordpress.com/2014/11/21/nato-sopimus-suomeksi/
Kirjoitin siis kolme vuotta sitten näin:
Tällainen sopimus on mahdollista solmia ainoastaan, jos isäntämaan edustajat joko a) eivät ole lukeneet sopimusta tai b) eivät ole ymmärtäneet sen sisältöä, tai c) eivät tiedä, minkä maan kansalaisia ovat.
Yleistä hyväksyntää on haettu ainoastaan sillä vähäisellä verukkeella, että isäntämaa voi päättää, koska ja mitä operaatioita Nato tulee maaperällämme suorittamaan. Kaikissa tapauksissa komento siirtyy välittömästi Nato-joukkojen johdolle. Suomi avustaa ja Suomi maksaa.
Nyt vain on käsittääkseni niin, että Suomen ulko- ja sotilaspoliittinen päätösvalta on alisteinen Euroopan Unionissa tehtäville päätöksille, eli käytämme 1,8 % ääniosuuttamme siinä vaiheessa, jos ja kun aletaan ajautua tositoimiin. Mikäli käsittelyyn jää aikaa. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Sopimuksen sanamuodoista voi päätellä, että pelkkiä harjoitusoperaatioitakin koskien, ylin budjettivalta siirretään Nato-joukkojen komentajalle. Suomi on sitoutunut antamaan kaiken tukensa, jolloin Naton toimintaohjeiden puitteissa toteutetaan kaikki komentoketjun edellyttämät toimet. Jos kustannukset ylittyvät, niin lasku tulee perästä.
Tai edellä, mikäli meiltä puuttuu varustusta, jota Nato-joukkojen komentaja voi sopimuksen nojalla vaatia, vaikka siihen ei puolustusbudjetin puitteissa ole osoittaa varoja. Tai sosiaali- ja terveysmenojen, koska vieraille joukoille on taattava samantasoiset terveyspalvelut ja samoilla periaatteilla kuin omillekin joukoille.
Todellisuudessa sanamuodot ovat kauttaaltaan sellaiset, että tämä ei ole isäntämaasopimus, vaan päiväykseltään ja kustannuksiltaan avoimeksi jätetty miehityssopimus. Suomalaiset joukot on tässä alistettu täydellisesti Naton komentoon. Avustavat operaatiot kun yleensä tarkoittavat ”miinanpolkijoita ja tykinruokaa”, jota voidaan uhrata eliittijoukkojen säästämiseksi.
Samalla se tarkoittaa muonitus- ja huoltovelvoitteita, jolloin saatavilla oleva ruoka käytetään ensisijaisesti sotilaiden ja toissijaisesti siviilien hyväksi, mikäli eväistä sattuu tulemaan pulaa. Meikäläisellä omavaraisuusasteella ja haavoittuvalla logistiikkaketjulla tulee hyvin nopeasti.
Koska sopimuksessa oletettu vihollinen tuskin uhkaa vierailta planeetoilta (viittaan Tuomiojan lausuntoon), joutunee Venäjä tulkitsemaan tämän sopimuksen turvallisuuttaan uhkaavaksi. Venäjän sotadoktriiniin puolestaan kuuluu ehkäistä tällaiset uhat ennalta, kuten Ukrainan tapauksessa Krimin valtauksella. Muunlainen toiminta olisikin Venäjän kannalta äärimmäisen typerää, jos sotahommien yhteydessä järjenkäyttöä nyt edes sopii arvioida. Joka tapauksessa Venäjä näkyy vahvistavan valmiuttaan rajoillamme.
Sopimuksen perustuslaillisuuden perusteleminen on täysin mahdotonta, paitsi Suomessa.
Sopimuksen sisällön perusteleminen Suomelle edulliseksi on täysin mahdotonta, paitsi Suomessa.
Sopimuksen hyväksyminen on kenties typerintä, mitä Suomi on tehnyt vuoden 1939 jälkeen, vaikka viimeiset kolme vuosikymmentä ovat olleet poliittisesti arvioiden pelkkää eeppisten epäonnistumisten sarjaa. Tällaisella herraonnella ei ulkopuolisia vihollisia edes tarvita.
