Blogit

Kiltti analyysi vihapuhekampanjasta

Kuva Newtown grafitti / Wikimedia Commons CC BY 2.0

Koko vihapuhehömppä on roskaa alusta loppuun. Kyse on siitä, että takavuosina niin poliittiset kuin pääomapiirit muodostivat omat mediakartellinsa markkinoinnin ja myynnin edistämiseen, mistä ilman kilpailua sai reilun siivun välistä. Kun todellista kilpailua tiedonvälityksessä ei enää ollut, ne saattoivat keskittyä täysillä valehtelemaan itselleen maksimaaliset tuotot ja elää kuin siat vatukossa.

 

Internet muutti kaiken, koska se tarjosi kenelle tahansa välineet niin tiedon hankkimiseen kuin sen välittämiseen. Kyllähän suuri yleisö havaitsi sisällön ohenemisen ja hötön lisääntymisen ja kun havainnot omasta arjesta alkoivat olla syvässä ristiriidassa valtamedian syytämään tuubaan, kasvoi vaihtoehtoisen informaation kysyntä räjähdysmäisesti.

Esim. Youtubeen rakentui muillekin ansaintalogiikka, kun yhä suurempi osa mainostuloista ohjautui aluksi kontrolloimatta vaihtoehtomedioille ja samalla mediakartellien myynti romahti vastaavasti. Massiahan niiltä ei vieläkään puutu, joten reilut pari vuotta sitten ne vaativat mm. Googlea ja Facebookia laatimaan suunnitelmat, miten heidän oma näkyvyytensä voidaan maksimoida ja muiden häivyttää. Sen tuloksena sitten lanseerattiin termit ”valeuutiset” ja ”vihapuhe”. Hätä olikin ilmeinen, koska jenkkien pressavaalien alla esim. Alex Jones keräsi parhaimpina päivinä yhteensä noin 80 miljoonaa katsojaa, mistä yksikään suuri mediatalo ei voi uneksia edes jenkkilässä.

Vaatimukset tietysti tulevat mediatalojen asiakkailta. Esim Procter & Gamble panosti viime vuonna 100 miljoonaa dollaria markkinointiin ja sen myynti ei lisääntynyt lainkaan. ”Keksikää jotain, tai alamme miettiä mainosbudjetin suuntaamista muualle.”

 

Kyseessä on siis mediakartellien vastaisku, eikä niiden tarvitse kuin hoitaa sähköisten jakelukanavien, eli nettipalvelukartellien johtoryhmät ja perustaa erilaisia vihapuhevirastoja, jolloin nörtit tekevät niiden puolesta mitä käsketään. Ja niiden on käsketty tuhota vaihtoehtoisen tiedonvälityksen ansaintalogiikka, missä ne ovat osittain onnistuneetkin. Näin läpinäkyvällä toiminnalla ne kuitenkin sahaavat omaa oksaansa entistä vihaisemmin ja tiedonjanoiset kuluttajat tietysti pyrkivät muualle ja lopulta sijoittajat karkaavat putoavan oksan alta.

Olemmehan Suomessakin nähneet, miten Facebook menettää bannaamiaan asiakkaita VKlle. Kansainvälisesti Youtube taas menettää sellaisille palveluille kuin Steemit ja Vidme, mistä moni ei ole vielä edes kuullut.

 

Hiukan karrikoituna siis valtamediakartellit ovat aloittaneet infosodan kuluttaja-asiakkaitaan vastaan, jotta voisivat kontrolloida mainosmarkkinoita haluamallaan tavalla. Välineinä ovat sensuuri ja sananvapauden rajoittaminen. Jos siis halutaan tätä vääristynyttä poliittisten ja kaupallisten mediakartellien valtaa kumota, on löydettävä uusia vaihtoehtoisia kanavia käytetyimpien tilalle, koska näissä tilanne tulee vain pahenemaan.

Naurettavuuden huippu löytynee Suomesta, missä veronmaksajat pakotettiin ylläpitämään YLEä, jonka kaltaisia mielipiteen muokkauslaitoksia on totuttu näkemään lähinnä diktatuureissa. Sille ei siis ole edes syntymässä minkäänlaisia paineita muuttaa toimintatapojaan, kuten kaupalliset kanavat joutuvat tekemään. Jos niidenkin ainoa keino on ryhtyä infosotaan omia katsojiaan vastaan, hoitaa aika ne pois päiviltä, kunhan löydämme uusia kanavia, missä niiden levittämältä markkinasaasteelta ja mielenmuokkaukselta välttyy.

Lukuisa joukko mm. blogialustoja on jo olemassa, mutta juuri niiden valtava määrä ja yhteistyön puute vaikeuttaa niiden oman ansaintalogiikan syntymistä, eikä sisältöä pysty kukaan ilmaiseksi määräänsä enempää tuottamaan. Ja koska yhteistyössä on voimaa, sen syntymistä yritetään nyt vihaisella puheella suitsia. Keksitään siis kiltisti jotain muuta.

Tagit

Tietoa julkaisijasta

Timo Isosaari

Timo Isosaari menehtyi kesällä 2020 kovin nuorena. Hän oli poliittisesti sitoutumaton ja mielipiteet olivat hänen omaan työ- ja elämänkokemukseensa perustuvia. Timo Isosaaren muistoa kunnioittaen hänen kirjoituksensa ovat edelleen luettavissa Kansalaisessa.