Netistä löydettyä: nimimerkki “Savon satakieli” pohtii Euroopan kansanpuolue -europarlamenttiryhmän (EPP) ja siihen kuuluvan Kokoomuksen arvomaailmojen eroa.
Kokoomus puhuu suu vaahdossa arvoista ja ne edellä paahdettiin EPP:n kärkiehdokasvaaliin. Huomaamatta jäi, että kilpailija Weber ei liiemmin sitä sanaa ääneen toistellut, mutta hänen linjapuheensa huokui pelkkää eurooppalaiseen kristillisyyteen ja yhteiseen historiaan viittaavaa arvopuhetta.
Se, että Weberin puheen sisältö veteli eri kiertoradalla meidän Aleximme kanssa, on ihan eri asia kuin arvot tai niiden puute. Kisa-asetelma oli alun perinkin selkeä ja ennalta arvattava. Kumma, että se ei näkynyt kokoomuspuolueen johdolle saakka. Mentiin kuin Euroviisuihin tai olympialaisiin takki auki ja mitali mielessä, ja tultiin takaisin selitysten kera. Mitähän arvopohjaa se mahtaa edustaa?
Kohtelias, hillitty, vaatimaton ja tapakulttuurin sisäistänyt baijerilainen ehdittiin haukkua nukkavieruksi, harmaaksi, vaatimattomaksi ja hiljaiseksi. Kunnes hän avasi suunsa. Muuten, millaisia arvoja edustaa kilpakumppanin mollaaminen ja leimaaminen etukäteen ennen kisaa moninaisin värikkäin ja ehkä hieman halventavinkin sanakääntein?
Hyvinpä näkyi kärkiehdokkaiden kisassa sekin, että meidän oikeistoa edustavinaan oleva kokoomuksemme asettuukin edustamaan eurooppalaisessa mittakaavassa lähinnä vihervasemmistolaista globalismia. Ällistyneinä omat kommentoijamme hämmästelevätkin nyt kilvan, miten konservatiivinen ja perinteisiin arvoihin nojaava EPP pohjimmiltaan onkaan. On hyvä, että kisa käytiin nimenomaan Suomessa, jolloin medianäkyvyyskin oli taattu. Tällä tavalla saatiin näkyville ero eurooppalaisen oikeiston ja ”oikeiston” välillä.
Suomi tulee jäljessä, mikä näkyi erittäin hyvin Alexander Stubbin puheessa, jossa hän mollasi Itä-Eurooppaa, haukkui Trumpin Amerikkaa ja noloksi lopuksi kertoi vitsin Matti Vanhasesta. Nämä kaikki nostot sotivat 180 astetta sitä aate- ja kulttuuritaustaa sekä sivistyneitä tapoja vastaan, kaikkia niitä, joita Weber edustaa. Unkarin kohdalla jäi suomalaisilta huomaamatta, että hyvin suuri osa eurooppalaisista on alkanut siirtyä kannattamaan tiukempaa orbanilaistyyppistä politiikkaa ja vankkoja perinteitä, enkä tarkoita tässä nyt missään nimessä viiksekästä nationalismia. Orban veteli puheessaan ympäri Stubbin korvia kun samaan aikaan Weber istui ja myhäili nyökytellen. Jäikö huomaamatta sekin?
Odotan sitä hetkeä, kun kokoomuksen happamat häviäjät alkavat syytellä kriittisiä suomalaisia oman pesän likaamisesta. Että ei anneta omille tukea. Me olemme yhteisessä Euroopassa, jonne valitaan johtoa ja siinä Manfred Weber on samanlaisena kandidaattina kuin meidän Aleximmekin. Siinä kisassa kaupan olivat aatteet eivätkä vaatteet ja erityisesti ne arvot. Jäikö jotain olennaista havaitsematta?
Mitä tästä opimme? No emme varmaan mitään, mutta kannattaa kumminkin kerrata poliittisen janan vasemman ja oikean pään ideologiat ja yrittää ymmärtää, mistä niissä on kyse. Kannattaa myös edes yrittää pysyä kärryillä kansalaisten ajatuksista ihan aidosti, vaikka lämpimissä Brysselin sisätiloissa ei tuule eikä palele ja ruokaakin riittää viinistä puhumattakaan.
Toivon että Stubbin, Orpon, Kataisen ja muun kokkarikaaderin jälkikasvu hankkii isukeilleen Ikeasta peilin isänpäivälahjaksi. Tai ei ehkä sittenkään. Se ei hyödytä, jos siellä peilissä näkee vain oman itsensä.
