Valtioneuvoston linnalla 3.12.2019 nähdyn ketun on sanottu enteilleen Antti Rinteen eroa pääministerin tehtävästä. Rinne oli tuolloin keskustelemassa luottamuspulasta Katri Kulmunin kanssa, ja ilmoitti erostaan vain pari tuntia myöhemmin. Harva olisi tuona päivänä osannut epäillä, että luottamuksen menettänyt Rinne on tänään, vain muutamaa päivää myöhemmin, uutena hallitustunnustelijana. Samaan aikaan oli viriämässä jo uusi kohu aikamme kettufarmin eli nykyisen hallituksen ympärillä. Ulkoministeri Pekka Haaviston epäillään junailleen lainvastaisia päätöksiä Isis-lasten tuomiseksi Suomeen Al-Holin leiriltä. Tänään Iltalehden toimittaja Mika Koskinen laittaa realiteetit pöytään: Haaviston tulee erota tai tuleva, ”uusi” hallitus saa hänestä kivirepun selkäänsä.
Vaikka olen ollut Haaviston kanssa poliittisesti eri linjoilla, on myönnettävä, että olen tuntenut tähän asti jonkinlaista arvostusta hänen pitkää kokemustaan kohtaan, aina sieltä Koijärven ajoilta asti. Haavisto on esiintynyt valtiomiesmäisellä rauhallisuudella ja harkiten mutta ilmeisesti hallituksen keskuudessaan tuntema, demokratiaa halveksiva punavihreä ylivalta on saanut hänet nyt näyttämään karvansa. Ja niinhän ne ketut tarinoissakin ovat viekkaita eläimiä ja usein esittävät jotakin muuta, kuin mitä oikeasti ovat. Kettuilusta huolimatta kyse on molemmissa tapauksissa vakavista asioista: valehtelusta kansan antaman mandaatin turvin. Epäilemättä tällä kohulla tulee olemaan vakavia seurauksia Haaviston tulevaa presidentinvaalikampanjaa ajatellen. Samaan aikaan on myös heräämässä epäilyksiä sisäministeri Ohisalon toimista maahanmuuttoon liittyvän virkamiesjohdon uusimiseen liittyen. Kettufarmin juonittelulle taitaa olla olemassa vain yksi vaihtoehto, ja sen kansa näyttää gallup-lukujen perusteella tietävän.
