Italiassa euro on ollut äärimmäisen tuhoisa maan taloudelle heti siitä lähtien, kun maan valuutta liira kytkettiin eurooppalaiseen valuuttajärjestelmään vuonna 1999. Yhtäkkiä maan vienti ei enää vetänytkään. Euron hyvinä aikoina maa sai halvalla lainaa sillä perusteella, että rahoitusmarkkinat olettivat Saksan lopulta vastaavan maan veloista huonon päivän sattuessa. Kun huonon päivän sattuessa näin ei sattunutkaan, räjähtivät maan velkojen korot ja koko Italian velkamäärä on karannut käsistä.
Italiaan esitetty Viiden tähden liikkeen ja Legan populistis-kansallismielinen hallitus ei olisi lähtökohtaisesti lähtenyt ajamaan Italian euroeroa. Sillä oli kuitenkin selvänä linjana se, että Italia tarvitsee Saksalta ja EU:lta tukea pärjätäkseen eurojäsenmaana. Varmasti hallituskaksikolla myös oli takataskussaan erokortti rinnakkaisvaluutan muodossa sitä varten, että maa ei saisikaan haluamaansa neuvotteluissa EU-komission ja Euroopan keskuspankin kanssa. Tämä nimenomaan pelotti EU-eliittiä, mikä lopulta johti hallituksen kaatamiseen.
EU:n on käytettävä likaisia keinoja säilyttääkseen valtansa
Kaikkihan tiedämme, että euro valuutta-alueena ei ole luotu taloudellisin syihin perustuen vaan puhtaasti poliittiseksi hankkeeksi. Euron tarkoituksena on toimia liimana Euroopan uudelle keskusjohtoiselle imperiumille.
Kuten kaikkien imperiumien, niin myös Euroopan unionin on käytettävä likaisia keinoja pitääkseen valta-alueensa hallussaan. Eurovastaisen hallituksen pääsy valtaan vaarantaisi koko euroalueen ja siten koko imperiumin pohjan.
Tämän vuoksi EU tekee kaikkensa, jotta yhdessäkään jäsenmaassa ei valtaan nousisi eurovastainen hallitus. Tällä kertaa keinona käytettiin sinänsä Italian perustuslain mukaista presidentin oikeutta hylätä hallituksen nimittäminen. Kehottaisin pohtimaan, onko EU-eliitti valmis käyttämään myös muita ja vähemmän laillisia keinoja tulevaisuudessa estämään EU-kriittisten etenemisen, jos enää käytettävissä ei olisikaan presidentin veto-oikeuden kaltaista tekijää.
Kyseessä on demokratian tulevaisuus Euroopassa
Kyseessä ei ole vain Italian hallituksen kokoonpano, vaan demokratian tulevaisuus koko Euroopassa. Mitä väliä on käydä äänestämässä, jos sillä ei loppujen lopuksi saa aikaan haluttua muutosta edes kansalaisten enemmistön tukemana?
Demokratian alasajolla Italiassa on vieläkin ikävämpi yhteiskunnallinen vaikutus. Kehottaisin pohtimaan, miten ihmiset alkavat vaikuttaa haluamiinsa asioihin, kun he huomaavat äänestämisen ja demokraattisen vaikuttamisen olevan turhaan.
Valitettavasti Suomessa monikaan ei tunnu ymmärtävän Italian tilanteen merkitystä koko maanosan tulevaisuudelle. Hiljaisuus tässä tilanteessa merkitsee myöntymystä EU-liittovaltiokehitykselle ja epädemokraattiselle hallinnolle.
Kirjoittaja Sakari Linden työskentelee europarlamenttiedustaja Paavo Väyrysen poliittisena avustajana europarlamentin ulkoasiainvaliokunnassa. Hän on toiminut aiemmin mm. Suomalaisuuden Liiton toiminnanjohtajana.